Aikaisin ja myöhässä

Tänään taisi jouluruusu Douple Ellen avata ensimäisen kukkansa, ellei se tehnyt sen eilen, kun en ehtinyt nähdä. 

Veikkasin, että tämä kukkisi vasta vapun jälkeen 2.5. Ulkona oli jäätävää, kun yritin mennä tänään vähän puutarhahommiin. Mutta kuvaamisen jälkeen oli sen verran viileää, että peräännyin sisälle.

Onneksi kevätkurjenmiekkoja alkaa jo näkyä useamassakin paikassa ja ne ovat sitkeitä kukkijoita. Versoja vaahteranmäeltä Riina kirjoitti, miten hänen pihallaan kevätkurjenmiekka Katherine Hodgingit lisääntyvät. Minulla tämä yksi samainen kevätkurjenmiekka on kukkinut tässä kolmatta vuotta, ilman lisääntymistä. Sen sijaan sen kaverit ekalta vuodelta ovat lähes kaikki hävinneet. Tässä vierellä on kuitenkin vaaleat jouluruusut viihtyneet. Vieressä olevalla on nuput valmiina. 

Viime vuonna istuttelin taas toiseen penkkiin saksalaisen kaupan Purple/Blue Hill- kevätkurjenmiekka sekoitusta. Sieltä silloin nousi vähemmän kuin istutin. Nyt siellä on selkeästi kahta eri lajiketta. Punertavampaa (Purple Hill?). Ja sinertävämpää. (Blue Hill=)

Ja nuo vierellä olevat krookukset ovat jo nyt melkeinpä syötyjä. Katselin ikkunasta, miten naapurin ojassa oli jänis. Se hävisi näköpiiristäni ja siirryin toiseen ikkunaan ja siellä olikin toinen jänis parturoimassa krookuksiani. Murr. Lähettäkää tänne kettuja. Yllä kuva, miten ne krookukset kukkivat pari päivää sitten. Täytyy etsiä kaapeista kaikki mahdollinen ja mahdoton heitettevä tavara eteiseen, että kun jänöt seuraavan kerran tulevat tänne tontille, voin heitellä niitä vanhoilla kengillä ja lasten vanhoilla leluilla. Jollain tosi painavilla.

Jouluruusu siis avasi kukkansa aiemmin kuin luulin ja krookusten kanssa olin taas myöhässä. 

Vauhdikasta

Lumi sulaa nyt vauhdilla. Se on ihanaa. Se, mikä ei ole ihanaa, on lehtokotiloiden herääminen samalla. Maa ei ole roudassa lumen alla (ainakaan joka paikassa), joten lehtokotilot ovat valmiina. Sen vuoksi kävin tänään ostamassa jo tarvikkeita vuosittaiseen kotilosotaa varten. Eräästä kohdasta kukkapenkkiä seurasin lumien sulamista: aamulla oli vielä paikassa ohut kerros lunta, iltapäivällä kohta oli lumesta vapaana ja menin etsimään piippoja ja löysinkin liian eläväisen lehtokotilon.

Vaalea jouluruusu on vapautunut lumen alta kokonaan, kun se vielä maanantaina oli osin lumen alla. Kukkapenkki tämän ympäriltäkin on juuri vapautunut kokonaan lumesta, joten huomenna siistin sen penkin.

On nimittäin kiire siistiä penkkejä, jotka vapautuvat lumesta. Nimittäin niistä lähtee heti piipot kasvuun ja kohta on taas liian paljon varottavaa. Tänään pystyi vain yhden penkin kunnostamaan, kun hieronnan jälkeen ei vain pystynyt enempää. Onneksi pystyy silti kuvaamaan ja sain kuvan myös mehiläisestä ja krookuksista. Mikä ilo on taas nähdä kimalaisia, mehiläisiä ja perhosia.

Osa krookuksista ovat vähän eri kokoluokissa. Minun penkeistäni ei muuten oikein löydy krookuksia, jotka olisivat ryhmitelty ja kasvaisivat jokainen omassa lokerossaan. Krookukset kasvavat aina minun sikinsokin istutuksissani. Vuosikertoimia on paljon ja sen takia joidenkin krookusten nimet kyllä unohtuvat kokonaan, kun niiden istutuspaikkkaakaan en pysty jäljittämään. Tuo taaempi ja rotevampi krookus on todennäköisesti tämän tontin krookuksia eli edellisen omistajan jäljiltä. Noita on ollut monessa eri paikkaan myös nurmikkoa, josta olen niitä siirrellyt sinne tänne kukkapenkkeihin, jossa ne eivät talloutuisi jalkoihin.

Talon vieressä on paljon lämpöä ja siellä osa skilloista jo kukkivat. Monessa muussa paikassa skillat ovat joko lumen alla tai niiden päältä on vasta lumet lähtenee. Skillakausi on siis pitkä, mutta vain talon vieressä runsas.

Yleensä jouluruusu Douple Ellen tekee kukkanuppuja vasta lumien häivyttyä. Nyt siinä kai oli jo syksyllä nupun alkuja tai sitten se teki niitä nuppuja aikataulunsa mukaisesti huhtikuussa, vaikkakin lumen alla. Kun lumi suli, on tämä kaunotar on jo nupuilla. Kuvan oton jälkeen olen jo siivoillut tuotakin penkkiä lehdistä, vaikka joitain lehtiä sinne aina jääkin.

Viime lokakuussa myllätyssä penkissä onkin yllättäen paljon enemmän varhaisiakin sipulikukkia tallella, mitä uskoin. Nämä pienet kevätkurjenmiekat  (Harmonyt) olivat ensimmäiset kurjenmiekat, jotka ehtivät tänä vuonna auki. Muualla on todennäköisesti tulossa muita, muuta jo on nupuillaan. 

Huomenna jatkan puutarhapuuhia. Haravointijätteen kuljetus takapihalle on vielä hieman taitelua, vaikka osa takapihasta on lumetonta, on välissä todella paljon lunta. Tulee nyt siis kokemusta lumikinoksissa taiteiluista kottikärrien kanssa. 

Päivitystä

 Kärsivällisyys ei ole hyveeni, jos tulee tämän vuoden kevään etenemiseen. Välillä on suorastaan vyöhykekateus tuntunut niin voimakkaasti, että olen jo melkein marssinut Helsinki-Vantaan lähtöselvitykseen ja ottaakseni pikaisen äkkilähdön ihan minne vain kevääseen, edes pariksi tunniksi. sen sijaan olen tuijottanut kotona (ja vähän muuallakin) lumikasoja ja koettanut saada lumikasojen sulamaan pelkän katseen voimalla. 

Ei sulanut. 

Onneksi aurinko on kuitenkin lähettänyt säteitään ja lumikasojen sulamista voi havaita jo, jos käy paikan päällä  / katsoo ikkunasta / ottaa kuvia sopivien tuntien välein. Yläkuvan pinkit sinivuokot pääsivät laserkatseeni alla silti yllättämään. En muistanut, että talon rikkaruohottuneelle seinustalle on itsekseen levinnyt sinivuokot. Ne ovat tuolla kuihtuneiden kielojen lehtien seassa.

Toisen talon vierustan rikkaruohottouneella entisessä kukkapenkissä melkein jo kukki sininen sinivuokko, mutta se hävisi samana yönä, kun rusakko kävi syömässä lähes kaikki jo pinnalle punkeneet krookukset. Nyt ne krookukset, jotka pihalla kukkivat, saavat yöksi vanhat muovilaatikot suojakseen, kun verkot olivat loppuneet. Tuo penkki näyttää todella keväiseltä, koska sieltä nousee niin paljon skillojen lehtiä. Totuushan puutarhassa on luminen.

Esittelen silti nämä kaikki kukkijat, koska ei niitä nyt kovin montaa ole. Onneksi muutama krookus on päässyt kukkimaan asti ilman jänisten hampaita. Tuossa ylhäällähän ne kaikki krookukset ovat.

Useat näistä krookuksista oli lumen alla aloittanut jo kukkavarren kasvatuksen ja se koko krookus meni aivan kumossa siellä. Pidän todella paljon noista valkoisista Jeanne Dar'c krookuksista, onnksi niitä on puutarhassa muuallakin (vielä tosin lumikasojen alla). Näin nämä ilmestyksen, kun tästä varovasti nostelin lunta pois. Saa ollakin tosi varovainen, jos lapion kanssa tuolla hääräisi. Lähtisi monet alut samalla poikki.

Kaikesta siitä vaarasta huolimatta, uskalsin ottaa todella varovasti vähän lunta pois vaalean jouluruusun päältä, jossa oli kauniit nuput ja kukat jo ennen lumia. Muutamassa tunnissa on se paljastunut taas enemmän esiin. Valoitus ei ihan mennyt putkeen, mutta jos tarkkaan katsoo, on tuolla lumen seassa ne jouluruusun kukatkin.

Takapihalla terijoen salavan alla ei ole samalla tavalla lunta kuin muualla ja siellä kävin eilen puolilta päivällä ihmettelemässä tuota pientä sulaa aluetta ja miettimässä, että milloinkohan pääsen vaihtamaan kasvimaan lavoja. Ehkä vappuna tilanne on täällä päin pihaa jo oikeasti sula. Mutta ei ehkä jäätön. 

Tänään nimittäin lähes samassa kohtaa seisoin ja lunta oli oikeasti hävinnyt. Ei vain kuvitelmissani. On siis toiveita, että pääsen kasvimaata uudistamaan ennen kesäkuuta.

Kantopenkin kanto on tänään tullut näkyviin. Kannosta oli aamupäivällä näkyvissä aavistus yläreunaa ja sieltä se alkaa pilkistämään. Tuossa kannossa on luonnostaan tullut ötökkähotelli, että sieltä jossain vaiheessa voi kömpiä esiin talvehtineita hyönteisiä. Verkon sisällä on magnolia, jossa on nuppuja. Ja tötsät (putken pätkät) suojaavat japaninvaahteroita jäniksiltä. Loppui syksyllä verkot kesken.  Ei ole moneen kuukauteen näkynyt putkista merkkiäkään. Ei tullut mieleen, että ne tulevat nyt vasta (huhtikuussa) näkyviin ja tuo musta värihän voi imeä aika paljon lämpöä.

Syksyinen kuva eri suunnasta verkkoviritelmästä kannon ympärillä. Eli tuossa on enää lunta kymmeniä senttejä. Eikä hajuakaan, onko tuo vartettu kataja elossa. Siitä ei vielä näy mitään.

Takapihalla alkaa erilaisia suojia tulla esiin. Mutta hirveät määrät kuutioita lunta on joissain paikoissa. Ei vielä siis pääse tuolla kitkemään.

Kukkijoiden veikkaushaaste

Sain Päivänpesästä haasten veikata kevätkukkijoiden aikataulua. Haasteen laittanut liikkeelle Hiidenkiven puutarhassa. Nyt onkin vaikea ennustaa, kun lunta on paljon monien kukkapenkkien päällä. Toisaalta voi heittää todellakin hatusta nämä veikkaukset.

Viimeisimpien kevätkukkijoiden veikkaukseen lähtee kuitenkin korkeat, valkoiset tulppaanit: Clearwaterit. Niitä ostin ensin syksyllä 80kpl, mutta löysin niitä myöhemmin lisää ja muistaakseni istutin niitä yhteensä 110kpl. Nämä taantuvat helposti, mutta istutin ne sitä ajatellen, että ne kukkisivat la 4.6., kun meillä on juhlat. Veikkaan ja toivon, että ensimmäinen näistä avaa kukkansa 2.6. Näistä kirjoitin jo vähän syksyllä.

Vaikea on tietää, miten jouluruusu Douple Ellenistä olen yhä kovin fiiliksissä. Sen kukan aukeamisen huomaaminen tulee vaatimaan kyllä aktisiiisuutta, sillä alaspäin roikkuvat, tummat kukat voivat jäädä huomaamatta, ellei niiden luona käy ahkerasti. Viime vuonna ovat olleet jo kukinnan alussa huhtikuun puolella, ainakin 24.4 on kuvatodistetta. Yllä samainen jouluruusu kukkii toukokuun alussa jo hyvin pörheänä. Ja viime vuotinen ilo oli löytää tämän siementaimia useita tämän läheltä. On ihana päästä pian tarkastamaan, että ovatko pienet taimet elossa. Veikkaan, että tämä jouluruusu kukkii 2.5.

Kun jouluruusu on kukassa, kukkii meillä esikotkin. Tämän haasteen sain eilen ja meinasi yö mennä pipariksi. Aloin liian myöhään illalla haaveilemaan ihan kunnolla kevätkukkien ilmaantumisesta ja sen jälkeen yritin miettiä, että mihin olen istuttanut sitä ja tätä. Ja mihin mahdoin siirtää minkäkin kasvin. Sain kyllä ihan hyviä kasvisiirtoihin liittyviä ideoita, joita pääsen toki toteuttamaan vasta hieman myöhemmin. Olin oikein innoissani kyllä haaveilemassa keväästä ja ihmeen pirteä tänään.

Yllä oleva esikko, joka näkyy hieman jouluruusukuvan taustallakin, kukkii runsaasti ja matalana ja useassa paikassa puutarhaa. Tämä lisääntyy ja tiivistyy hyvin, joten olen siirtänyt sitä lähinnä vain etupihalle. Tätä riittäisi jaettavaksi muuallekin tuomaan aikaisin keväällä väriä. Täytyy vain laittaa sellaisiin paikkoihin, jossa myöhemmin esikon lehdet eivät niin näytä hassuilta. Veikkaan tämän kavaavan ekan kukkansa 29.4. (Tuntuu toki utopistiselta, kun kaikkien paikkojen päällä on vielä lunta.)

Seuraavaksi mielessä pyörivät valkeat kirjopikarililjat. Niitä on minulla yhdessä penkissä ilman tummia kavereitaa. Pidän nämä vaaleat erillään, jotta ei vahingossakaan ne tulisi tummien jyräämäksi, vaikka ei tummissakaan mitään vikaa ole. Päinvastoin. Niitä lisäilen joka vuosi. Näiden ilmestyminen tulee olemaan hidasta joka vuosi, sillä ei ole kaikkein nopeiten sulavalla paikalla.  Yllä oleva kuva on otettu viime vuonna 21.5. Alla oleva kuva (16.5.) taas on toisesta kohtaa ja siinä on muutama valkoinen kirjopikarililja, muutama tumma ja keltavuokkoja. Tämä on tehty koemielessä muutamia vuosia sitten hieman märälle nurmikolle, jossa on lähinnä savimaata. Kesäkuussa tästä ajetaan jo yli ruohonleikkurilla ja silti nämä nousevat joka vuosi. Keltavuokkoja on tarkoitus nyt siirtää kuivemmalle etupihalle myös. (Keltavuokkojen juuret saatu tätini kukkapenkistä.) Veikkaan, että ensimmäiset valkoiset kirjopikarililjat avaavat kukkansa tänä vuonna 17.5.

Eli yhteenvetona eka matala esikko kukkisi jo 29.4 (lunta on vielä päällä).

Jouluruusu Douple Ellen (jos on hengissä) 2.5.

Valkoinen kirjopikarililja 17.5.

Ja suuret ja korkeat Clearwater tulppaanit aloittaisivat 2.6. 

Alla säännöt ja haastan mukaan Rikkaruohoelämää sekä Kukkia ja haaveita - blogit. Sekä tämän saa ottaa mukaansa myös se, joka tästä innostuu.

Säännöt ovat seuraavat: Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuiksi tunnistettavia osia. Valitsemasi kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, ettei kasvi olisi lähtenyt kasvuun. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen päähän ja tässä haasteessa nimenomaan tarkoitus on luoda pitkäkestoista jännitystä. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä (sitähän me kaikki teemme jossain vaiheessa kevättä), mutta harsoviritelmät ynnä muut, joita et normaalisti tekisi, lasketaan dopingiksi. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

Elon merkkejä

Olen taas ollut pidempään pois blogimaailmasta. Tai olen lukenut silloin tällöin muiden blogeja, mutta uuden puhelimen myötä olen huomannut, kuinka vähän nykyisin luen enää blogeja koneelta. Enemmän käytän siihen puhelinta. Kun puhelin vaihtui, en ole vieläkään jaksanut kirjautua blogin osoitteella puhelimeen, joten kaikki kommentointi on ollut hyvin vähissä. Elossa olen. Kevään surkea edistyminen täällä meidän kakkosvyöhykkeellä on ollut myös jopa lannistavaa. Aina, jos lumikinos vähän laski, uutta lunta satoi viikon sisään lisää. Mutta nyt on jo pientä muutosta tapahtunut. Ajotiet meidänkin pihalta alkavat luovuttaa lumesta ja jäästä (ei nyt kokonaan, mutta toiveikkaasti). Sekä kukkapenkkien kulmia tai osia alkaa näkyä lumen alta. Toisaalla sitten lunta on kasoissa enemmän kuin ikinä, mutta ei mietitä nyt sitä.

Ikkunan vieressä oleva kukkapenkki ei saa lunta oikein päälleen, mutta ilmat ovat olleet niin kylmät ja lumimassat alkavat ihan viereltä blogaten myös osin valoa, että kovin aikaista kukintaa ei ole ollut vielä sielläkään. Eka krookus (edellisen omistajan jäljiltä) alkaa olla kohta avautumiskunnossa.

Samassa penkissä heräilevät aivan suurimmassa lämmössä myös skillat, vaikka niiden kaverit ovat sellaisen puolen metrin lumikinoksen alla.

Onneksi muistin kai viime vuonna, että erään varjopenkin viipale tulee esiin aika aikaisin, sillä sen viereltä kolaillaan kulkuväylää myös lumisina talvina. Nyt siellä törröttää yksinäinen kerrottu lumikello. Taustalla ikivihreä puksipuu alkaa päästä kohta lumen alta vapaaksi, tosin aika hitaasti.

Lämmitetty kukkapenkki saa lämmön vieressään olevasta kakkakaivosta. Tämä samainen kulma heräilee aina ensimmäisenä kevääseen. Vaikka vierellä lunta on riittävästi. Nyt siellä on jo muutamat talventähdet hereillä ja krookukset ovat melkein valmiina. Ymmärrän krookusten vastahakoisuuden avautua, sillä nekin ovat ehkä nähneet tulevien päivien säätiedotukset. Olen myös iloinen tuon aina keskellä kuvaa olevan krookuksen vieressä olevista lehdistä, jotka ovat selvästi uusia talventähtiä. Vaikka eivät ehkä vielä kukkimiskunnossa.

Jotta kellään ei jäisi luuloja, että meidän piha on vapautunut lumesta, niin suurin osa kukkapenkeistä on yhä lumen alla. Vaikka jokin kulkuväylä onkin vapaana. Tuolla kuvassa on myös talventähdet, jos oikean kohdan löytää.

Takapihalle voisi lähteä kävelemään vain ainostaan kahluusaappaat jalassa, ellei halua sukkien kastuvan.