Meillä alkaa kohta kukkia kukat, joista osa jaksaa kukkia läpi loppukesän. Vielä osa on nupulla, osa kuitenkin on jo kukkimassa. Pallohortensia Pink Annabelle on jo mukavasti pinkki. Minulla on tapana laittaa kasveja aika lailla vieretysten monien muiden kasvien kanssa, täytyän välillä pieniä aukkopaikkoja toisilla kasveilla. Sitten saatankin olla pulassa, kun kasvit ovatkin suurempia mitä pari vuotta sitten. Joten tästäkään pallohortensiasta ei saa sellaista kovin selkeää kuvaa, koska on muiden kasvien seassa. Silmä erottaa kasvit eri tavoin toisistaan kuin kamera.
Tavallisesta pallohortensiasta pääsi tänään yksi kukka maljakkoon. Maljakkoon raaskin vaihtelevasti poimia kukkia, mutta tänään oli yksi vaaleanpunainen ritarinkannus poikki. Sen vuoksi olikin minulla pian sakset kädessä ja kohta kuljeskelin kimppuihin etsimässä kukkia. Ihanaa on, että pieni kukkien kerääminen ei enää näy mitenkään puutarhassa kukkavajeena, vaan jopa osaa kesäkukista kannattaakin poimia (kuten tuoksuherneitä). Myös kukkakimput olivat enemmän tai vähemmän sekalaisia sekoituksia kasveja. Kun ei vain raaski parturoida yhtä kasvia kokonaan.
Taitekohtaa on myös se, että osa kasveista alkaa rupsahtaa. Väinönputki ei enää kerää kimalaisia, ei siis hetkeen siinä ole kukaan pörrännyt. Se ei siis enää kuki. Se alkaa muuttua keltaisemmaksi. Jos en niin välitä sen siemenistä, niin kanntaakohan se katkaista jo kesän/syksyn aikana, vai romahtaako se itse? Vai kannattaako se jättää talventörröttäjäksi? Tuon paikalle mahtuu jatkossa ihan hyvän kokoinen kasvi. Alakuvassa Väinönputki on melko lailla vasemmassa reunassa.
Syysleimuista aloittavat vaaleanpunaiset jo kukintaa. Aikaisemmat valkoiset tulevat pian perässä ja muut aukaisevat varmasti ensi kuussa kukkansa. Myöhäisin valkoinen leimuni kukkii sitten lokakuussakin. Nämä vaaleanpunaiset kukkivat kuivassa penkissä, jossa jäi kaikki kesäkuun helteiden takia vähän matalimmiksi. Lollypop- liljat eivät ikinä kai ole olleet niin minejä kuin tänä vuonna. Liljoja hädin tuskin näkee.
Olen aika vähän täällä kertonut meidän varjoisesta takapihastamme kasvimaan takana. Se jää todella vahvasti terijoen salavan varjoon. Kuitenkin varjoisessa penkissä on aika huoleton meinikin. Kitken hyvin sinne päin.
Hopeatäpläpeippi saa rauhassa tuoda oman värinsä ja kukkansa isolle alalle. Tänä vuonna lehtokotiloille on kai ollut kesäkuusta lähtien liian kuivaa, ne eivät ole päässet tekemään jättiarmeijaansa. Sen vuoksi kuunliljojen lehdet ovat aika reiättömiä. Pikkureikiä en edes huomaa livenä, vasta kuvista joskus tajuan reikien määrän. Muiden kuunliljakuvia katsoessa ihmettelen usein reiättömiä lehtiä.
Koko pihallamme kasvaa paria tai kolmea eri luonnon tuomaa saniaista. Sen lisäksi olen joskus ostanut pari yksilöä, joista tämä haastavasti kuvattava on vielä hengissä. Se on ilman nimeä, sillä ostohetkellä oli sen nimilapusta nimi mennyt vähän suttuiseksi. Tummempi yksilö on kituutellut aina ajoittain, tänä vuonna sitä ei ole näkynyt. Ehkä kesäkuun helle oli sille liikaa.
Meillä on ollut perhosia todella vähän, niitä vähän jo kaipailen. Sen sijaan kalliokielipistiäisen toukat ovat parhaillaan pistelemässä tarhakalliokielojani suihinsa. Niistä ei valitettavasti tule perhosia vaan ötököitä. Ensimmäinen kerta kuin moinen toukkakokous on tällä tontilla. Luinkin pari keinoa, joilla voisi niiden talvehtimista hieman estää tai vähentää.
Kuulostaa kovin tutulta tuo kasvien istuttaminen lähekkäin ja sitten myöhemmin onkin ahtauden kanssa ihmettelemistä. Toisaalta tällä tavoin rikkaruohot eivät pääse liiaksi valtaamaan alaa.
VastaaPoistaAlkuvuosina mietin, kuinka joku raaskii poimia kukkia maljakkoon omasta puutarhasta. Nyt se on mahdollista itselläkin, kun kasvit ovat rehevöityneet ja runsastuneet. Silti en mitään kasvia raaski täysin parturoida maljakkoon.
Moni kasvi on täälläkin tänä vuonna tavallista matalampi. Kuivuus vaivaa edelleen, eikä heinäkuun sateet suinkaan enää ehdi kasveja venyttämään. Toivottavasti kotilot ovat pakanneet matkalaukkunsa, eivätkä enää palaa. Mitä kyllä vahvasti epäilen. Kunhan saavat riittävästi kosteutta, mönkivät taas esiin napostelemaan kasveja. Meillä eivät kovin pahasti rei'itä kuunliljoja, mutta esimerkiksi kallionauhus on joka kesä hyvin pitsilehtistä mallia. Tarhakalliokieloni ovat toista kesää peräkkäin pelkkiä rankoja toukkien käynnin jäljiltä. Kerrohan, jos keksit hyviä häätövinkkejä niille pistiäisille.
Kuulemma niiden toukkien noukkiminen pois sekä tuhoaminen. Kuulemma myös tuhkaa levitetään kalliokielojen juurille. Se aikuinen kai talvehtii kalliokielojen juurilla. Muuta en vielä ole kuullut. Lehtokotiloiden pois muuttoon en usko, mutta onneksi on vuosia, jolloin niiden kanta vähän hidastuu.
PoistaMaljakkoon poiminen omalta pihalta tuntuu ihan luksukselta. Täytyisi vielä enemmän olla aina yhtä kasvia, jotta pystyisi käyttämään sitä surutta kimpuissa. Tämmöinen keräilijä ei ihan siihen pysty.
Hyvä idea istuttaa uusia taimia aukkopaikkoihin. Joka tapauksessa puutarhanhoito on melko suurelta osin myös sirrtelyä, eli logiikkani mukaan joka tapauksessa joutuu siirtelemään, niin yhtä hyvin voi istuttaa ylitiheään.
VastaaPoistaVäinönputki taitaa olla vain kaksivuotinen eli kuolee siementuotannon jälkeen. Sitä ajatellen jättäisin sen itse siementämään. Sinulla se on kyllä komea!
Annan sen väinönputken tehdä siemenensä, että ymmärtää olevansa kaksivuotinen. Jos se lähtisi samanlaisena uudestaan kasvuun, kuinkahan paksun varren se sitten tekisi.
PoistaSiirtely puutarhassa pitää kyllä puutarhurin virkeänä. Aina on jokin kasvi väärässä paikassa tai ylikasvanut tai alikehittynyt.
Tuttua tuo siirtely. Aina kun ei tajua, kuinka suureksi kasvi kasvaa tai onko olosuhteet oikeat. Viehättävä tuo varjo puutarha. Varmasti helppohoitoinen ja helteillä ihana paikka vaikka istahtaa 🤗
VastaaPoistaVarjopuutarhassa, varsinkin puun alla, on helteillä meillä usein rantatuoli, jossa voi lukea tai torkahtaa. Kitkeä siellä aina välillä pitää, elämänlanka siellä valitettavasti myös viihtyy. Siirtelyä tapahtuu joka kasvukausi, vielä enemmän ylimääräisten kasvien purkittamista tai kompostoriin kuskaamista.
PoistaJättäisin väinönputken kypsyttämään siemeniä, meillä ne olivat jonkun pienen linnun herkkua viime syksynä, ehdin saada vähän siemeniä talteen itselleni. Maasta ei itänyt yhtään eli ehkä kelpasivat sieltäkin ja onneksi oli siemeniä niin sain esikasvatettua pari taimea.
VastaaPoistaKotiloita on ollut vähemmän, muutaman suuremman kokoontuman olen löytänyt tiheiden kasvien juurelta, sieltä ne on ollut helppo noukkia pois ja tuhota.
Täytyy jättää väinönputki paikoilleen, että ymmärtää, että on tehnyt siemenensä. Täytyy ottaa muutamia siemeniä ehkä talteen ja antaa jollekin muulle tai jatkossa laittaa kasvamaan sinne, missä olisi oikeasti tilaa.
PoistaLehtokotiloiden väheneminen, edes ajoittain, on kyllä ihan hyvä juttu.
Ilman kasvien siirtelyä ei varmaan ole puutarhanhoitoa ;). Perennojen osalta se on aika helppoa, mutta pensaiden suhteen ei ihan niin helppoa. Itse totesin, että minun on varmasti siirrettävä kaksi mustaherukkaa, joiden kuvittelin mahtuvan nykyiseen paikkaansa, mutta ne ovat kasvaneet jättiläisiksi, joten paikka on mennyt liian tukkoon. Puuha väsyttää jo etukäteen.
VastaaPoistaToivottavasti keksit hyvän keinon pistiäisille, kallionkielo on niin nätti.
Pensaiden siirtäminen on joskus tosi haastavaa omille voimille varsinkin. Joskus olen saanut juurakon ylös, mutta en sitten jaksanut siirtää. Kalliokielon kanssa voi tulla haasteet tulevinakin vuosina.
PoistaKasvien koko kyllä toisinaan yllättää, meikäläinenkin kun tukkii niitä aukkopaikkohin:) Mutta eipähän tule tekemisen puutetta puutarhassa, kun niitä siirtelee;)
VastaaPoistaTekemisen määrä on aina olemassa. Mielummin toki siirrän kasveja, kuin kitken ei-toivottuja kasveja.
PoistaJoskus sitä ei vaan osaa yhtään ajatella, kuinka suuria kasveista aikaa myöten kasvaakaan. Tai kuinka nopeasti ne hurahtavat jättimäisiin mittoihin. Ajattelen kuitenkin niin, että parempi siirtää väljemmille vesille kuin kitkeä monta vuotta aivan liian harvaan istutettujen kasvien välejä.
VastaaPoistaOmien leikkokukkakimppujen kerääminen on todellakin luksusta. Joistakin kasveista raskii kerätä vain pikkuisen maljakkoon. Sitten on näitä myskimalvoja sun muita, joiden siementuotantoa hillitäkseen saa kerätä ihan jättiläismäisiä kimppuja. Joka tapauksessa on kiva, kun saa tehdä useamman kimpun kesässä. Niistä on iloa varsinkin sateisina päivinä.
Komean kokoinen väinönputki. Saitkin jo monta vastausta, joissa kehotettiin jättämään kukinto talventörröttäjäksi. Itselleni tuli heti mieleen, että se on varmasti pikkulinnuille mieleinen syys- ja talvieväs ja muutenkin kuvauksellinen huurteisena tai pakkaslumen koristamana.
Kivaa viikon jatkoa!
Kimput ovat kyllä kivoja. Niistä riittää iloa sisätiloihinkin. Ja voi oikeasti tuoda puutarhaa sisään.
PoistaPuutarha olisi minulle ehkä liian tylsä, jos heti osaisinkin kaikki istuttaa oikein, mutta joutuisin tyhjän tilan täyttämään vaikka kuorikatteella, että rikat eivät sinne niin nopeasti pesiytyisi. Mielummin multatilaa piiloon mahdollisimman paljon kasveilla.
Jännittää kyllä, että romahtaako tuo väinönputki itsekseen jossain vaiheessa.
Minä istutan tahallaan tiheään niin rikkaruohoille ei ole niinpaljon multatilaa . Annan sitten perennoja pois tai istutan muualle jos tulee liian ahdasta . Väinonputkesta ei ole kokemuksia mutta jotain isoa kasvaa meidän notkossa itsestään .
VastaaPoistaMonet kasvit jäivät matalaksi kuivuuden takia .
Minulla on myös tuota Pink Annabellaa mutta ei ole oikein runsaasti kasvanut . Sinulla on komean näköinen .
Onneksi on muitakin tiheään istuttajia. Kuivuutta on ollut monella ja osa kasveista tosiaan on kärsinyt siitä enemmän. Pink Annabella on minulla vain tungettu jonnekin, ja myöhemmin se kasvupaikka olikin ihan hyvä. Viihtyy ja saa varmaan tarpeeksi kosteutta.
Poista