tiistai 31. joulukuuta 2013

Viimeiset tunnit

Viimeisiä tunteja vuotta 2013. Pian alkaa uusi vuosi. Monissa blogeissa on ihania puutarhavuoden kuvia. Käyn niitä vain ihailemassa. Itse en jaksanut nyt koota kuvia kuin puolet.

Vielä noin 4 kuukautta krookuksiin. (ellei tulevana keväänä mene asiat ihan kummasti)


Aina aikaisemmin ajattelin, että ei ole olemassa ikäviä kevätkukkia. Näistä kuvissa olevista pidän, mutta viime keväänä sain omalla pihalla "ihastella" sellaisiakin uusia krookusostoksia, joista en niin paljon pitänytkään. Kummallista.

Toukokuu 2013 meni niin lämpimästi ja kummallisen pikakelauksella ohi. Pihallamme kasvoi sinivuokot, valkovuokot ja keltavuokot.


Ja iso ja pienet tulppaanit auringossa ja sateella. Helmililjat, narsissit ja hedelmäpuut.




Ja sitten ehdin myös pohtia, että pidänkö sittenkään kerratuista kasveista, kun ne eivät sateen jälkeen ehkä enää näytä kauniilta.


Nyt jännään selviävätkö uudet kärhöt ensi vuodeksi ja pitkä kasvit kukkivat hyvin keväällä ja pitkä menevät lämpimästä talvesta sekaisin.


Ensi vuodeksi on paljon odotettavaa. Ja haasteena olisi saada lisää loppukesällä kukkivia kasveja.

Mukavia viimeisiä tunteja vuotta 2013 ja hyvää ja onnellista uutta vuotta 2014!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kohti valoa

Eilisen talvipäivän seisauksen kunniaksi rakensin ihan ekan piparitaloni ikinä. Ei tullut lempiharrastustani. Mielummin teen sytykeruusuja tai villasukkia.


Valoa ja kevättä on ihana odottaa. Ja nyt tänä vuonna, odotus on ollut viime vuotta helpompaa. Täällä meillä päin on nimittäin ollut jopa aurinkoisia päiviä, viime joulukuussa ei juuri aurinkoa näkynyt. Pystyy paremmin nauttimaan siitä hetkestä ja vuodenajasta, joka on parhaillaan menossa.

Puoli vuotta sitten juhannuksena retkeilimme lammen rannalla.Värit ovat vähän erilaiset kuin tänään.



Mukavaa valon odotusta! Ja hauskaa joulua niiille, jotka sitä odottavat!




lauantai 14. joulukuuta 2013

Kevät ja kesä mielessä

Joulu lähestyy, mutta ajatus laukkasi kevääseen ja kesään. Kaupoissa on myynnissä joulua varten jo tulppaaneja. Eli minulle se tarkoittaa, että kevättä voi ihan oikeasti alkaa leikkimään sisätiloissa tulppaanien muodossa. Ihana pitkä tulppaanikausi alkaa. Ja loppuu sitten vasta kesäkuussa.

Katsoin myös kuvia sillä silmällä, että mitä suunnitelmia unohdin toteuttaa. Kieloa kasvaa pihalla edellisten omistajien jäljilta. Unohdin tyystin istuttaa sen seuraksi jotain. Mutta onhan tässä seuraavakin syksy.


Ukkolaukkaa ihailin viime kesänä ensimmäistä kertaa ja oli tarkoitus hommata lisää kaikkea laukkoja. Sillekin suunnitelmalle kävi jotain tässä välissä. Onhan taas ensi syksynä uusi mahdollisuus. Ukkolaukan kehitysvaiheet olivat hauskaa seurattavaa. Miten toukokuussa pienestä nupusta tuleekin niin mahtava kukka.


Ukkolaukoissa oli kukkakärpäsiä kesäkuussa. Huomasi kyllä näiden kasvusa eroa. Hyvässä multamaassa kukinta oli pöyheä, tiheämmässä ja ei kovin hyvässä maassa kukinta oli paljon vaisumpi.



Linnanmäellä suihkulähteessä näytti olevan myös jotenkin tuttua muotoa.


Joka vielä enemmän tulee esiin, kun tuijottelee ukkolaukan kypsyviä siemeniä elokuussa.


Nyt sitten pähkäilen, että minkävärisiä tulppaaneja olisi mukava katsella jouluna.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Laiska, laiskempi, laiskin

Viime aikoina olen laiskotellut blogien suhteen. Lukenut vain silloin tällöin jotain blogeja. Havahduin tänään huomaamaan, että monella on tosi ihania joulukalentereita. Laiskuus näkynyt myös siinä syksyn mittaan, että lehtiä tuli haravoitua aika vähän. Olisi ensin pitänyt tyhjentää kottikärryt nauloista ja muista, kun syksyn aikana on tehty myös remonttia. Lehdet jäivät suurelta osin maahan. Tosin tänään siitä oli hyötyä. Löydettiin vielä lasten kanssa hyvä tukka lumiukolle.



Piha alkaa täyttyä pian lumesta. Ja näköjään on jäänyt pari asiaa muutenkin kesken. Mites tässä näin kävi, että ruukkuja ja pihaleluja on pitkin pihaa vieläkin.


Tänä vuonna en ehtinyt nähdä laventelia kukassa. Jos vaikka nyt muistaisi pari kuukauden kuluttua tehdä siitä ekat kylvöt. Vain parin kuukauden kuluttua. Jee!


Sinivuokotkin pääsevät pian lumipeitteen alle.


Tänään on kuitenkin juhlapäivä. Hyvää itseänäisyyspäivää näiden kuvien myötä. Eka kuva otettu tänään ja toinen toukokuussa.



sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Veden väri

Vesi on minulle tärkeä asia. Onneksi tänään ehdin pitkästä aikaa rannalle. Muistin kyllä myös samalla sen, miten järven rannalla asuessa aikoinaan, oli välillä ihan pikkuisen kylmä tuulen tuivertaessa.

Vesi näyttää aina niin erilaiselta. Ja väriseltä. Marraskuussa auringon vähän jo hiipuessa vesi voi näyttää kauniin seesteisen värikkäältä.




Tai hieman väreilevästi synkemmältä.



Ranta näyttää marraskuussa värittömältä ja autiolta ja vesi on jotain mustan ja valon heijastumien välistä.



Sama paikka kesäkuussa on värikkäämpi ja vesi lähes vihreää.


On vaikea välillä tajuta, että vesi on läpinäkyvää.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Marraskuinen yllättäjä

Liian myöhäisestä istuttamisesta, pakkasöistä syyskuussa ja lokakuussa ja ensilumesta lokakuussa huolimatta kukkapenkistä alkoi näkyä pimeässä jotain hattivatin muotoista. Onneksi tajusin istuttaa syyskukkia melko lähelle kulkuväyliä. Sillä tänä syksynä istutettu syysmyrkkylilja Giant alkoikin ponnistaa itseään maasta marraskuussa.



Ihana yllätys tähän marraskuuhun. Ensi vuonna ajoitus varmasti on aikaisempi. Pelkäsin nimittäin sipulin voivan olla jo sen verran huono, että ei ollut takeita sen elinvoimasta. Nyt tuli tämänkin ihmeen elinvoima todistettua. Voi olla, että tämän aukeamista en näe, mutta tämäkin on jo hienoa.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Puoli vuotta

Puoli vuotta eteen- tai taaksepäin. Silloin on toukokuu. Tänään viimein sain laitettua loput 40kpl tulppaanisipulia maahan. Laiskuus vain meinasi iskeä, mutta tulevan toukokuun takia pitää nähdä vaivaa. Edellinen muistilappu aikaisemmin istutetuista oli kadonnut, joten yritin vielä laittaa ylös sen, mitä muistin. Ihan varmasti tulee taas joku ylläri keväällä, kun muistiinpanot häviää välillä. Toivottavasti olisi sitten postiivinen yllätys.

En ole varma, mitä kukkia kaipaan eniten keväästä. Vuokkoja



Vai tulppaaneja



Vai ylipäätään vaan sitä lupausta, että ruskea jää ja vihreä tulee.


Se muutos oli valtava viime keväänä, juuri toukokuussa. Tänäkin vuonna laitoin eniten uusia tulppaaneja maahan. Toivon, että suurin osa muista kasveista ilahduttaa joka vuosi, kun tulppaanit taitavat olla ailahtelevampia. Kyllä tästä marraskuun pimeydestä selvitään.

torstai 7. marraskuuta 2013

Marraskuu

Marraskuun pimeyttä ei voi mitenkään muistaa kesäisin. Vaikka sen tietää, ei sitä kokemusta silti tajua. Että ei kerta kaikkiaan näe mitään, yhtään mitään. Ja piha muuttuu savivelliksi. Lähden töihin hämärällä tai pimeällä ja tulen kotiin hämärällä tai pimeällä. Tai sateella tai sumussa.

Jos hyvä tuuri käy, vapaapäivinä ei sada. Eri asia on, että näkeekö silti kovin tarkasti matkalla kauppaan.






Omalla pihalla riittäisi vielä märkää lehtiainesta, jota voisi ihan haravoidakin. Päivän valoisat ajat vain kun ovat kortilla, pitää haravoida vain suurimmat lehdet.

Tässä pimeyden valtaamana oli pakko ihmetellä joitain muita otoksia valoisimmilta hetkiltä. Hetken piti miettiä, että mitä ihmettä tässä on yritetty kuvata. Kuva syyskuulta.


Piti ihan  jäädä ihmettelemään sitä, että miten taivas onkaan sininen. Eikä ole yhtää sumua tai sadetta.

Yritin oikeasti kuvata lehden vieressä näkyvää hämähäkkiä, alhaalta päin, jolloin taivasta vasten näkyy hämähäkin seittiä. Hämähäkkiä ei oikein erota ellei tarkkaan osaa etsiä. Alhaalla olevasta kuvasta hämiksen erottaa jo vähän selvemmin.


Pitää vielä kaivaa kuvia kesältä. Kummatkin kuvat ovat kyllä näin marraskuussa valopilkkuja. Muistuttaa siitä, että vielä joskus on valoisaa.





sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Satumetsä

Kiitos ystävälleni K:lle siitä, että opetti minua löytämään kamerastani uusia puolia. Taidan mennä teho-opetukseen vielä pari kertaa. Aikaisemmin olen harmitellut, kun kamera ei toista metsässä sitä vihreyttä, mitä silmin kokee ja minkä tunnelman aistii.

Minun satumetsässäni on nimittäin vehreää.




Ja siellä kasvaa sammaleen lisäksi suppiksia.




Puolukoita.



Ja mustikoita.



Kun menee vähän varjoisempaan ja laittaa kameran itse säätämään asetukset palataan taas värittömyyteen ja perusmarraskuun tunnelmiin, vaikka vielä ei marraskuu olekaan.


Oikein hyvää talviaikaa. (vaikka minun puolestani kellojen siirtelyn voisi lopettaa.)

lauantai 26. lokakuuta 2013

Kevään tekemistä

Tänään sateiden lomassa kävin laittamassa muutaman laukan ja samalla parin tulpaanipussin sisältöä maahan. Perhe valitti, että laukat haisevat sisällä ihan pissalle. Vielä olisi muutama pussi istuttamatta. Niille vain ei ole paikkaa. Miten tässä näin kävi?

Taas. Ehkä pitää alkaa kaivaa maata vielä tuolla sateiden välissä.

On aina tosi jännittävää odottaa, että minkälaista kasvia sipuleista pukkaa sitten keväällä. Onko yhtään mielikuvien mukaista. Eikä ole hajuakaan, miten edelliset tulppaanit nousevat. Viime vuonna tuli kuitenkin myös niitä yllätyksiä. Keltaisi yllätyksiä.

Yksittäinen narsissi, jota en ostanut.


Yksittäinen tulppaani, joka poikkesi muista. Vähän samannäköisiä SunLovereita kasvoi kyllä, mutta tässä ei ollut kerroksia ja muut SunLoverit olivat kerrottuja (alimmassa kuvassa).


On aina jännää, mitä keväällä ilmestyy. Muutama kuukausi aikaa odotella.

On aika kova ikävä kevättä jo nyt. Ja mm. sitä valoa.


Ensi keväänä pitää ottaa todella paljon enemmän kuvia talven varalle.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Kohta vararikossa

Meidän pihalla näkee parhaimmillaan 4 eri oravaa. Vuosien varrella ovat vain pulsikistuneet talvisin. Ovat nimittäin tosi kovia syömään pikkulintujen talipalloja ja siemeniä. Näistä ryöväyksistä suivaantuneena mieheni päätti, että lintulauta ei enää roiku puussa vaan on metalliputken päässä. Yritin kyllä muistuttaa, että ei se ole ennenkään oravia estänyt. Ei kuunnellut.

Kyllähän siellä orava, jos toinenkin käy yhä ryöstöretkillä.
Ei hypi puusta laudalle, vaan ihan omin pikkujaloin ottaa kovat vauhdit ja kiipeää putkea pitkin.
Ensin tutkitaan ja mitataan haaste ja otetaan vauhtia.

.
Juostaan ylös.



Tyhjennetään lintulauta joko poskiin tai tiputtelemalla jyvät ja pähkinät maahan.



Ja lihotaan. Ja ollaan tyytyväisiä talon emännästä, joka ei tajua näitä ruokavarkauksia.


Jos metsästä hiipii kettu, on oravia aika vähän näkösällä. Tämä kuva otettu lokakuun alussa, oli meidän takaovea haistelemassa. Oiskohan sisään tullut, jos ovi olisi ollut auki. Autotallissa on jo tämä kyseinen tyyppi käynyt. Olen hänet täällä ennenkin jo esitellyt. Nyt ei ole vähään aikaan kettua näkynyt, on varmaan jo mennyt jonkun naapurin sisälle tekeytymään lemmikkieläimeksi. Sen verran vähän tajuaa ihmisiä varoa.