Elon merkkejä

Olen taas ollut pidempään pois blogimaailmasta. Tai olen lukenut silloin tällöin muiden blogeja, mutta uuden puhelimen myötä olen huomannut, kuinka vähän nykyisin luen enää blogeja koneelta. Enemmän käytän siihen puhelinta. Kun puhelin vaihtui, en ole vieläkään jaksanut kirjautua blogin osoitteella puhelimeen, joten kaikki kommentointi on ollut hyvin vähissä. Elossa olen. Kevään surkea edistyminen täällä meidän kakkosvyöhykkeellä on ollut myös jopa lannistavaa. Aina, jos lumikinos vähän laski, uutta lunta satoi viikon sisään lisää. Mutta nyt on jo pientä muutosta tapahtunut. Ajotiet meidänkin pihalta alkavat luovuttaa lumesta ja jäästä (ei nyt kokonaan, mutta toiveikkaasti). Sekä kukkapenkkien kulmia tai osia alkaa näkyä lumen alta. Toisaalla sitten lunta on kasoissa enemmän kuin ikinä, mutta ei mietitä nyt sitä.

Ikkunan vieressä oleva kukkapenkki ei saa lunta oikein päälleen, mutta ilmat ovat olleet niin kylmät ja lumimassat alkavat ihan viereltä blogaten myös osin valoa, että kovin aikaista kukintaa ei ole ollut vielä sielläkään. Eka krookus (edellisen omistajan jäljiltä) alkaa olla kohta avautumiskunnossa.

Samassa penkissä heräilevät aivan suurimmassa lämmössä myös skillat, vaikka niiden kaverit ovat sellaisen puolen metrin lumikinoksen alla.

Onneksi muistin kai viime vuonna, että erään varjopenkin viipale tulee esiin aika aikaisin, sillä sen viereltä kolaillaan kulkuväylää myös lumisina talvina. Nyt siellä törröttää yksinäinen kerrottu lumikello. Taustalla ikivihreä puksipuu alkaa päästä kohta lumen alta vapaaksi, tosin aika hitaasti.

Lämmitetty kukkapenkki saa lämmön vieressään olevasta kakkakaivosta. Tämä samainen kulma heräilee aina ensimmäisenä kevääseen. Vaikka vierellä lunta on riittävästi. Nyt siellä on jo muutamat talventähdet hereillä ja krookukset ovat melkein valmiina. Ymmärrän krookusten vastahakoisuuden avautua, sillä nekin ovat ehkä nähneet tulevien päivien säätiedotukset. Olen myös iloinen tuon aina keskellä kuvaa olevan krookuksen vieressä olevista lehdistä, jotka ovat selvästi uusia talventähtiä. Vaikka eivät ehkä vielä kukkimiskunnossa.

Jotta kellään ei jäisi luuloja, että meidän piha on vapautunut lumesta, niin suurin osa kukkapenkeistä on yhä lumen alla. Vaikka jokin kulkuväylä onkin vapaana. Tuolla kuvassa on myös talventähdet, jos oikean kohdan löytää.

Takapihalle voisi lähteä kävelemään vain ainostaan kahluusaappaat jalassa, ellei halua sukkien kastuvan.