Oppimista

Muisti on siitä ihmeellinen asia, että joskus jotain unohtaa täysin ja osaa yllättää itsensä. Tänään näin lumen seasta pilkottavan lumikellon sellaisessa paikassa, joka tuli minulle yllätyksenä. Iloisena yllätyksenä.

Kun asiaa aloin pohtia, palautui muistiin syksyn mietteet. Muistinkin oikeasti viime syksynä miettineeni asioita sipuleita piilotellessani. Muistin ajatella, että alkukeväästä haittana on lumi, ei perennoiden varjot. Tulppaanienkaan kohdalla ei tarvitse miettiä vielä muiden kasvien luomia varjoja, mutta myöhempään kukkivien pienempien laukkojen kohdalla asiaa pitää jo vähän miettiä, tai aika paljonkin.

Syksyllä kukkivien kanssa pitää miettiä tosi tarkasti, että mihin aurinko oikein tällä varjoisella pihalla oikein enää yltää.

Olen siis edistynyt neljän - kolmen vuoden takaa, jolloin istuttelin korkeita penkin eteen ja matalia penkin takaosiin. En osannut oikeasti muistanut, että aurinko paistaa eri vuodenaikoina eri korkeuksilta ja varjoihin vaikuttaa myös lehtipuiden puhkeavat lehdet. Aika moni asia pitää opetella kantapään kautta.