Päivitystä

 Kärsivällisyys ei ole hyveeni, jos tulee tämän vuoden kevään etenemiseen. Välillä on suorastaan vyöhykekateus tuntunut niin voimakkaasti, että olen jo melkein marssinut Helsinki-Vantaan lähtöselvitykseen ja ottaakseni pikaisen äkkilähdön ihan minne vain kevääseen, edes pariksi tunniksi. sen sijaan olen tuijottanut kotona (ja vähän muuallakin) lumikasoja ja koettanut saada lumikasojen sulamaan pelkän katseen voimalla. 

Ei sulanut. 

Onneksi aurinko on kuitenkin lähettänyt säteitään ja lumikasojen sulamista voi havaita jo, jos käy paikan päällä  / katsoo ikkunasta / ottaa kuvia sopivien tuntien välein. Yläkuvan pinkit sinivuokot pääsivät laserkatseeni alla silti yllättämään. En muistanut, että talon rikkaruohottuneelle seinustalle on itsekseen levinnyt sinivuokot. Ne ovat tuolla kuihtuneiden kielojen lehtien seassa.

Toisen talon vierustan rikkaruohottouneella entisessä kukkapenkissä melkein jo kukki sininen sinivuokko, mutta se hävisi samana yönä, kun rusakko kävi syömässä lähes kaikki jo pinnalle punkeneet krookukset. Nyt ne krookukset, jotka pihalla kukkivat, saavat yöksi vanhat muovilaatikot suojakseen, kun verkot olivat loppuneet. Tuo penkki näyttää todella keväiseltä, koska sieltä nousee niin paljon skillojen lehtiä. Totuushan puutarhassa on luminen.

Esittelen silti nämä kaikki kukkijat, koska ei niitä nyt kovin montaa ole. Onneksi muutama krookus on päässyt kukkimaan asti ilman jänisten hampaita. Tuossa ylhäällähän ne kaikki krookukset ovat.

Useat näistä krookuksista oli lumen alla aloittanut jo kukkavarren kasvatuksen ja se koko krookus meni aivan kumossa siellä. Pidän todella paljon noista valkoisista Jeanne Dar'c krookuksista, onnksi niitä on puutarhassa muuallakin (vielä tosin lumikasojen alla). Näin nämä ilmestyksen, kun tästä varovasti nostelin lunta pois. Saa ollakin tosi varovainen, jos lapion kanssa tuolla hääräisi. Lähtisi monet alut samalla poikki.

Kaikesta siitä vaarasta huolimatta, uskalsin ottaa todella varovasti vähän lunta pois vaalean jouluruusun päältä, jossa oli kauniit nuput ja kukat jo ennen lumia. Muutamassa tunnissa on se paljastunut taas enemmän esiin. Valoitus ei ihan mennyt putkeen, mutta jos tarkkaan katsoo, on tuolla lumen seassa ne jouluruusun kukatkin.

Takapihalla terijoen salavan alla ei ole samalla tavalla lunta kuin muualla ja siellä kävin eilen puolilta päivällä ihmettelemässä tuota pientä sulaa aluetta ja miettimässä, että milloinkohan pääsen vaihtamaan kasvimaan lavoja. Ehkä vappuna tilanne on täällä päin pihaa jo oikeasti sula. Mutta ei ehkä jäätön. 

Tänään nimittäin lähes samassa kohtaa seisoin ja lunta oli oikeasti hävinnyt. Ei vain kuvitelmissani. On siis toiveita, että pääsen kasvimaata uudistamaan ennen kesäkuuta.

Kantopenkin kanto on tänään tullut näkyviin. Kannosta oli aamupäivällä näkyvissä aavistus yläreunaa ja sieltä se alkaa pilkistämään. Tuossa kannossa on luonnostaan tullut ötökkähotelli, että sieltä jossain vaiheessa voi kömpiä esiin talvehtineita hyönteisiä. Verkon sisällä on magnolia, jossa on nuppuja. Ja tötsät (putken pätkät) suojaavat japaninvaahteroita jäniksiltä. Loppui syksyllä verkot kesken.  Ei ole moneen kuukauteen näkynyt putkista merkkiäkään. Ei tullut mieleen, että ne tulevat nyt vasta (huhtikuussa) näkyviin ja tuo musta värihän voi imeä aika paljon lämpöä.

Syksyinen kuva eri suunnasta verkkoviritelmästä kannon ympärillä. Eli tuossa on enää lunta kymmeniä senttejä. Eikä hajuakaan, onko tuo vartettu kataja elossa. Siitä ei vielä näy mitään.

Takapihalla alkaa erilaisia suojia tulla esiin. Mutta hirveät määrät kuutioita lunta on joissain paikoissa. Ei vielä siis pääse tuolla kitkemään.