Tarinoita

Joillakin ihmisillä on paljon kasveja, joilla on hienot tarinat taustanaan. Minulla on muutama sellainen pioni, joilla on hieno tarina: toinen on puolisoni äidin isoäidin puutarhasta (kukkinut meillä vain kerran). Toinen on puolisoni isän isoäidin istuttama (ei tänä vuonna kuki). Toinen pioneista tulee saamaan siirron ja toinen taas tulee samaan juurenniskansa päältä pois multaa ja muut kasvit (on varmaan liian syvällä). Minun kasveillani on muita tarinoita. Nyt aloittaa kukkimaan keltatörmänkukka, johon ihastuin Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhassa yhtenä lämpimän elokuun iltana, kun olin pääkaupungissa koulutusreissulla. Se piti saada pakkomielteisesti ja sain sen sitten joltain pohjoisen taimistolta. Olen yhä ihastunut tähän kasviin. Laitoin sen kahteen paikkaa, toisessa se ei oikein viihdykään, toisessa taas viihtyy siten, että jakotaimia alkaa olla jaossa. Takana kuvassa kukkii pallohortensia Pin Annabelle.

Keltatörmäkukka pääsi kukkapenkkiin, jota tein, kun minulla oli murheita. Nyt se kukkapenkki muistuttaa tuosta kesästä ja myös siitä, että miten kiva oli, kun murheet helpottivat ja oli tilaa istuttaa uusia kasveja kukkapenkkiin. Samassa kukkapenkissä kasvaa monta loppukesän kukkaa, kun se sai myös lastin Mustilan taimipäiviltä ostettuja kasveja, jotka ostettiin ilolla. Siellä kasvaa myös yksi saatu kasvi: Katjalta Päivänpesästä saatu vaaleanpunainen ukonhattu, se vasta aloittelee kukintaa. Sen siirto on ollut monta kertaa mielessä, on ehkä loppukesällä vähän ahtaasti. Nyt sen kukinnan jälkeen voisikin siirtää, sillä sitä alkaa olla sen verran paljon, että en ehkä tapa sitä. Kunhan sataisi vielä sitä vettäkin.

Luppioista kiinnostuin Oravanpesän Katin postauksista. Punaluppio Tanna tässä jo kukkiikin. Hurjan vaikea kuvata selkeästi, jos muita kasveja on lähellä. Ja minulla harva kasvi saa kasvaa omassa yksinäisyydessään. Monilla kasveilla on kavereita seuranaan.

Nämä laventelit ovat talvehtineet vuosia. Niilläkin on tarinoita. Yksi on ostettu perennataimisto Ekmanilta aika lailla oman puutarhainnostuksen alkumetreillä. Ne kasvavat hyvin lähellä savista maata, mutta juuri tuossa kohtaa on vanhan hiekkalaatikon jämät. Alla siis hiekkaa, multaa jonkin verran päällä. Yksi näistä yksilöistä on oma kasvattama: useista siemenistä yksi iti. Se kasvoi ensin toisessa paikkaa, kunnes sen alla oleva muurahaispesä kai alkoi olla liikaa, ja siirsin sen tänne voimaan paremmin. Yksi taas näistä on ostettu tavallisella markettireissulla, kun kaikki purkissa ohikukkineet laventelit olivat ihan heittohinnoin. Kaikki nämä näyttävät ihan olevan samaa lajia. Keväällä leikkaan edellisen vuoden kukkavarret pois ja sitten hetki täytyy niitä risukasoja sietää, kunnes ne alkavat vihertää. Ja kukkivat usein aika kauan.

Ostin alennuksesta Viherpeukaloilta yhtenä loppukesän reissuna alesta punaisen lumpeen. Tästä tulee kyllä aina mieleen se reissu, ja monet muut puutarha-aiheiset reissut naapurin kanssa. Takakontti on usein ollut täynnä tai melko täynnä kasveja. Nyt tämä pallukka näyttää nupulta. Olen aivan täällä onnenkyynel silmässä, että voisiko se lumme kukkia. Jos ja kun tuo on nuppu, joka tulee kukkimaan, on yksi haave toteutunut. Sellainen, jotka en uskonut käyvän toteen. (Voiko saada jostain palkallista lumpeen tuijottamislomaa? Ai niin, olen nykyisin yrittäjä. Hmm.) Taidan vain laittaa lammikon reunaan tuolin ja käydä tämän äärellä sitten monta kertaa päivässä. Lumpeen lajike pitäisi olla vaaleanpunaisena kukkiva 'Attraction'

Sitten minulla alkaa olla uusia tarinoita. Nämä etualan kasvien kanssa (ruusut ostettu eri kerralla) jäin auton kanssa naapurikuntaan jumiin, kun auton bensapumppu hajosi.

Ja eilen jäin näin kasvien ja lapsen ja matkatavaroiden kanssa jumiin, kun korjattu bensapumppu ei jaksanutkaan toimia kovin montaa sataa kilometriä. Nyt jäimme noin 100km päähän jumiin. Onnekkaasti tutulle huoltoasemalle, palveluiden äärelle. Onnekkaasti Viherpeukaloiden myymälässä käymisen JÄLKEEN. Eilen otti päähän, mutta kun samalla parkkipaikalla todistin myös sairastamista tai matkapahointointia, totesin, että meillä on sentään vain auto-ongelmia. Onneksi lapsi on mopoileva teini. Kun kerroin, että alan olla hermona jo tähän jatkuvasti hajoilevaan autoon, lapsi katsoi minua hetken ja sanoi: Sinusta ei kyllä olisi mopoilijaksi. (Lapsi korjaa omaa tai kavereidensa mopoja harva se viikko, joskus jopa päivittäin.) Pari tuliaiskasvia ei pääsekään nyt tuliaisiksi asti. Ja sukulaisia täytyy nähdä toisena kertana, mutta onpahan näilläkin kasveilla nyt tarinat. Vähän erilaiset, kuin monien muiden kasvien tarinat. Mukana muuten tuolla on yksi punahattu, sen piti mennä tuliaiseksi. Ei omaan puutarhaan. (Minulla oli punahattujen ostokielto, joka on muuten tähän aikaan vuodesta vaikeaa, sillä niitä oli taas paljon myynnissä.)

Yleensä koen olevani melko riippumaton autosta omassa arjessa: töihin pääsen kävellen tai bussilla. Yksi lapsi on omillaan, toinen ei tarvitse enää kuskauksia jne. Mutta loma-aikana, sukuloimassa, isoilla puutarhoilla vieraillessa auto on kyllä kätevä. Haluaisin ajatuksen tasolla olla enemmän ekologinen ja halveksia yksityisautoilua. Käytännössä olen kuitenkin itsekin riippuvainen autosta ja autoilusta. Monet kivat ja suuret puutarhamyymälät ovat haastavien matkojen takana: ei mennä kävellen ta julkisilla Sukulaisten tai joidenkin ystävien luona on helpompi vierailla autolla. Olen ehkä ekaa kertaa elämässäni todella valmis auton vaihtoon. Usein minulle kelpaa korjattu auto ja nihkeilen rahan laittamista kiinni ajoneuvoon, jonka arvo laskee koko ajan ja josta tulee koko ajan kuluja. Mutta nyt: En toivo enää uusia tarinoita, miten olen autolla jumissa jossain erikoisessa paikassa, vaikka kyydissä olisi mikä tahansa kasviaarre. Seuraavan kasviaarteen tarina on toivottavasti tulossa jo tällä viikolla, kun on oman puutarhaseuran puutarhamatka tulossa.