Koostetta ja kiitokset!

Kiitos kävijöille eilisestä puutarhapäivästä! Olimme ensimmäistä kertaa auki avoimissa puutarhoissa. Kävijät harmittelivat, että avoimien puutarhojen sivut olivat hidastuneet ja kaatuilleet samana päivänä. En tiedä, vaikuttiko se paljon ihmisten suunnitelmiin.  Riina Versoja Vaahteranmäeltä tuli myös käymään, oli ihana nähdä sinua ja ystävääsi. Laitoimme esteillä pihatiet kiinni, jotta autojen peruuttelujen kanssa ei olisi ongelmia, mutta onneksi tien varteen mahtuu autoja.

Meillä kävi vieraita tasaisesti, moni viihtyi yllättävän kauan siihen nähden, että pihamme ei ole suuren suuri. Tonttimme on n 1100 neliötä. Laputin ehkä 40 kasvia ja kirjoitin joihinkin kukkapenkkeihin pienen tarinan sen penkin synnystä. Luulen, että laput auttoivat ihmisiä pysähtymään kasvien äärelle. Sää suosi, sillä aamun tihkusade lakkasi aamupäivän aikana ja aurinko tuli esiin sitten pari kertaa ja tapahtuman loppupuolella kauemmaksi aikaa. Tässä yksi kuva iltavalossa, kun tapahtuma oli jo ohi.

Väinönputki on tänä vuonna kukassa. On vaikea saada kuvaan sen kokoa, sillä on istutettu pieneen rinteeseen. Paksu se on. Kun se siementää, se kuolee. Ja ihan yhtä keskeiselle paikalle en sitä toista kertaa istuta, sillä sen kainaloihin on nyt jäänyt joitain kasveja. Joskus uudestaan sen voisi istuttaa paikkaan, jossa se ei jättäisi varjoon viereisiä kasveja. Meillä tämä ei ollut ihan kaksivuotinen, vaan kesti useamman kesän, ennen kuin kukki. Kimalaiset ovat kukista tykänneet. Tuolla näkyy vielä yksi kyltti, joita siis ripottelin ympäri puutarhaa. Kyltti on vihreällä pohjalla ja aika pieni. Kylttejä laminoin sekä vihreälle, pinkille, keltaiselle ja sinisille pohjille. 

Keijunkukkia minulla on vähän siellä täällä, jotkin niistä herättivät paljon kysymyksiä. Keijunkukkia myydään paljon myös kausikukkien puolella, ja kaikki tiedä, että ne ovat monivuotisia ja voivat selvitä hengissä maassa vuosien ajan, vaikka ovatkin niin erikoisen värisiä. Tässä alakuvassa matalana kasvavia erilaisia värikokeiluja, taustalla keijunkukat ja edessä keltalaakakatajaa ja jotain laukkaa (joka pelastettu liian varjosta).

Tarhavaleunikon kukinta on aina sellainen, josta ihmiset tykkää. Vaikka moni tätä kutsuukin sinivaleunikoksi. Minäkin kutsuin tätä sinivaleunikoksi kauan, kunnes Hiidenkiven puutarhan Minna teki tutkimustyön sinivaleunikon ja tarhavaleunikon välillä. Tämä kuitenkin on perenna, sillä sama juurakko on ollut kauan. Tämän olen pitänyt muista kasveista erillään omassa poterossaan, siten tulen kitkeneeksi tämän läheltä, ettei esim. elämänlanka jyrää tätä. Tämä kuva on otettu tänä aamuna vesisumusateen keskellä.

Takapihalla kasvaa myös aika suuria kasveja. Tässä kuvassa näkyvillä on L:n muotoinen penkki, jossa kasvaa toisella sivulla suuria perennoja. Niistä kimikit tajusin nimetä, mutta en muistanut kirjoittaa punaluppio Pink Tannaan nimilappua. Sen rehoittava olemus ( ilman kukintaakin) herätti kuitenkin kysymyksiä. Sen jättipunaluppion takana/seassa nimittäin kasvaa keijuängelmä, jonka taas oli nimennnyt. Muutama Pink Tanna lähti omiin koteihinsa, kun sitä juurakkoa oli keväällä yrittänyt jakaa. Se oli sen verran tiivis, että en onnistunut montaa jakotaimea saamaan. Olen harmitellut, että istutin Pink Tannan niin reunaan kukkapenkkiä. Puutarhavieralle tätä selitin ja tajusin, että minähän levennän tuota penkkiä, niin saan lisää istutustilaa ja noiden suurilehtisen kasvien eteen jotain pienempää. Haa, hyvä syy taimistoreissulle. Tuossa penkissä on luultavasti todella hyvä kosteus, kun kasvit eivät lurpottaneet edes helteellä. Toki tuo penkki on myös varjommassa puolilta päiviltä eteenpäin.

Tässä keijuängelmä, joka juuri avasi kukkiaan. Tämä taas on todellinen herkkis, vaikka tekeekin korkea varren.

Takapihalla ihmiset onneksi kävivät myös ihan takana, jossa on aika huoleton meininki. Kitkeminen on siellä hyvin summittaista ja paikka varjoisa Terijoen salavan takia. Alla oleva kuva on otettu Terijoen salavan alta kasvimaalle. Puu varjostaa kyllä kasvimaata osin ja kasvaa aina vain suuremmaksi. Haukkaa suuren osan takapihaa, mutta puoliso ei halua sitä pois, vaikka se vielä tulee joku talvi romahtamaan. Minä laittaisin sen tilalle mielelläni jossain vaiheessa kasvihuoneen ja vaikka pari pienempää puuta. Mutta puutarha ja piha on meillä kompromissien paikka, joten olkoot ja kasvakoot siellä vielä. Ja en ole ehkä tarpeeksi säästänyt vielä kasvihuonetta varten.

Etupiha ei meillä ole yhtä kukkaisa kuin takapiha, koska se on hyvin täynnä suuria puita. Mutta sielläkin on kasveja, alan pikkuhiljaa ymmärtämään paremmin oman tontin etuja ja rajoitteita. Etupihalla on paljon suuria ja vanhojakin puita, joiden juuria on paljon. Juurien sekaan ei juuri mitään kamalasti kaivella, joten täytyy kaivella vain pakollinen ja muut tehdä mataliin kohopenkkeihin. Ja valita kasvit, jotka sietävät moista kohtelua. Mutta pieni halla ei samalla tavalla sinne etupihalle yllä, siellä kasvaa nyt jo useita syysvuokkoja ja taas aikaisin keväällä (ennen lehtien tuloa) etupiha sulaa aiemmin ja siellä voi nähdä monia kevätkukkia silloin, kun takapiha on vielä hyvin luminen tai vähintään vetinen ja jäinen. Tämä penkki on viime vuoden lähes kokonaan No Dig-tyylinen penkki: vain koristeomenapuulle ja ruusuille on kaivettu enemmän kuoppaa. 

Puutarhavieraille kerrottiin, että minä harrastan puutarhaa ja kasveja, ja puolisolla on enemmän autotallissa ja ajoneuvojen kanssa omat harrastuksensa. Yksi puolison harrasteautoista oli pihalla tarkoituksella esille ja muutama pyytäessä sai vierailun myös autotallin puolella, jossa oli yksi tekeillä oleva auto suojassa mahdolliselta sateelta. Puolisoni ei kamalasti tunnista kasveja eikä oikein uskalla tehdä enää pihalla mitään, ettei katko vääriä kasveja. Puolisoni on vähän sokeutunut tälle pihalle ja minun harrastukselleni. Ja taidan olla itsekin sokeutunut. Tämän päivän jälkeen me molemmat taas arvostimme omaa pihaa enemmän. Kiitos siitä kaikille kävijöille. Kuulimme kauniita sanoja. Ja moni ymmärsi oikein pihani luonteen: ei kovin nipoa hommaa, hieman keräilyä ja pikkuhiljaa tekemistä. Myös selkeyttä nähtiin, mitä minä en ehkä koe täällä olevan. Tai minä siis aina uuden penkin äärellä tavoittelen selkeyttä, kunnes homma karkaa lapasesta. 

Kivaa viikkoa!