maanantai 18. huhtikuuta 2022

Päivitystä

 Kärsivällisyys ei ole hyveeni, jos tulee tämän vuoden kevään etenemiseen. Välillä on suorastaan vyöhykekateus tuntunut niin voimakkaasti, että olen jo melkein marssinut Helsinki-Vantaan lähtöselvitykseen ja ottaakseni pikaisen äkkilähdön ihan minne vain kevääseen, edes pariksi tunniksi. sen sijaan olen tuijottanut kotona (ja vähän muuallakin) lumikasoja ja koettanut saada lumikasojen sulamaan pelkän katseen voimalla. 

Ei sulanut. 


Onneksi aurinko on kuitenkin lähettänyt säteitään ja lumikasojen sulamista voi havaita jo, jos käy paikan päällä  / katsoo ikkunasta / ottaa kuvia sopivien tuntien välein. Yläkuvan pinkit sinivuokot pääsivät laserkatseeni alla silti yllättämään. En muistanut, että talon rikkaruohottuneelle seinustalle on itsekseen levinnyt sinivuokot. Ne ovat tuolla kuihtuneiden kielojen lehtien seassa.



Toisen talon vierustan rikkaruohottouneella entisessä kukkapenkissä melkein jo kukki sininen sinivuokko, mutta se hävisi samana yönä, kun rusakko kävi syömässä lähes kaikki jo pinnalle punkeneet krookukset. Nyt ne krookukset, jotka pihalla kukkivat, saavat yöksi vanhat muovilaatikot suojakseen, kun verkot olivat loppuneet. Tuo penkki näyttää todella keväiseltä, koska sieltä nousee niin paljon skillojen lehtiä. Totuushan puutarhassa on luminen.


Esittelen silti nämä kaikki kukkijat, koska ei niitä nyt kovin montaa ole. Onneksi muutama krookus on päässyt kukkimaan asti ilman jänisten hampaita. Tuossa ylhäällähän ne kaikki krookukset ovat.



Useat näistä krookuksista oli lumen alla aloittanut jo kukkavarren kasvatuksen ja se koko krookus meni aivan kumossa siellä. Pidän todella paljon noista valkoisista Jeanne Dar'c krookuksista, onnksi niitä on puutarhassa muuallakin (vielä tosin lumikasojen alla). Näin nämä ilmestyksen, kun tästä varovasti nostelin lunta pois. Saa ollakin tosi varovainen, jos lapion kanssa tuolla hääräisi. Lähtisi monet alut samalla poikki.


Kaikesta siitä vaarasta huolimatta, uskalsin ottaa todella varovasti vähän lunta pois vaalean jouluruusun päältä, jossa oli kauniit nuput ja kukat jo ennen lumia. Muutamassa tunnissa on se paljastunut taas enemmän esiin. Valoitus ei ihan mennyt putkeen, mutta jos tarkkaan katsoo, on tuolla lumen seassa ne jouluruusun kukatkin.



Takapihalla terijoen salavan alla ei ole samalla tavalla lunta kuin muualla ja siellä kävin eilen puolilta päivällä ihmettelemässä tuota pientä sulaa aluetta ja miettimässä, että milloinkohan pääsen vaihtamaan kasvimaan lavoja. Ehkä vappuna tilanne on täällä päin pihaa jo oikeasti sula. Mutta ei ehkä jäätön. 


Tänään nimittäin lähes samassa kohtaa seisoin ja lunta oli oikeasti hävinnyt. Ei vain kuvitelmissani. On siis toiveita, että pääsen kasvimaata uudistamaan ennen kesäkuuta.



Kantopenkin kanto on tänään tullut näkyviin. Kannosta oli aamupäivällä näkyvissä aavistus yläreunaa ja sieltä se alkaa pilkistämään. Tuossa kannossa on luonnostaan tullut ötökkähotelli, että sieltä jossain vaiheessa voi kömpiä esiin talvehtineita hyönteisiä. Verkon sisällä on magnolia, jossa on nuppuja. Ja tötsät (putken pätkät) suojaavat japaninvaahteroita jäniksiltä. Loppui syksyllä verkot kesken.  Ei ole moneen kuukauteen näkynyt putkista merkkiäkään. Ei tullut mieleen, että ne tulevat nyt vasta (huhtikuussa) näkyviin ja tuo musta värihän voi imeä aika paljon lämpöä.


Syksyinen kuva eri suunnasta verkkoviritelmästä kannon ympärillä. Eli tuossa on enää lunta kymmeniä senttejä. Eikä hajuakaan, onko tuo vartettu kataja elossa. Siitä ei vielä näy mitään.


Takapihalla alkaa erilaisia suojia tulla esiin. Mutta hirveät määrät kuutioita lunta on joissain paikoissa. Ei vielä siis pääse tuolla kitkemään.

15 kommenttia:

  1. No voi änkeröinen, miten paljon teillä on vielä lunta. Ihan epäreilua, kun pitäisi olla kevätkukkia. Ja sekin on epäreilua, että sitten tulee rusakko ja syö ne!!
    Aivan ihastuttavan värisiä sinivuokkoja. Ilmeisesti ne jossain viihtyvät. Olen itsekseni tullut sellaiseen tulokseen, että ne ovat sinisiä (ja valkoisiakin) heikompia, sillä minulla punertavat ovat kituneet ja kuolleet aika nopeasti. Ihan kuin niillä olisi heikompi elinvoima. Mutta tämä siis vain oma kokemus.
    Ihanan värisiä krookuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että nyt lumi alkaa sulaa vauhdilla. Kukkapenkeissä tapahtuu muutoksia nyt kovaa vauhtia, valitettavasti myös vuorokauden sisään esiin tulleet lehtokotilot ovat ryömintäkunnossa. Mutta tulee esiin myös ihan oikeita kasveja.

      Poista
    2. Meillä muuten pinkit sinivuokot kestävät, ainakin omalla tontilla, vaikka mitä siirtoja. Olen niitä myös ruukutellut vuosien varrella, mutta en tiedä, ovatko kaikki selvinneet uusissa pihoissa hengissä.

      Poista
  2. Samanlainen lumitilanne on vielä täälläkin. Sinulla sentään krookukset jo kukkivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krookuksia täytyy suojata pupuilta, ne nimittäin muuten katoavat yön aikana. Siis krookukset, eivät jänikset. Lumitilanne muuttuu nyt onneksi koko ajan.

      Poista
  3. Kärsivällisyys ei kuulu minunkaan hyveisiini. Tänä vuonna usko kevään saapumisen on ollut koetuksella. Eikä siihen ole auttanut vyöhykekateuskaan, sillä täällä etelässäkin on ollut poikkeuksellisen paljon lunta ja jäätä. Nyt onneksi kevät on alkanut edistymään vauhdilla. Lunta on vielä meilläkin, mutta viikossa on tapahtunut merkittävää sulamista. Pian lumi katoaa sinunkin pihaltasi ja pääset taas kitkemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumi lähtee nyt tosiaan nopeasti. Onneksi, sillä vapuksi riittää vielä lunta, vaikka osa nyt sulaakin. Muutamaa kukkapenkkiä pääsen pian jo siistimään. Aika hurjaa, mutta pakko tehdä se ihan heti, kun lumi lähtee, sillä kasvukin alkaa näköjään jo lumen alla tai heti sen väistyttyä.

      Poista
  4. Jaan tuskasi ja kärsimättömyytesi! Pihalla ei näy muuta kuin lunta - ja jäniksiä! Nyt pelottaa, että sitä mukaan kuin lumen alta paljastuu kasveja, pistelevät pitkäkorvat ne suuhunsa. Ei onnistu koko pihan verkottaminen! Kauniin värisiä sinivuokkoja, olisipa mukavaa jos alkaisivat levitä pihallesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkäkorvat ovat nälkäisiä, olen joutunut jo suojaamaan krookuksia. Olisi hienoa, jos saisi verkotettua kaikki kukkapenkit, sekään ei oikein onnistu.
      Pinkit sinivuokot ovat aika runsaana jo pihallamme. Ne olivat siellä jo ennen meitä ja niitä tupsahtelee esiin ajoittain aina yllätvistä paikoista. Siirtelen niitä kukkapenkkeihin tai annan muille.

      Poista
  5. Kärsivällisyys on koetuksella täälläkin. Onneksi sinulla on siellä muutama kukkanen nähtävissä, toivottavasti lisää ei syödä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän taas syötiin tämänkin postauksen jälkeen mm. osa krookuksista, joita on kolmannessa kuvassa. Onneksi ne sentään ehtivät vähän aikaa kukkia.

      Poista
  6. Sama tilanne meilläkin, mutta kummasti ne lumet vain silti koko ajan vähenevät. Ei tarvitse kuin jotain tulla esille ja se taas sulattaa ympäriltään lisää lunta. Muutama päivä sitten meidän takapihalla ei pystynyt kävelemään lainkaan ilman että meni pitkävartisen saappaan varresta lunta sukille ja eilen totesin, että ihan metsän laidassa onkin enää parikymmentä senttiä lunta. Kävelin siellä ristiin rastiin ja lapioin paksummista kohdista lunta metsän puolelle, jotta sulaminen vauhdittuisi ennestään.
    Ihanasti sinulla krookukset ja pinkki sinivuokko kukkivat jo. Pahuksen jänö kun kävi vetämässä osan kitusiinsa! Minä kävin maustamassa omat piipponi varmuuden vuoksi kahvinpuruilla ja valkosipulijauheella. Tyytykööt puput kuiviin heiniin tai kadunvarrella vihertäviin ensimmäisiin voikukanlehtiin. Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sulaa nyt vauhdilla. Ihanaa on, että työpäivän aikana eron sulamisvauhdin kanssa näkee ihan selvästi. On hienoa, että lumikasat vähenevät.
      Meillä on takapihalla myös kohtia, jotka nyt sulavat. On tosin kohtia, joissa on kolattua lunta aika tiiviinä ja niissä kasoissa sulaminen on tietysti hitaampaa.
      Jäniksillä on selvästi sellainen kierros, käyvät joka päivä pihassa. Täytyy varmaan heitellä mausteita piippojen päälle.

      Poista
  7. Meillä osa puutarhasta on sulanut nyt tosi nopeasti ja osa sulaa hitaasti. Hyvin erotti valkoisen jouluruusun, siinä on ihan kohta kunnon kukat. Muutamakin krookus ilahduttaa kunhan vain ei joudu jäniksen suuhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulaminen on nyt vauhdikasta. Samalla kyllä lehtokotilotkin ovat jo vauhdissa, käsittämätöntä. Jänikset alkavat kai jo löytää metsästä tai jostain jo ruokaa, kun krookukset eivät nyt enää kelpaa. Onneksi.

      Poista