Toukokuun lopun maraton

Toukokuun viimeiset hetket. Tänään kajahti myös suvivirsi.

Toukokuu on päätöksessään. Ikävä tulee vähän toukokuutakin. Onneksi kuvia on paljon tallessa. Kaikki eivät tähänkään postaukseen mahdu, mutta silti tämä on pikkasen pitkä. Postaukseksi maraton.

Tänä keväänä rusotuomipihlajoiden kukinta ajoittui eri tavoin kuin usein. Viileys teki sen, että puut kukkivat vähän eri aikaa ja osin saattoi olla vasta yksi oksa kukassa. Usein ne kukkivat täysillä pari päivää ja sen jälkeen valkoiset pilvet ovat ohi.

Juuri nyt meidän puutarhassa on suurin määrä tulppaaneita yhtä aikaa kukassa. On jopa aikaisia, keskiaikaisia ja myöhäisiä. Alla olevassa purppuraiset ovat kahta eri lajia. Matalammat Ronaldoa ja pidemmät Purple Princeä. Ne ovat yllättävän saman sävyiset supussa ollessaan. (Taustan keltainen on keltavuokkoa.)

Ronaldo (etualalla) taitaa kuitenkin jäädä vähän vaaleammaksi. (Tai siis kuitenkin toisinpäin, kuten Saila mainitsi kommenteissa.)

Keltavuokot eivät kasva kukkapenkissä. Sain niiden juuren palasia tädiltäni, jolla kesti aikamoinen tovi perata kukkapenkkiä keltavuokoista. Olen laittanut niitä nurmikolle pariin kohtaan. Keltavuokon vaalea juuri kasvaa lähellä maata. Täti käski laittaa juurenpalaset siten, että osa niistä näkyy maan pinnalle. Ja molemmissa kohtaa keltavuokot ovat sen jälkeen kukkineet. Näiden keltavuokkojen seuraksi olen yrittänyt istuttaa myös kirjopikarililjoja. Paremmin ne pikarililjat ehkä kuitenkin kukkapenkissä viihtyvät.

Tummempaa on sitten toisessa penkissä, jossa alkaa pian tumman ja vaalean liitto täysillä kukkimaan. Yhdessä tumma Paul Scherer ja valkoisesta en enää erota, onko se edellisen vuoden Silver Money vai joku muu, sillä saatoin laittaa tähän penkkiin joitain valkoisia tulppaaneja. Muistiinpanot ovat pikkasen liian hatarat. Ja taustalla oleva keltainen on voikukkaa. Viime vuonna näiden kanssa yhdessä kukki myös morsiusleinikki. Se oli hyvä yhdistelmä.

Kirsikkapuu (vanha hapankirsikka) kukkii tulppaanien kanssa yhtä aikaa.

Toisaalla, rusokirsikan juurella, narsissien kanssa on alkanut kukkia toissa syksyllä istutetut papukaijatulppaanit. Nyt noiden valkoisten (Super Parrot) ja punaisten (Rococo) tulppaanien sekoitus ei saakaan päätäni särkemään. Lemon Strike narsissit olikin hyvä juttu istuttaa noiden seuraksi. Ja noiden tulppaanien papukaijaisuus on kyllä jollain tapaa hieman muuttunut vähemmän papukaijaiseksi.

Vieressä kukkii viime vuotista matalampana, mutta yhä kerrottuna (olihan minulla joitain muitakin kerrottuja tulppuja) kukkivat Abigaile-tulppaanit.

Ja onhan vielä Angeliquekin kerrottu. Tänä vuonna vain jäivät kovin matalaksi kuivuuden takia. Sellaisessa penkissä, jossa kasvaa jo kaikkea vähän liikaakin. Vieressään kuihtumassa oleva hyasintti, jonka lajikenimi on nyt kadonnut. Tai en ole sitä ikinä mihinkään kirjoittanut.

Kukkii meillä muutakin kuin tulppaaneja. Valkoinen koiranhammas oli viime keväänä todella vaisu. Ehkä johtuen pakkasista. Nyt se kukkii sinisten helmililjojen ja lemmikkien kanssa. Uhkaa vähän jäädä muiden kasvien varjoon.

Keltainen koiranhammas jo kukintansa kukkinut. Tämä kuva on otettu viikko sitten.

Myöhäinen kevät näkyy siinä vieläkin, että ei meillä kuun vaihteessa ole useinkaan paras tulppaaniaika. Tässä vaiheessa on usein suurin osa kukista jo kuihtunut ja myöhäisimmät ovat enää jäljellä.

Tervetuloa kesäkuu!

Joka puolella kukkia

Puutarhassa on vauhti kova, minulla monet hommat ihan vaiheessa, kun on muitakin kiireitä. Tai vähintään kiireen tuntua, niin keskittyminen silloin ontuu.

Kuvia pitää kuitenkin välillä ehtiä ottamaan. Tässä kuvassa kuvia omenapuupenkistäni, jossa kasvaa tästä pihapiiristä löydettyjä narsisseja, joista osa jo katosiva muutama talvi sitten. Nämä kasvavat valkoisten kirjopikarililjojen kanssa.

Näiden seurana ovat kohta avautumassa Ronaldo-tulppaanit.

Tässä penkissä toisessa kohtaa toissa talven pakkasten seurauksena Applerdoorn-tulppaanit olivat aivan kituliaita viime keväänä. Nyt ne ovat keränneet voimia ja kukkivat aika normaalin oloisina. Luulin, että ne olivat menetettyjä tapauksia. Ei ihan mene sitten kukkapenkin tulppaanien sävyt siten kuin ajattelin. Tuo punainen on niin sähäkkä. Mutta eipä mene värit luonnossakaan aina ihan sävytetysti ja silti on vaikeaa tehdä yhtä kauniita kokonaisuuksia kuin luonnossa.

Tämä penkki rajautuu saniaisiin. Ne ovat ottaneet suuren kasvuspurtin ihan hetkessä. Serkkuni on tehnyt saniaisen päistä ruokaa. Kyselin vähän vinkkejäkin, mutta en oikein itse uskalla kokeilla. Kunnon keittämistä, voita ja mausteita ne kai vaativat. Kohtahan se sadonkorjuuaika alkaa olla ohi.

Taitaisi olla taas pienen kitkemissession aika. Kunhan tässä joutaa. Samassa penkissä kuitenkin on myös ripaus sinistä helmililjojen muodossa, olen niitä näemmä tännekin joskus siirtänyt. Muistiinpanojen mukaan nämä kuitenkin ovat Hyasintti orientalis "Anastasia". Näissä ei ole vain yhtä vartta, vaan varsirypäs ja kukat sitten niissä. Taustalla olevasta tulppaanin lehdestä näkee, että myös lehtokotilot ovat heränneet ja niillä on öisin syöminkejä.

Rusokirsikan alla kasvoi viime vuonna papukaijatulppaaneja punaisena ja valkoisena. Niiden yhteisvaikutus oli todella räväkkä. En kuitenkaan poistanut tulppaaneja, istutin seuraksi vähän narsisseja ajatellen, että ne tulppaanit varmasti taantuvat. No, eivät taida taantua, ovat kuitenkin vielä nupulla. Narsissit sen sijaan jo kukkivat. Todennäköisesti nämä ovat nimeltään Lemon Strike. Nyt on nimittäin verrattain kesken jääneet muistiinpanot.

Näiden lisäksi muuallakin kukkii. Takapihan penkki on nykyisin melko pitkä, mutta ei suinkaan mitenkään suora. Tässä päässä on kostein kohta. Välissä on happamen maan kasveja. Tulppaaneja ja muita sipulikasveja löytyy sieltä myös.

Myös Woodstock hyasintit kukkivat samassa penkissä. Päivänpesän Katja kävi meillä ja kertoi, ettei kuvista ollut ymmärtänyt pihan tasoeroja. Tasoeroja tässä pihassa on varmasti jonkin verran, metreinä en ole laskenut. Noiden taustalla näkyvien portaiden vieressä on kivimuureja, jotka ovat ihan kamalassa rikkaruohottuneessa kunnossa. Joskus vielä aion ne kaivaa esiin ja tehdä niillekin jotain. Tuo rinneosuus on vain pohjoiseen päin.

Nämä kerrotun pöyhkeät Sunlover tulppaanit ovat kukkineet jo neljä tai viisi kevättä. Yhtenä keväänä helteellä kukinta kesti ehkä kaksi päivää. Muuten ne ovat kukkineet kauniisti. Sade kyllä kaataa nämä. Muita kerrottuja tulppaaneja minulla ei nyt olekaan.

Hapankirsikka on aloittamassa kukintaa.

Takapihalla on tapahtunut vaikka mitä, paitsi kylvöt kasvimaalle ovat minulta yhäkin surkeassa jamassa.

Köynnöstukia

Puolisoni (ammatiltaan muotoilija) teki minulle pari vuotta sitten uuden köynnöstuen ja viime kesänä toisen.

Nyt näitä samankaltaisia köynnöstukia olisi mahdollisuus myös ostaa. Myyntipaikka sijaitsee Lahdessa.

Pituutta on noin kaksi metriä, osa jalaksista isketään maahan, jolloin ei pikkutuulet näitä heiluttele. Ei ole myöskään isommat tuulet heilutelleet. Tarkempia tietoja saa minulta: vaaleanvihreaa(at)gmail.com.

Liikuttamiseen melkein tarvitsee peräkärryn. Pariin automerkkiin näitä on tungettu myös sisälle. Mutta harjateräs voi tosiaan sotkea auton sisustaa. Puolisoni ei ole näitä mihinkään vielä lähetellyt, se mahdollisesti voisi olla aika arvokasta.

Olen itse istutellut näiden seuraksi mm. kärhöjä. Esimerkiksi kurjenpolvi Orion kasvattaa lähes tai yli metiset varret, joten se menee maata myötä laajalla alueella. Tämän köynnöstuen keskellä se taas kasvaa korkeutta ja tuo kerroksia perennapenkkiin.

Tulppaanien esiinmarssi

Tämä kasvu on nyt hurjaa. Ihan kohta poksahtaa auki korkeista tulppaaneista aikaisemmat useammassakin penkissä. Vasta aloittivat matalat luonnonlajit.

Sinikämmenen siirto viime vuonna oli oikein hyvä asia, se nimittäin jäi sipulikukkien taakse. Nyt se näkyy hyvin ja pääse esillekin. Imiköiden alla, kiven kolossa, kukkii aurinkoisella säällä myös Balkanin vuokko. En ole itse tätä suunnitellut.

Mitäköhän kaikkea kivaa tämä päivä tuo tullessaan puutarhassa.

Kiihkeän kasvun aikaa

Aivan kuin kasvit olisivat toukokuun alkupuolen kylmyydessä keränneet kasvuvoimaansa valmiustilaan. Heti, kun kasvu on mahdollista, purskahtaa kaikki patoutunut vihreys ilmoille. Ja puutarhurista tuntuu, että on itse joka paikasta myöhässä. Kasvimaakin pitäisi olla jo kunnossa, mitään ei ole kylvetty. Kitkemiset puolitiessä ja pitää ihmetellä, että mitä ihmettä tässä on oikein aikailtu. Sitten muistaa, että reilu viikko sitten vielä piti toppatakkia päällä ja oli onnellinen, kun ei satanut lunta.

Kasveissa oleva kasvu sai aivan uutta puhtia lämmön seurauksena. Tänään (21.5.2017) otin kuvan sinikämmenestä ja valkotäpläimikästä.

Sinikämmen oli 16.5 vähän eri kuosissa. Eihän siitä ole kuin pari hassua päivää.

Viikko sitten valkotäpläimikät hädin tuskin näyttivät uuden kasvun merkkejä ja nyt osa niistä yrittää kasvaa ylöspäin.

Kasvu on ollut valtavaa muutenkin. Perjantaina meillä meni helleraja rikki. Sen jälkeen on ollut kaksi noin +20 asteen aurinkoista päivää. Osa tästä kaikesta viikonlopusta on minulla mennyt juhlia valmistellessa, kotona juhlimassa ja myös ystävää juhlimassa.  Tänään ehdin vähän kitkeä kukkimaan ehtineitä voikukkiakin. Aluksi tosin ilahduin niistä ihan sen vuoksi, koska kukkivat voikukat tarkoittavat, että on lämpöä.

Etupihalla kukkivat Persian Pearl pikkuiset tulppaanit. Ihania.

Tätä näkymää kuvaan joka kevät. Joskus tulput taantuvat ja niitä istutan seuraavana vuonna lisää. Myös kirjopikarililjoja joskus pitää lisätä lisää, kun juuri toi penkki on vähän kuiva. Tänä keväänä erityisen kuiva.

Hyasintit ovat myös ihania.

Pionit kasvavat hurjaa vauhtia.

Meillä ei ole juuri satanut tänä keväänä. Paitsi niitä kamalia lumikuuroja, joista ei kuitenkaan jäänyt juuri maahan kosteutta. Maa alkaa olla pölisevän kuivaa. Osa kasveista näyttää voivat silti ihan hyvin, osa pikkasen huonommin. Se, joka voi huonommin, saattaa saada siirron kosteampaan paikkaan. Paitsi nyt on toki kosteammassakin paikassa kuivaa.

Jouluruusu Douple Ellenkin on kukkinut jo jonkin aikaa. Tästä minä haaveilin. Ja se haave toteutui. Ihana kasvi.

Rusokirsikka on istutettu noin kaksi vuotta sitten. Viime keväänä siinä oli muutama kukka. Nyt olen löytänyt nyt kaksi kukkaa. Nuppujakaan ei näy enempää. Olen kuitenkin onnellinen näistäkin kahdesta kukasta.

Ehkä huomenna kukkivat rusotuomipihlajat. Niiden nuput ovat viittä vaille valmiit avautumaan.

Narsissi Topolinot ovat nyt kukassa toista viikkoa. Ja niiden seurana on valkoista helmililjaa ja pieniä tulppaaneja. Ja taustalle eksynyt myös sinistä helmililjaa.

Aika varjossa kasvava violetti tarhakylmänkukka on minulla sitten kuitenkin vasta tässä vaiheessa. Ja akileija jyrää sen ihan kohta. Ei mene kukinnat ihan joka vuosi samoissa tahdeissa.

Tänään ehdin kitkeä, täyttyi pari ämpärillistä. Pikkaisen aloittaa uutta istutusideaa ja kuvailla. Nyt aika uhkaa taas loppua kesken joka elämän alueella. Ehkä se kasvimaakin tulee kylvettyä lava kerrallaan.

Oikein ihanaa uuttaa keväistä viikkoa!

Juhlapäivä

Juhlapäivä on joka kevät se päivä, jolloin ensimmäinen tulppaani avautuu. Ja se päivä oli tänään. Äitienpäivänä, myöhäisenä keväänä.

Ensimmäisen tulppaanin tittelin sai tänä vuonna parvitulppaani (menikö oikein?). Suurimpia valkovuokkoja hieman suurempi tulppaani. Ei uskaltanut kuitenkaan avata kuin yhden kukan.

Minä niin ymmärrän kasveja. Menimme itsekin ulos kunnon välikausivaatteissa. Minulla oli paita, villatakki ja ulkoilutakki. (Lapsi puki pipon ja takin, mies pari kerrosta vaatteita jne) Ensin riisuin takin, eikä ollut kylmä. Aloin kaivamaan kivituhkasta rikkoja ja jouduin ottamaan villatakin pois. Kärräsin kivituhkaa ja minulle tuli melkein kuuma paidassa, farkuissa ja saappaissa. Villasukat tuntuivat liialta. Piti käydä juomassa ja samalla katsoin lämpömittaria. Parhaimmillaan ulkona oli varjossa 17 astetta. Siis tuntui, tuoksui ja näytti keväältä. Tuuli, mutta se jäädyttänyt. Ihmeellistä.

Pihalla on valkovuokkoja monissa paikoissa, niitä hiipii myös kukkapenkkeihin.

Taustalla näkyviä esikkoja olen jakanut useaan eri paikkaan. Ihan pian kukkii myös jouluruusu Double Ellen.

Joissain penkeissä on lämpimämpää ja hyasintitkin alkavat olla kukintavuorossa.

Toisissa penkeissä on viileämpää ja sieltä löytyy viimeinen lumikello.

Ja viimeiset kevätkurjenmiekat ja krookukset. Jänikset ovat tänä vuonna syöneet ennätyksellisen paljon krookuksia meidän pihalla. Äsken ne kirmailivat siihen malliin, että taitavat olla tekemässä jälkikasvua. Olen kyllä uhkaillut siirtäväni tuon jäniskannan jonnekin kauemmas tästä pihasta, mutta vielä jänikset ottavat jalat alleen, kun lähestyn niitä.

Pian kukkii etupihalla (jossa siis on lämmintä) myös suloiset Persian Pearl tulppaanit. Nämä ovat tänä vuonna vähän matalampia, kuin joskus.

Kirjopikarililjat alkavat myös oikoilla itseään. Esikoista alkaa olla muitakin jo kukassa kuin liila nimetön esikko. Pinkki nimetön esikko siis.

Kohta alan istuttamaan enemmänkin. Tänne näyttää sääennusteet vain yhtä pakkasyötä. Laitoin jo osan gladioluksen mukuloista maahan. Kaikkein lämpimimpään penkkiin. Joku eläin on käynyt niitä kaivamassa ylös.

Jotta näistä kuvista ei jäisi aivan väärä kuva, on ohessa myös yksi kuva etupihalta.

Ilman sipulikukkia ei juuri vihreää vielä näkyisi. Noissakin penkeissä kukkii esikoita. Puutarhassa moni asia on vähän vinksallaan. Ehkä korjaan tänä vuonna tai ehkä ensi vuonna.

Kevät keikkuen tulevi

Sääennuste lupailee yöpakkasten saapumista. Taas. Johan tässä oli ehkä kaksi yötä ilman pakkasta. Ehtii tottua jo siihen, että ei tarvitse laittaa talvivaatteita päälle.

Mitenköhän kaikki kevään pörisijät ja muut lentelijät tulevat taas pärjäämään. Tämä kimalainen tuntui varmistavan, että saa kaiken siitepölyn talteen jouluruususta. Etualalla Katherine Hodgkin kurjenmiekat.

Muista jouluruusuista olen löytänyt nuppuja. Vau. Vihdoin kaikki kolme tämän pihan jouluruusua tulevat kukkimaan.

Esikoissa alkaa olla nuppuja. Ei toki kaikissa tämän pihan esikoissa, mutta aikaisimmissa. Tässä ne näkyvät iltavalossa.

Takapihalla en ole juuri odottanut uusia kasveja kukkaan. Takapiha meillä herää aina vähän myöhemmin. Viime syksynä kuitenkin istutin lisää narsisseja. Yllätys olikin melkoinen, kun huomasin Narsissi Topolinon alkaneen kukkia. Tämä jää melko matalaksi ja varmasti se auttaa aikaisessa kukinnassa.

Näin keväällä tuntuu aina kummalta, että miksi on laittanut yhtä lajia esim. vain viisi sipulia maahan, kun niitähän pitäisi olla vähintään viisikymmentä. Onneksi pikkuhiljaa asia korjaantuu, kun muutkin kasvit ehtivät mukaan. Ja ehkä voisi syksyllä ostaa jotain sipulikukkaa kunnon perhepakkaukset kerralla.

Valkovuokot vaeltelevat omia latujaan tällä pihalla. Niitä on kukassa jo monessa paikassa, näitä en ole ennen huomannut skillojen seassa.

Tänään tein puutarhatöitä ja otin muutamia jakotaimia tai siementaimia talteenkin. Useita perennoita on kuitenkin vielä tiiviisti maan uumenissa. Joissain penkeissä on silti vehreää, kun sipulikukkien lehdet väittävät penkkejä. Joissain penkeissä taas näyttää siltä, kuin usein huhtikuussa. Eli aika surkealta. Kevät on tosiaankin myöhässä.