Tuttuja puutarhakohteita

 Voisin mennä leikkaamaan nurmikkoa, mutta eilisen Helsinki-päivän jälkeen tuntuu, että on tullut käveltyä aika lailla. Kaupunkituristeilua täytyisi vähän treenata, jos joskus taas tekee jonkin useamman päivän kaupunkiloman. Sen takia taas olisi järkevää mennä leikkaamaan nurtsia ja seiskoskelemaan puutarhaan. Valitsen nyt kuitenkin pienen lepohetken. Tässä pari itselle jo kovin tuttua puutarhakohdetta. Olen tänä kesänä käynyt taas kerran Porkkalan kartanolla, Lammilla. Kartanon puisto avautuu kartan kanssa, nyt useamman vierailun jälkeen ei tarvitse enää karttaa, vaikka puutarhan alueet aina hieman laajenevatkin. 

Kartanon jättiagavet ovat kesäisin paikallaan. 

Sisätiloissa tai ulkona voi nauttia kahvit. Ja kartanon yläkerrassa on myös jouluhuone. 

Ulkona puutarhassa pidän kovasti kasvihuoneesta. Tuli pikkaisen hiki siellä. Pelargonit tai viinirypäleet eivät siis säikähdä huonosti lämmitetyn saunan lämpotiloista.

Pidän myös perennapenkeistä, eri alueista (alakuvassa pieni alue valkovihreää aluetta), saniaistarhasta vai varjopuutarhasta. Kovassa auringonpaisteessa on vain haastava kuvata ja kuvaaminen jäi tällä kertaa hieman toissijaiseksi. Kuvat ei tee paikalle oikeutta. 

Parissa eri paikassa näki saniaisia.

Ruusuja oli vielä vähän kukassa, suurin osa kukkineet. Kartanolla on myös oma ruusu, joka on kai monen harrastajan mieleen, mutta sen lisäys on haastavaa ja hidasta.

Ja jos on retkellä kasveista kiinnostuneella porukalla (kartanon opastetuilla historiakierroksilla kuulee myös paikan ja alueeen historiasta), niin suosittelen siinä kilometrin päässä olevaa puutarhamyymälää. Kasveja löytyy kesäkukista, perennoista puihin ja pensaisiin. Vähemmän muuta puutarhan oheistavaraa. En ole sieltä lähtenyt kertaakaan pois ilman yhtään ostosta. Mutta näin kerran, kun joku asiakas (!) ei ostanut yhtään mitään. En tiedä, miten se on mahdollista.

Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan Helsingissä menin ystävän kanssa, kun toivoin näkeväni jättilumpeet. Nyt näin lumpeita. Sisällä häkellyttävän värisinä. Ja jättilumpeiden lehdet suurina.

Ja ulkona sitten vähän tavallisimpina versioina.

Ulkona taas kerran totesin, että olen ihan tyytyväinen, että oma peruukkipensaani ei ole kovin innokas kukkija. En tiedä, onko peruukkipensaan kukat kauniita vai kamalia. Ja toki hyvä, että omani kasvaa hillittyä vauhtia. Alle polvenkorkuinen pensas sopii minulle. Tuollainen metrien kokoinen olisi omaan paikkaansa jo hieman haastava. Toki minulla kasvaa tummalehtinen ja nämä olivat vihreälehtisiä yksilöitä.

Myös tätä suurta liljaa jäin ihmettelemään. Nimeltään japanin jättililja (Cardiocrinum cordatum). Kasvoi toisessa paikkaa todella varjossa ja tässäkin taisi olla aika puolivarjoisessa paikassa.

Kaisaniemen kasvitieteellinen on niin sopivassa paikassa junalla matkuvastavia ajatellen. Voi suoraan junamatkan jälkeen jaloitella ja haukata happea. Toki pääkaupunkituristipäivän jälkeen olin onnellinen paluumatkalla siitä, että junassa saa istua. Tuntien kävely/seisoskelu pitkin poikin ja eri näyttelyissä/museoissa sai jalat kipeäksi, mutta mielen virkeäksi.

Tätä kirjoittaessa meni yksi rankkasadekuuro yli, ihan hyvä, ettei sitä nurmikkoa edes yrittänyt leikata, kesken olisi jäänyt.