Hyttysjahtia kuun vaihteessa

Meille tupsahti ehkä viikko sitten hurja määrä hyttysiä. Siis ulos. Mutta valitettavasti myös sisälle. Niitä tulee aina sisään ihmisten tuoman ilmavirran mukana helposti. Eilen oli sitten ovet välillä vähän liian kauan auki. Ihmiset ramppasivat sisään ja ulos muulloinkin. Ja tulos oli se, että heinäkuun ja elokuun vaihteen vietin kirjaimellisesti hyttysjahdissa. Aloitin sen homman 21.45 ja vielä klo 02, tänään aamuyöllä, listin lisää hyttysiä. Välillä yritin nukkua, ininä aina valpastutti. Ehkä 10 vuotta sitten oli viimeeksi sisätiloissa sama ongelma, silloinkin hyttysiä oli alueellamme riesaksi asti. En tiedä, kummat voittivat: minä vai hyttyset. Minä olen paukamilla. Hyttysiä on vähintään 40 vähemmän, mutta niitä ei ole kokonaan saatu listittyä sisätiloista. Kuva otettu ikkunasta illalla.

Nyt kukkii lännenkimikki korkein kukkavanoin ja tuoksu on välillä hyvin kuminen. Kuin kaupasta ostetut uudet kumisaappaat. Silti siitä tykkää jotkut pölyttäjät, vaikka ei uskoisi. Kukkavarret menevät korkealle. Olen n 170pitkä ja kukkavarret voittavat minut pituuskilpailussa. Vaaleanpunaiset pienemmät ja korkealle menevät kukinnot kuuluvat punaluppio Pink Tannalle ja siellä välissä kukkii jaloangervo. Nämä kasvit ovat alakerran penkissä. Yläkerran penkissä tällä hetkellä ei ole kovin paljon suurta kukkaloistoa, mutta siellä menee maata pitkin kärhö Margaret Hunt (näetteköhän vaalean lilat kukat maassa?). En kuitenkaan pidäkään se väristä tuolla, ainakaan yksinään. Kun kuitenkin kasvaa noin hyvin, niin taidan siirtää sille vain väriparin. Muualla minulla kasvaa hyvinkin voimallisesti kärhöistä Jacmanii. Sen tumma lila taas jää vähän piiloon, kun on niin kaukana, että silmä ei meinaa erottaa. Toisaalla siis piti kasvaa monia muita kärhöjä, mutta kaksi Jacmania on tainut jäädä siellä henkiin. Toista siis siirrän tänne. Uskon, että sitten minulle tulee tarpeeksi taas sähäkkyyttä.

Etupihalla eräs penkki on joutunut kärsimään kuivuudesta, pionien juurille meni liikaa multaa (eli eivät kukkineet) ja on muutenkin näyttänyt vain keväällä kivalta. Nyt kuitenkin aiemmin laajemmalle jaettu pinkki leimu värittää sen mukavasti. Tässä aiemmin kukkineet liljat jäivät tosi mineiksi, leimut taas ovat ihan tavallisen kokoisia. Kummallista.

Se näkyy myös terassin kesäkukkien taustalla. Kesäkukat jäävät lippaan alle.

Muutamia vuosia sitten iskin penkkiin alekärhöraaskun, ilman mitään tukea. Vihdoin se on siellä sinnitellyt kukkaan asti. Nyt sille voi sitten alkaa miettiä tukeakin. Olen vähän huolimaton ja holtitontkin kärhöjen kanssa. En kunnioita muita kärhöjen istutusohjeita kuin juuriston varjostamista. Tämä kärhö näyttää vähän Piilulta. Ja Piilun olen ainakin kerran ostanutkin. En vain enää muistanut sitten joskus, että laitoinko sen tähän penkkiin vai onko se kuollut jo jossain toisessa penkissä.

Väinönputki näyttää siltä, että se tulee romahtamaan ennen talvea. Siinä on massaa niin paljon, että on ihme, jos kuivuu kauniisti pystyyn.

Väinönputki on niittymäisen vahinkoistutukseni vieressä. Niittymäisyyttä tekee keltatörmäkukka, joka on vasta availemassa kukkavanojaan. Seassa ja vierellä alkavat pian kukkia kaunopunahatut ja syysleimut ja vaaleanpunainen ukonhattu. Pallohortensian pinkki kukka loistaa myös. Ja jokin keltainen hattukukka. Koska tämä ei ole oikea niitty, olen alkanut kutsua sitä kukkasotkuksi. Ja pidän siitä yhä enemmän.

Pidän siitä, miten pallohortensia Pink Annabellen yksi oksa kaartuu juuri lammikon lähellä melkein kuin lammikon ylle.

Niittymäisyyttä tekee myös muut ilmavat kasvit toisiinkin penkkeihin (alakuvassa keinupenkkiä), korkeat törmäkukat ja muut vähän korkeammalle kurottelevat kasvit. Harmittaa, että perhosia ei ole juuri näkynyt. Oreganoissa ja laventelissa ja maksuorhoissa on kimlaisia, mutta perhoset puuttuvat. Toivottavasti joissain muissa paikoissa on perhosia tänäkin vuonna.

Meillä on satanut. Sade alkoi perjantaina. Lauantai-iltaan mennessä sadetta oli tullut ruhtinaalliset 21milliä. Sunnuntaina satoi millejä. Eilenkin satoi illalla ja juuri nytkin sataa. Tänään täytyy katsoa eilisen ja tämän päivän yhteismillit. Isoja kasvien alla toki maa ei ollut kastunut vielä ollenkaan sunnuntaina, tai juuri ollenkaan. Tämä näkyy suurilehtisten ja suurilatvuksisten puiden alla, mutta myös esim. daalian juuralla multa oli kuivaa. Olen kuitenkin päässyt istuttamaan. Sitä hommaa vain pitää tehdä pala kerrallaan, sillä osalla kasveista ei vielä edes ole istutuspaikkaa, enkä viitsi ryhtyä suuriin hommiin vielä, kun viikonloppuna on pienet juhlat. Minulla helposti homma venyy ja paukkuu, joten mielellään teen hommia sitten, kun voi myös projektin jättää levälleen, jos aika loppuu kesken. Loma on nimittäin loppunut ja arjessa ei aina mene hommat siten, kun on itse ne aikatauluttanut.