Tilannekatsausta

Kesäkuun lämpö ja kuivuus yhdessä saivat puutarhurin hyytymään. Ei oikein jaksanut uurastaa, toki työtkin rajoittivat ja pari muuta fyysistä estettä. Tuntui, että avoimet puutarhat vain lähestyvät ja puutarha vain räjähtää tai kuivuu. Kuvia jaksoin aina välillä ottaa. Alla oleva kuva on Mai Tai kellukasta juhannuksen tienoilla, taustalla lummelammikon vesi. Lummelammikossa ei ole kertaakaan lumme kukkinut, tässä kesäkuussa vesi oli varmasti aivan liian lämmintä lumpeen kukintaa ajatellen. Kellukat ovat ihanan pitkään kukkivia alkukesän perennoja, myös lämpimällä säällä.

Pioneista on suurin osa kukassa. Osa on jo kukkansa kukkineet ja osa on taantunut. Yhdessä penkissä olen varmaan mullannut liian suurella innolla ja luulen pionien olevan liian syvällä. Ne täytyy kaivaa syksymmällä ylemmäs. Kaikkea sitä tekee, kun ei aina ajattele. Alla kuva taas Coral Sunsetista kesäkuussa, jolloin se alkoi kukkimaan. Se kukkii kyllä yhä, koska oli niin paljon nuppuja. 

Tämän vieressä, oikeastaan melkeinpä alla kasvaa Austin-ruusu Alexandra of Kent. Näiden piti kasvaa vierekkäin, mutta sen verran ruusu kai paleltuu aina talvisin, että kasvaa ihan kuin pionin kainalossa. Ruusulla ja pionilla olisi muuten aika lailla samaa värimaailmaa, ellei pioni Coral Sunset vaalenisi ikääntyessään. Kuvassa toki taustalla myös rikkikisiä, joita on nyt aika lailla kitketty pois.

Toisaalla taas kukkii todennäköisesti valkoinen pioni Duchesse de nemours, matalana kukkiva pioni Do Tell (pieni, koska viime vuonna siirsin sen ja juurakko murtui). Kuvassa mukana myös mm. kurjenpolvi ja oranssi lilja (joka tullut salamatkustajana).

Tätä keisarinkruunua olen miettinyt monet kerrat, että kitken sen pois. Mutta tämä yhdistelmä on sitten aina niin hyvä, että en malta. Se tuo hyvän kontrastin hempeydelle.

Vielä näkyy myös kuvissa lemmikit, joita en halunnut kitkeä pois helteellä. Kuvassa siis yhdessä tarhakullero New Moon ja valkoinen sormustinkukka.

Ostin syksyllä ex-tempore pioni Sea Shellin. Ja se kukkikin tänä vuonna yhdellä kukalla. 

Tarhavaleunikko teki vain tänä vuonna yhden kukkavarren, ehkä siksi, että jaoin sitä paljon keväällä. Taustalla näkyy pieni osa väinönputkea, joka tänä vuonna kukkii. Taustalla myös punaisia keijunkukan kukkia ja yksi sormustinkukka.

Eilen alkoi satamaan ja tänään on satanut lisää. Se on kovin tarpeellista. Ja oikein ihanaa. Pioneista ei ole vielä sateen takia lähteneet terälehdet. Toivottavasti kestävät sateet. Sateiden määrä on nyt jotain sellaista, josta haaveilin vähän aikaa sitten. Minulla on paljon taimia avoimia puutarhoja varten kipoissa ja kipot alustoilla. Kaikkia alustoja olen tyhjennellyt vedestä jo pari kertaa ja juuri päällä olevan kuuron jälkeen käyn tyhjentämässä ne taas. Nyt ehkä voisi ottaa kaikki purkit pois alustoiltaan, etteivät ne huku. Harmi, että meillä ei ole nyt ehjää vesimittaria, mutta varmaan 30milliä on tullut vettä eilisen iltapäivän jälkeen. Kitkiessä tänään (kaivelin pois myös ruusujen juuria) huomasin kuitenkin maan olevan joistain paikoista vielä aika kuivaa vähänkin syvemmältä, vaikka pintamaa alkaa olla märkää. Kaatosadetta on vaikea kuvata ikkunan läpi, alla kuitenkin yksi kuva todisteena siitä, että meillä on satanut.

Tänään olisi toiveena tehdä vielä ainakin yksi, edes lyhyt, kitkentäsessio yhden kukkapenkin parissa. En ollenkaan nyt valita sateesta, sillä tätä luonto on kaivannut. Tuntuu, että puutarha nyt saa taas jatkoaikaa, kun vesi kastelee perusteellisemmin maata.