lauantai 24. marraskuuta 2012

Lipsahti

Menin katsomaan paikallisesta kaupasta amarylliksia lahjaksi tai kotiin. Oli siellä amarylliksia, jotka jäivät kauppaan, koska sieltä löytyikin alelaari. Ja jotain lähti kotiin ja jotkut jäivät vielä vähän vaivaamaan mieltä. Kohta tulee taas pakkasia, joten.. Kokeilen laittaa kaikki maahan, vaikka eivät kaikki ehkä näin myöhään enää lähdekään kasvuun. Toivon, että lähtee. Pitikin nähdä ne sipulipussit. Kiusaus on nyt kova. Ei hajuakaan, että ovatko kukkapenkit keväällä autiot vai täydet. Sopivatko värit yhteen vai eivät. Järjen ääni tosin on nyt hyvin vaimea ja tekisi mieli ostaa lisää. Onneksi on tarpeeksi pimeää iltaisin, ei voi enää kaivaa uutta kukkapenkkiä.


Saako tähän ostohimoon jonkin antibioottikuurin tai jotain? Voisi nimittäin tuo joululahjojen hankkiminen olla jo järkevämpää. Uskoisin, että lapseni eivät ilahdu joulupukin paketeista, joiden sisällä olisi pari tulppaanisipulipussia. Minä kyllä ilahtuisin. Ellei maa ole jo lumen peitossa silloin.

5 kommenttia:

  1. Tuo on ihana ja tuttu tunne! Minulla useimmiten se iskee keväällä ja silloin aina ääneen mietin, että pitäisiköhän aloittaa jokin lääkitys?! Mutta luulen, että tämä tauti on oikein terveellistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole siis ainoa. Sääennusteet näyttävät nyt kyllä sellaista, että loput sipulit ovat jätettävä kauppaan. En ole kotona valoisaan aikaan ennen lunta ja pakkasta, joten uskon nyt suosiolla, että myös ensi syksynä voi ostaa kukkasipuleita.

      Poista
  2. Hei,
    blogissani Kolmen kuukauden kukka- ja kakkuterapia
    on tunnustus Sinulle!

    VastaaPoista
  3. Hei,
    blogissani Kolmen kuukauden kukka- ja kakkuterapia
    on tunnustus Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä tunnuksesta!! Olen aivan otettu!

      Poista