Harkitusti ja vähemmän harkitusti

Puutarhassa uusien istutusten kotiutuminen ja menestyminen on yksi seurattava asia. Viime vuonna piti istuttaa köynnösporttiin vain kaksi valkoista kärhöä. Toinen toiselle puolelle ja toinen toiselle. Yksinkertaistahan sen luulisi olevan. En enää muista, menkikö viikko istuttamisten jälkeen, kun toin kotiin pari kärhöä lisää. Siltä varalta, että istuttamiseni eivät nouse. Ja enää ei ollutkaan mukana vaan valkoista, vaan päättelyt, että valkoisten seuranahan menee värikäs. Ja eihän siinä vielä kaikki, vaan jossain vaiheessa tuli viideskin kärhö loppukesällä, joka sai sitten paikan kyllä muualta ja hätäpäissään myös oman pienen kärhötukensa etupihalle. Tavoitteena oli ostaa kaksi valkoista kärhöä. Lopputulos oli, että ostin viisi, joista paikkojen miettiminen oli ihan toisarvoinen asia. Kun paikkojahan oli alunperin vain kahdelle.

Nyt kukkii ensimmäisenä näistä kaikista kärhöistä Andromera. Sen kai kuuluisi olla hieman kerrotumpi, mutta minun heikohkolla hoidolla, ensikukintana riittää minulle. Tämän kanssa samalla puolella on joko kärhö Miss Bateman tai Guernsey Cream, nuppuja ei ole vielä muissa portin kärhöissä. Ehkä ei tulekaan vielä tänä vuonna. Yksi kärhöistä heräsi todella myöhään. 

Kärhöthän pitäisi kaivaa syvämultaiseen paikkaan, mielellään lannoittaa ja kastellakin. Jos ei tarvitse tai halua suuria kukkapilviä, voi ne istuttaa aika matalamultaiseen kukkapenkkiin ja toivoa parasta. Suuren suurta kukintaa ei ehkä tule, mutta kärhöt nyt kukittavat etupihalla kasvavaa puuta, niin kuin visioni oli monta vuotta sitten. Tässä sirotuomipihlajan tai marjatuomipihlajan oksilla kukkii sekä Warszawska Nike että Hagley Hybrid. Riittää minulle. Visioni on täyttynyt, vaikka ei mennyt ihan niin kuin pitäisi. Alla kukkivat pinkit harmaakäenkukatkin ovat ehkä hieman sopimattomassa paikassa liian varjossa, mutta näköjään viihtyvät. 

Tänä keväänä ja alkukesästä olin vallan tyytyväinen, kun oli niin paljon punahattujen alkuja muutamassa kukkapenkissä. Muille niin helppo kasvi, täällä niin vaikea. Olin jo sitä mieltä, että nyt riittää punahattujen kanssa. Ei enää tarvitse. Kunnes lähiprisman kesämyymälässä olikin valmiita kukintakuntoisia punahattuja kukassa (vain vitosen kappale) ja minulla kesäkukille varattuja ruukkuja tyhjänä. No, mites kävi. Nyt ainakin noiden punahattujen juurakot ehtivät suurentua ja saan ne maahan sitten, kun kukinta alkaa hiipua. Punahatut olivat kyllä ruukkuihin hyvät valinnat. Hieman suuremmat ruukut, ja punahattu sietää myös sen, että sitä ei olla koko ajan kastelemassa.

On hirveän vaikea lopettaa jonkin kasvin kokeilut eri paikkoihin, vaikka se kasvi jo menestyykin riittävän hyvin. Nyt asetan itselleni kiellon: ei enää syysvuokkoja eikä uusi punahattuja. Seuraavaksi jokin muu pakkomielle, kiitos. Kärhöjäkään en taitaisi tarvita enää yhtään, kun ne paikat ovat vähän kortilla. 

Tämän kesän aikana olen katsonut kukkapenkkejä, että täydeltä näyttää. Tilaa ei ole uusille kasveille. Mutta en myöskään tiedä ollenkaan, mitä kukkapenkkiä voisi enää laajentaa. Pari uutta kukkapenkkiäkin (yksi varjopenkki) on siten täynnä, että niiden kasvit tulevat vielä kasvamaan ja silloin joudun taas siirtämään osan jo istututuista kasveista. Silti tulin kotiin yhdeltä taimistoreissulta mm. uusien varjokasvien kanssa. Jotka siis menevät sinne, minne ne eivät ehkä mahdu enää parin vuoden päästä. Ja tulinpa myös kotiin parin noin metrin tilaa vievän ruusun kanssa. Että silleen. Tulee aika paljon taas uutta palapeliä. Marhanlilja edustaa kuvassa kukkapenkkiä, jossa kasvit ovat vasta asettumassa, ja joka on saanut taas pari uutta yksilöä.

Toki keksin noin viikko sitten, mitä kukkapenkkiä tulen laajentamaan. Yleensähän olen silloin jo hommissa, kun idea syttyy. Nyt poikkeuksellisesti olen suunnitellut asiaa. Mietin asiaa hieman pidemmälle, jopa kulkuväyliä. Mietin, mikä olisi seuraavan laajennuksen kohta tämän kesän projektin jälkeen. Kun vaikka tila muka loppuu, niin uutta tilaa tehdään. Kunhan pääsen hommiin, on sitten monelle kituvalle pionille, uusille ruusuille ja parille muullekin omalta tontilta löytävälle kasville uusi paikka. Ruusuista haluan nyt uudelleen kukkivia. Uusi paikka on ihan ok, mutta ei siten kulkuväylien varrella, että myös syksyllä näkisi kukinnan silloinkin, kun ei oikein ehdi aina kiertää puutarhassa. Eli vielä joku paikka täytyy lähiaikoina löytää jatkuvakukintaiselle ruusulle, joka on kulkuväylän lähellä tai näkyy ikkunasta.  Tässä kuvassa on nyt L:n muotoinen kukkapenkki. Sen edustasta, joka on nyt nurmikkoa, tulee muuttumaan kukkapenkiksi ja joksikin kulkuväyläksi. Täytyy vain suunnitella nyt järkevät huoltoväylät. Kuvasta ei näy tuon paikan kaltevuus, mietin myös kaltevuuden suoristamista joiltain kohdin. Tuolla kukkii nyt eniten keväällä ja loppukesällä. Pionit ja muut kasvit sitten tuovat kukkia myös keskemmälle kesää. 

Ja olenhan tässä välissä ostanut jo tänäkin vuonna pari uutta kärhöä, kun keksin paikan niille. Mutta kärhöjen tuen kanssa tulikin pieni ongelma. Kukapa sitä kuitenkaan tutkisi etukäteen (?) maata, johon köynnöstuen pitäisi tulla. Saatikka mittailisi paikkoja. Täytyy siis hieman vielä tukea tuumia ja ehkä vähän muokata suunnitelmaa. Kärhöt toki on jo istutettu. Jumituin kärhöjen kohdalla kärhö Early Sensation kohdalle: niin erilaiset lehdet. Jos se ei kasvaisi mullassa, luulisin sitä muoviksi. Kukkii valkoisena, kukinta-aika on varmaan tältä vuodelta jo mennyt. Prinsessa Dianaa koetan toista kertaa, jos se tällä kertaa pysyisi hengissä. Kuvassa kärhö Early Sensationin lehti.

Kaikesta tästä vähän sinne päin menosta huolimatta, on onneksi olemassa mahdollisuus aina harkita ja korjata liikeitään. Nytkin päässä on lista kasveista, jotka vaativat suorastaan päästä hieman parempaan paikkaan. Ne tulevat sinne pääsemäänkin, kunhan uusi kukkapenkki on valmis. Ja sitten on paikkoja, joiden kanssa vielä voi tapahtua monenlaisia kasvisiirtoja. Yllättävän paljon kuitenkin nykyisin istutuksissani alkaa olla olla malttia. Saatan mielessä pyöritellä jotain istutusta jonkin aikaa odotellessa parempia istutussäitä eli vesisateita. Istuttaessa suunnitelma on jo lähes valmis ja sitten h-hetkellä voi vielä tarkastaa ja mallata, että miltä suunnitelma oikeasti näyttää.