Talvipäivä

Tänään(kin) on sellainen kunnollinen pakkaspäivä. Ei enää niin kylmä kuin päivä sitten, mutta ei niin lämmintä, etteikö saisi naaman huuruun. Tänään otin muutamia kuvia ulkoa, kun kerran pakkasen takia piti pukea talvivaatteet päälle, että tarkeni viedä villaviltit tuulettumaan. Mattojen puisteluteline on puiden kaadon takia keinun paikalla nyt tämän talven.  Keinu taas suojassa lumelta.

Lapsi on onneksi halunnut tehdä pihalle polkuja, joten pääsee hieman lähemmäs kasvimaata myös talvella. Samalla voi kurkkia, ovatko puiden ympärillä verkot kunnossa. Jänis nimittäin jättää jälkiä, eli ei se ole tätä tonttia unohtanut talveksikaan.

Onneksi tintitkään eivät ole unohtaneet meitä, käyvät lintulaudalla ahkerasti. En ole uutta lintulautaa hommannut, vaikka laudan ikkunat ovat tiessään ja laudalle mahtuu vain yhden päivän satsi siemeniä ja pähkinöitä. 

Lumi painaa puita, joidenkin puiden lumien pudotusreissu pitää tehdä lumilapion kanssa. Ehkä se pitää tehdä ennen kuin sää taas muuttuu plussa-asteiksi. Siis käsittämätöntä, että tällekin tammikuulle on meille luvattu plussalle menoa. En jaksaisi siitä aiheutuvaa liukkautta täällä.  Se olisi se maaliskuu, jolloin liukkaus tarkoittaa kevättä, tammikuussa liukkaus vain ärsyttää, eikä tosiaan tarkoita talven väistymistä. 

Talvi tuntuisi hankalammalta ilman kaikkea pientä, joka muistuttaa kesästä. Olen teen juoja ja tämän sampanjamansikkatee on ehkä yksi suloisimmista teelaaduista, jos saa tuon pienen ruusunnupun mukaan teesihtiin. Tanssiva Mango on ollut myös ihana.  Toisaalta juon noita teelaatuja myös kesällä. 

Puoli vuotta sitten

Puoli vuotta sitten oli heinäkuu. Ja kesä. Ja värejä. Ja kukkia ulkona. Ja valoa, vaikka olisi ollut pilvistäkin. Taisi olla sadettakin, mutta sade ei tullut lumena.

Meillä päin on kahtena päivänä tullut lunta siten, että ikkunasta on nähnyt hyvin paljon valkoista. Olen kahlannut lumessa, varonut liukkaita kohtia, joita lumen alta paljastuu. Ollut kaatumaisillani jo usemman kerran. Tänään lunta tuiskusi suoraan naamalle sen verran vauhdikkaasti, että pienet vesihörpyt sai pelkästään suun avaamalla auki. 

Instagramissa kiertävän haasteen vuoksi avasin koneen ja koneelta kuvia. Piti etsiä vihreä kuva. Eka tarpeeksi vihreä, joka satunnaisarpomisella tuli vastaan oli kesäkuulta tämä yllä oleva kuva. Eroa on väreissä tähän päivään.

Oli kuitenkin pakko kurkata, että mitä tein tasan puoli vuotta sitten. Silloinhan olimme bloggariystävä Katjan kanssa puutarharetkeilemässä. Tänään retkeilystä kävi tuolla lumipyryssä kävelyssä pelkästään työmatka kävellen kotiin. Kolme kilometriä tuntui hieman pidemmältä ja olin todella tyytyväinen, että minun ei tarvinnut kotona enää tehdä lumitöitä. Se olisi saattanut jo itkettää. 

Puoli vuotta sitten heinäkuussa oli kukassa laukka Miami, joita minulla kasvoi ekaa kertaa. Taustalla näkyvä tuoksumatara ei pysyy raikkaan, lähes limen, vihreänä läpi kasvukauden. 

 Puoli vuotta sitten minulla oli istutettavaa puutarhaan. Ja osa uusista kasveista saikin odottaa kottikärryissä ihan useamman hetken, ennen kuin ne löysivät oikean paikkansa.  Tai sitten ne tulevat seuraavana vuonna taas muuttamaan uuteen paikkaan. Siis jos hengissä ovat. Ja muistan, mitä ostin, mitä istutin ja mihin istutin ja miltä kasvien kuuluisi näyttää ennen kukintaa.

Onneksi seuraava vuodenaika on kevät ja pääsee taas pihalle pyörimään ympyrää ja tekemään loistavia suunnitelmia, ja sitten tekemään jotain ihan muuta kuin suunnitelmassa oli. Se voisi olla motto myös tämän vuoden puutarhakesälle,

Tänään nautin lämpimistä villasukista erityisen paljon (vaikka eivät ne sukat kaukana kesälläkään ole). Nautin siitä, että talossa on seinät, katto sekä lämmitys talviolosuhteisiin (vaikka viileää voi toki meillä olla tottumattomien mielestä). 

Vuosi 2020 kirjoina

 Olen saanut mukavia puutarhahaasteita. Pyrin niihin palaamaan vähän myöhemmin. Aloitan kertomalla kirjoista.  Kirjat ovat olleet pitkäikäisin harrastukseni. Joskus minulla on vuosi, jolloin luen hyvin vähän, mutta useampi lukematon vuosi peräkkäin saa minut voimaan huonosti. Pidän hyvän loman merkkinä, että pystyn keskittymään kirjan lukemiseen. Pitkän loman aikana, luettuja kirjoja pitää olla useampia. Kesällä keinu on loistava paikka aloittaa vapaapäivän aamu: aamupala ja kirja. Jokin pöytä vain pitäisi olla vähintään teekupille.

Aloitin vuoden 2020 tekemällä Helmet-lukuhaastetta. Olin juuri vuonna 2019 joulukuussa palauttanut täydennyskoulutukseen liittyen opinnäytetyöni ja olin riemuissani, että vuonna 2020 minulla on aikaa lukea ja harrastaa kaikkea muutakin. Olin löytänyt jo vuonna 2019 äänikirjat, joita olin jo alkanut kuunnella mm. kitkiessä kukkapenkkejä (toki kuulokkeet välillä tippuivat kukkapenkkeihin), kävellessä työmatkoja, tehdessä kotitöitä (juuresten kuorminen ja pilkkominen, riisipuuron keittäminen, vaatteiden viikkaus, pölyjen pyyhkiminen jne), 1000 palan palapeliä tehdessä, neuloessa jotain suhteellisen helppoa. Myös pitkän matkan ajomatkan ilman muita ihmisiä tai vaikka silloin, kun takapenkin urheilijanuorukainen nukkui, saivat ihan uuden innon äänikirjojen myötä. 

Vuonna 2020 valmistuin täydennyskoulutuksestani, aloitin sivutoimisen yrittäjyyden ja tein syksyllä 2020 töitä entiseen työaikaani nähden noin 120-130% työaikaa. Olin syksyllä pikkasen poikki. Ja puutarhan harrastaminen jäi syksyllä lähes kokonaan. 

Silti luin ja kuuntelin ihan todella paljon vuoden aikana kirjoja (yli 80 kirjaa: osa alle 200 sivuisia tai alle 4 tunnin kuunneltuja kirjoja). Myös pitkinä työpäivinä vain harvoin kuljin autolla (auton parkkeeraus on ongelmallista) ja koronan takia välttelin busseja. Pitkien työpäivien istuminen olisi varmasti lamauttanut kehoni, ellen olisi aina niinä päivinä pätkissä kävellyt vähintään tunnin, usein 1,5-2 tuntia erilaisia siirtymiä. Suurimman osan näistäkin tein äänikirjaa kuunnellen. Olen vuonna 2020 lukenut enemmän, mitä haasteessa lukee. 

Olen myös esikuunnellut kirjoja ja sitten olen ostanut niitä lahjaksi sopiville ihmisille, appiukkoni sai lahjaksi Tommi Kinnusen: Ei kertonut katuvansa täksi jouluksi, koska lukee paljon maailmansotiin liittyvää kirjallisuutta. 

Tai joskus toimin toisinpäin, kuten vuonna 2019 ostin äidilleni ulkomaille lahjaksi Enni Mustosen Paimentytön ja äitini ihastuksen takia kuuntelin sen jälkeen itse. Ja vuonna 2020 ostin sarjan kaikki kirjat hänelle ja lähetin ne hänelle parissa otteessa, sillä koronan takia äitini ei päässyt Suomeen. Jouluna 2020 hän on saanut luettavakseen mm. Suon villin laulun, josta ei ole sarjaa tehty. Mutta luulen, että Rileyn: Seitsämän sisarusta aloittaa seuraavan postitusurakan. Ja mielelläni postitankin hänelle kirjoja, sillä kestää vielä aikansa, ennen kuin matkustamisessa on järkeä.

Luen aina jonkin verran dekkareita sekä hömppää, niitä käytän tietoisesti joskus myös rikkomaan lukujumeja, joita ei kyllä vuonna 2020 ehtinyt edes tulla. Vakavampaan tai tietokirjamaisempaan kirjallisuuteen tarvitsen enemmän aikaa ajatteluun. Runokirjoja luen harvoin, mutta säeromaaneja voisinkin lukea enemmän. 

Saaripalstan Sailan lukuhaastetta kommentoin ja Sailan pyynnöstä lukuhaasteeni on tässä.

Helmet-lukuhaaste 2020

1. Kirja on vanhempi kuin sinä             Jane Austen: Viisasteleva sydän

2. Iloinen kirja                          Anna Rimpelä: Pitkään meni ihan hyvin

3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä Anni Saastamoinen: Sirkka

5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja Inga Magga: Varjonyrkkeilijä

6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella Fran McCourt: Amerikan ihmemaassa

7. Kirjassa rikotaan lakia                  Jo Nesbø: Veitsi

8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi Rachel Cusk: Ääriviivat

9. Kirjassa kohdataan pelkoja             Mia Kankimäki: Naiset, joita ajattelen öisin.

10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli

11. Vaihtoehtohistoria              Kari Hotakainen: Tarina

12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera Miika Nousiainen: Maaninkavaara

13. Kirjassa eksytään                 Elizabeth Strout: Olive Kitteridge

14. Urheiluun liittyvä kirja          Echenoz, Jean: Pitkä Juoksu

15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö Enni Mustonen: Emännöitsijä

16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja

17. Tutkijan kirjoittama kirja Rutger Bregman: Hyvän historia- ihmiskunta uudessa valossa

18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja Anni Kytömäki: Margarita (polio, raakut)

19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja Delia Owens: Suon villi laulu

21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta Heidi Köngäs: Mirjami

22. Kirjassa on epäluotettava kertoja Elena Ferrante: Amalian rakkaus

23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä Juhani Aho: Rautatie

24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa Enni Mustonen: Pukija

25. Kirjassa ollaan saarella Anna Jansson: Sokea hetki

26. Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö Hanya Yanagihara: Pieni elämä

27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani Elizabeth Acevedo: Runoilija X

28. Tulevaisuudesta kertova kirja     Maja Lunde: Mehiläisten historia

29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva     Sayaka Murata: Lähikaupan nainen

30. Kirjassa pelastetaan ihminen Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista

31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla     Enni Mustonen: Paimentyttö

32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät

33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos Jussi Adler-Olsen: Aakkostalo

34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana     Olli Jalonen: Taivaanpallo

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa Sophie Kinsella: Sitä saa, mitä antaa

36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys

37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa Pajtim Statovci: Bolla

38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu     Sofie Sarenbrant: Avoimet ovet

39. Kirjassa lennetään Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo

40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja Maeve Binchy: Seitsemän talvista päivää

41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan         Enni Mustonen: Lapsenpiika

42. Kirjassa on isovanhempia          Enni Mustonen: Sotaleski

43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja     Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton

44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

45. Esikoiskirja Ḗdouard Louis: Ei enää Eddy.

46. Kirjassa on sauna Hanna Velling: Kirjosieppo

47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet Enni Mustonen: Ruokarouva, Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär

49. Vuonna 2020 julkaistu kirja Satu Rämö ja Hanne Valtari: Unelmaduunarin tilipäivä

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja Heidi Köngäs: Hertta

Tämän vuoden haasteessa oli muutama kirja, joissa oli vähän samankaltainen nainen pääosassa, mietin esim Aspergerin oireyhtymää Lähikaupan naisessa ja Sirkassa. Tai sitten vain tiettyjä odotuksia yhteiskunnalta, joihin eivät kaikki pääse. Molemmat kirjat olivat suositeltavia. Ja voin suositella kirjaa Hyvän historia - Ihmiskunta uudessa valossa. Teki minulle hyvää lukea hyvästä, silloin kun maailmassa tapahtuu paljon ikävää. 

Joitakin kohtia olen tulkinnut omalla tavallani. Ja jos olin jo alkuvuodesta täyttänyt jonkin kohdan, en enää vaihtanut sitä, vaikka loppuvuodesta olisi kohtaan ollut täydellisempi kirja. Luin Enni Mustosen syrjästäkatsojan tarinoita alkuvuodesta ja joihinkin kohtaan olisi yhtä hyvin voinut laittaa Rileyn: Seitsämän sisaruksen kirjasarjasta kirjan. Olen joskus ennenkin lukuhaastetta tehnyt, mutta täsmälukemiset eivät ole kiinnostaneet. Nyt mukavia täsmälukemisia tuli tehtyä. En olisi muuten lukenut esim. Juhani Ahon Rautatietä (aukko sivistyksessä) tai Yanagihara: Pieni elämä olisi yhä kesken. Pieni elämä on loistava ja traaginen kuvaus vakavan traumatisoitumisen laajoista ja pitkäaikaisista vaikutuksista elämään, jolloin luottamus särkyy ja sen korjaaminen ei ehkä ikinä onnistu.  En vain ensimmäisellä lukukerralla päässyt vielä kohtaan, jossa päähenkilön tarina alkaa aueta, siihen taisi mennä vähintään ekat 100 sivua.

Maja Lundenin ilmastokirjat ovat olleet ajatuksia herättäviä. Mehiläisten historia mahtui hyvin haasteeseen. Sininen taisi jäädä sen ulkopuolelle. Sininen kertoo tulevaisuuden vesipulasta romaanin muodossa. Luin sinisen kesällä ulkona Saimaan rannalla yltäkylläisen veden äärellä. Elämys sekin.

Suomalaisista kirjailijoista löytyy ihan todella paljon loistavia kirjailijoita, joista olen aina vuorotellen innoissani. Luulin, että esim. urheiluun liittyvät kirjat ovat minulle pakkopullaa, niitä tuli luettua vahingossa 3, sillä Varjonykkeilijä liittyi myös urheiluun sekä Maaninkavaara. Miika Nousiaisen Maaninkavaaran luin joulukuussa 2020 ja nauroin aika paljon, vaikka itkeäkin olisi voinut. Vuoden 2020 Finlandia-ehdokkaista luin sekä Kytömäen (voittaja) että Kinnusen kirjat. Molemmat olivat koukuttavia ja erittäin hyviä. Onneksi minun ei tarvitse istua voittajaa valitsemassa missään raadissa, olisi tiukka paikka. Heidi Köngäksen kirjoja aion lukea lisää: Mirjami oli ihana, vaikka Sandraa en tajunnut lukeakaan. 

Kirjallista kohinaa on tuonut Rachel Cusk. Luin tuon ensimmäisen kirjan trilogiasta: Ääriviivat. Ja harkitsen kovasti, että jaksanko edes lukea seuraavaa. Samoin kävi Ferranten kirjoille. Vaikka Napoli-sarjan suorastaan ahmin, olin jättämässä Amalian rakkautta kesken joka viidennellä sivulla. Onneksi luin loppuun.  Hylkäämisen päivät oli helpompi päästä eteenpäin, ja tähän sisältyi niin taitava kuvaus todellisuuden tajun pettämisestä, että harvoin olen lukenut noin uskomatonta tunnelmaa sisältävää kohtausta. Siihen nähden loppu väljähti, vaikka en oliskaan yhtä intensiivistä loppua kestänytkään. Joskus pidän taitavista ja kehutuista kirjoista ja kirjailijoista, joskus en. Valitettavasti esim. Bollasta en pitänyt ollenkaan, vaikka kirjailija on erittäin taitava kirjoittaja.

Kun puutarha nukkuu lumen alla, on kirjoille taas aikaa. Ja työmääräni tipahtaa kohta uuteen normaaliin, joka tarkoittaa joinakin viikkoina paljon enemmän aikaa, mitä syksyllä on ollut.  Tähän elämäni ehkä isoimpaan työmuutokseen eli päätoimiseen yrittäjyyteen on siivittänyt yhtenä tekijänä myös Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjat: Unelmaduunari ja tässä haastessa ollut Unelmaduunarin tilipäivä. 

Uskon, että vuoden 2021-Helmet lukuhaaste tulee tehtyä jollain tavalla. Aloitin sen jo kuuntelemalla/lukemalla (Storytellissä vaihdan välillä äänikirjan e-kirjaksi) Sally Salmisen: Katarina. Olipa ihana kirja. Ja aukko minulla sivistyksessä. Uusin käännös Juha Hurmeen tekemänä on saanut kehuja, enkä ihmettele. Tämä kirja on aikoinaan ollut bestseller. Ja saisi lähteä uudestaan nousuun. Aloitin jo eilen Barack Obaman omaelämänkerran esipuheen verran, sängyssä ilman lukulaseja lukeminen on vain muuttunut niin haastavaksi, että pidempään lukemiseen ei silmäni enää tarkentaneet. Äänikirjana minulla on menossa välipalana hömppää. Sellaista, joka ei pakota lukemaan, mutta joka on helppo laittaa korville, jos pitää tehdä jotain tylsää. Kuten kuoria perunoita. Toisaalta eilen tein jo perunamuuussia. Pitäisiköhän tänään tehdä lasangena, jonka tekemisen aikana on myös hyvää aikaa kuunnella äänikirjoja.

Minulle sopii lukea vakavampaa, helpompaa, pidempää ja lyhyempää kirjallisuutta. Silloin tällöin luen jonkin uuden nuortenkirjan tai jätän jonkin kirjan kesken jatkaakseni sitä sopivammalla hetkellä. Joskus jätän kirjan kesken, enkä enää palaa siihen. Joskus taas luen jonkin kirjan elämäni aikana useamman kerran. Olen lukenut dekkareista Agahta Christiet joskus kaikki kahteen kertaan. Jane Austeneista useammat kahteen kertaan. Samoin John Irvingin tietyt kirjat olen lukenut useampaan kertaan. Haasteeseen en useinkaan saa mukaan puutarhakirjoja, sillä niitä harvoin luen kannesta kanteen. Joskus olen lainannut kirjan kirjastosta ja ekoilla sivuilla tajuan, että olen jo tämän lukenut, mutta unohtanut sekä kirjan nimen että kirjailijan.  Onneksi harvoin teen vastaavia kirjaostoksia.

Hyvää uutta vuotta 2021! 

Muokattu: Huomasin, että listassa olikin yksi kirja kahteen kertaan, joten vaihdoin sinne vielä listaltani kirjan, jolle ei muka aiemmin ollut kohtaa.