maanantai 28. syyskuuta 2015

Kukassa syyskuun lopussa

Ei ole enää suurta kukkarunsautta. Alppikärhö Cecile ilahduttaa muutamalla syksyn bonuskukalla.



Jalokurjenpolvi Orion pinnisti vielä yhden kukan ilokseni. Yhdessä tummenevien pionien lehtien kanssa näyttää luonnossa kauniilta.


Kärhö Madame Julia Correvon pinnisti myös vielä pari kukkaa. Kärhö kiertää rusotuomipihlajaa, joka on saamassa syysväritystä.


Kärhö Jackmanii kukkii ensimmäistä kertaa ikinä täällä, ja syyskuun lopussa. Sen verran pienin kukin, ettei ihan näytä siltä, minkä takia hankin tämän. Mutta kesä oli lämpöjen suhteen vähän erikoinen ja voi olla, että tämä kärhö saa siirron vielä jossain vaiheessa vähän lämpimämpään paikkaan.


Syysasteri Patricia kukkii kyllä, mutta sellaisen sekasotkun keskellä, että ensimmäistä kertaa ikinä mietin, että jaksaisikohan vieruskasvien varsia leikata jo syksyllä, että syksyn viimeiset kukkijat pääsevät oikeuksiinsa.


Onneksi syyskukkijoitakin voi hankkia lisää. Syysvuokkojen suvusta löytyy lisää keräilemisen arvoisia kukkijoita.



Ja lehdet tulevat esiin. Rusokirsikan syysväri on ihanan räikeä, siinä missä kevätkukat hempeät. Ihana puu.


Kunpa kaikki nämä olisivat hengissä myös ensi vuonna.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Projektia


Takapihamme on kallellaan vähän joka suuntaan, mitä ei aina heti huomaa. Monta vuotta on ollut mielessä, että olisi kiva saada pihalle sellaista tasaisuutta, että pöydät ja tuolit olisivat edes jotenkin suorassa.

Takapihaa 2013.


Seuraavana vuonna tuli autotalliprojekti. Lasten juttuja siirrettiin ympäri pihaa. Vanhan tallin alta löytyi soraa. Nopea päätös ja sorat olivat kipattuna pihalle. Kuva syyskuulta 2014.


Tänä vuonna syyskuussa sitten aloitettiin. Ja jatketaan. Voi tulla vielä pari pientä ja isoakin ongelmaa ja ehkä pari pientä ja suurtakin erimielisyyttä. Esim. " Tässä olisi hyvä paikka kivikkokasveille." "No, ei todellakaan. Kukkapenkkejä on liikaa." "Sä tallot mun kukkia." "No just tätä mä tarkotin, aina joutuu varomaan."


Terassin rakentamisella jatketaan keväällä. Istutuksia tulee joko alennusmyynneistä tai sitten ensi keväänä. Nurmikot koitetaan kylvää talven alle. Minä en ole sisustaja. Koska terassista/pergolasta tulee joka tapauksessa suhteellisen pieni, haluaisin sinne ehkä sirommat puutarhakalusteet, mitä meillä on nyt ollut.


Viimeisimmät kuvat otettu keittiön ikkunasta. Katsotaan, miltä tilanne näyttää sitten ensi vuonna tai sitä seuraavana vuonna. Keinuille pitää keksiä joku paikka. Toivoisin paremman näköisen pyykinkuivaustelineen. Viljelylaatikkoaluetta voisi laajentaa, ja käytävät niiden ympärillä voisi tehdä vähemmän rikkaruohottomiksi. Suunnitelmia on enemmän kuin aikaa. Joten osa suunnitelmista siirtyy vähintään ensi vuoteen.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Nuppuja ja pientä iltapuhdetta

Salkoruusuni päättivät sitten jämähtää nupuille. No, on vielä yksi kärhökin kukkimatta ja vasta nuppuvaiheessa. Mikäs kiire tässä onkaan minkään kukkimisen kanssa, syyskuussahan vasta ollaan.


Muistini eikä muistiinpanoni paljasta tämän syysvuokon nimeä, joka kukkii jotenkin. Ihan kuin kotilot olisivat haukanneet nuppua. Ja onhan kasvi liian varjossakin.


Valkoinen syysvuokko Honorine Jobert availee pian kukkansa. Kasvaa tomaatintaimien seassa. Tomaatin taimet lähtivät kasvuun itsekseen, kun lisäilin heinäkuussa kompostimultaa vähän sinne ja tänne. En nyppinyt tomaatintaimia pois, ovatpahan esteenä lenteleville rikkaruohojen siemenille.


Ja pientä iltapuhdetta tuo kasat. Ja suunnitelmat. Iltaisin vain tuota aika on rajallisesti, mutta puolikin tuntia auttaa asiaa. Ja se, että välillä vaihdetaan lennosta miehen kanssa.


Kunhan multa ja terassi jne hommat ovat jossain vaiheessa, tarkoitus olisi kaivaa kivimuuria näkyviin rikkaruohojen ja herttavuorenkilpien alta. Nuo portaat kyllä saavat jäädä sammaloituneeksi.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Kompostoinnista

Päivänpesän blogissa oli puhetta kompostoinnista. Joten minäkin kirjoitan meidän perheen kompostoinnista. Eilen oli vielä aurinkoista, kompostorin kuvausmatkalla oli pakko taas kuvata tätä samaa kärhöä..


Meillä on tiskipöydällä rasia, johon laitetaan ruokajätteet. 4 henkisestä perheestä tulee ruoantähteitäkin, vaikka hävikki kyllä on varmasti vähän vähentynyt, kun lapsetkin osaavat paremmin arvioida nälkänsä määrää. Rasiaa pitää tyhjentää pari kertaa päivässä, jos teen ruoaksi esimerkiksi ison kattilallisen perunamuusia. Kuorista tulee tuo astia täyteen nopeasti. Taas ajoittain kestää pari päivää ennen kuin kompostiastia sisällä täyttyy. Valitsimme pienen astian koon, että ei jää sisälle mitään tuoksahtelemaan. Tutuille vieraille pitää muistaa kertoa, ettei rasia sisällä sitä, mitä kannessa lukee. Rasia vaihtuu vain noin kerran vuodessa tai kerran joka toinen vuosi. Kansi usein pettää ensimmäisenä. Varmaan arvaatte vuodenajan,  jolloin tämä rasia on otettu käyttöön. Käytössä ollut alle vuoden, muutama vieras luullut sen sisältävän pipareita.


Käytän paljon pussiteetä, joka kompostuisi. Niitä en laita usein kompostiin, koska on tullut palautetta, että niiden narut takertuvat ikävästi talikkoon. Tai joskus olen reipas ja katkon narut.

Kompostoreita meillä on kaksi ruokajätteille. Toinen kaupasta ostettu, toinen kuormalavoista ja muusta jätetavarasta (toki myös jyrsijäverkosta) miehen tekemä, joka nyt noin viiden vuoden jälkeen alkaa vähän rapistua. Tämä kuvassa oleva on ihan kaupan perusversio. On toiminut meillä ihan hyvin, vaikka markkinoilla on hienompia (ja kalliimpia) malleja.


Meillä mies on ottanut missiokseen pitää kompostorit toimivana. Talikolla pöyhii kompostorin kerran viikossa, usein samana viikonpäivänä. Kestää pari minuuttia. Lisäilee kuiviketta usein silloin. Kuiviketta menee 1,5-2 säkkiä vuodessa (siis 50 litran). Kuivikkeesta maksan noin 20 euroa vuodessa. Talikko pitää joskus huuhdella pöyhimisen jälkeen.


Ajoittain syksyllä tai keväällä tai myrskyn jälkeen heittelen kompostoriin myös lähistöllä olevat maahan tippuneet koivunoksat tms. Myös koivunlehtiä ihan tippuu kompostoriin, kun sitä pöyhitään. Niitä myös sinne joskus kauhasen maasta mukaan.

Pari talvea on nyt ollut peräkkäin, kun kompostorimme eivät ole edes jäätyneet talvella. Tällöin keskellä talvea voi komposti toimia kuitenkin aika hitaasti. Vaikka kompostori jäätyisi, ei usein se ehdi meillä täyttyäkään talvella. Jos maaliskuussa näyttää, että kompostori on tosi täysi, se usein huhtikuussa herättyään vajoaa taas paljon alemmaksi.

Kompostorin herättely on meillä sujunut siten, että jos hyvin lumisena talvena on laitettu lunta kompostorin eristeeksi, ne otetaan ajoissa pois. Kuivikkeen lisääminen ja säännöllinen pöyhiminen ja kompostorin käyttö auttavat. Ja jos haluaa käyttää herättäjää, ei tarvitse heti ostaa kaupasta ureapussia. Kun lapsi teki vielä pissat pottaan pienempänä, riitti usein yhden aamuvirtsan kippaaminen kompostoriin ja kompostori alkoi heräilemään viikon sisään. Kun lasta ei saanut enää potan ääreen, piti aikuisten uhrautua. Nyt pariin vuoteen kenenkään ei ole tarvinnut pissiä kompostoriin.

Meillä on kaksi kompostoria, joiden käyttöä vaihdetaan noin kerran vuodessa. Kun kompostori alkaa täyttyä (ja on käynyt hyvin), jätämme sen kompostorin rauhaan. Eli sinne ei enää lisäillä ruokajätteitä. Jos kompostorissa on hyvä lierokanta, siirrämme sitä toisen kompostorin pohjille (ellei siellä on ole valmiina) ja alamme täyttää toista kompostoria. Sen jälkeen kerran viikossa pitää pöyhiä molemmat kompostorit. Kun jälkikäymässä oleva kompostorissa alkaa olla kunnon maatumista, sitä ei enää muisteta pöyhiä kerran viikossa, riittää pari kertaa kuukaudessa. Ja jos kompostori halutaan käyttöön aikaisin siten, että multa ei ole vielä käyttövalmista, usein siirretään multa jälkikäymään pressujen sisälle. Kananmunankuoret kompostoituvat kauan, minua se ei haittaa. Niiden kompostoitumista en jaksa odotella.

Aurinkoisella säällä yritin kuvata lieroja, jotka tekevät kompostorissa hommia. Aurinko paistoi lapioon ja yritin pitää lapiota siten, että en saa tuota ainesta jaloilleni.

 
Kompostimulta menee kaikki omalla pihalla. Nyt meidän pitäisi ryhdistäytyä puutarhajätteiden suhteen. Eli haravoitujen lehtien ym. kanssa pitäisi ottaa yhtä jämpti meininki ja pari kompostorikehikkoa. Kaikki vapaassa muodostelmassa olevat lehtikasat tuppaavat olemaan tosi huonoja pöyhimisen kannalta, kaikki leviää mihin sattuu. Tosin kaikkia lehtiä en edes haravoi, osa saa jäädä ravitsemaan maata, varsinkin perennapenkkeihin. Tammen, hevoskastanjan, vaahteran ja hopeapajun lehdet eivät maadu yhtä nopeasti kuin koivun lehdet.
 
Meillä on tässä maalajina savi, jota on osittain parannettu, osittain ei. Kaikki maatuvat, eloperäinen jäte on hyvää uusille istutusalueille ja laitan kaikkea maatuvaa myös kohopenkkien täytteeksi sinne saven ja mullan väliin. Etupihalla on kuivaa savea, vähäravinteista ja paljon puiden juuria. Hyvin hankalaa työstää. Takapihalla taas osittain hyvin märkää ehtaa savea, osittain eloperäistä ainesta ja hiekkaa saanutta savea. Puun juuria on vähemmän, joten sitä voi sentään kaivaakin. 
 
Kompostorin hankinta tulee maksetuksi, kun saa laatumultaa omaan käyttöön. Luonto kiittää, kun ruokajätteitä ei mene kaatopaikalle. Tai jos jäteauto käy omalla pihalla hakemassa kompostoituvat ainekset, säästön näkee nopeasti.
 
Netin ihmeellinen maailma kertoo paljon tietoa, jos kompostori on liian kuiva, muurahaisia täynnä tai liian märkä tai haiseva. Näistä oppii myös tekemällä.

Sipulipussien arvonta suoritettu

Arvonta loppui eilen kello 21 (onnettaret olivat jo unilla). Arvonta jäi ihan tähän aamuun  ja suoritettiin juuri heränneen, unisen onnettaren avulla. Onnetar nosti lappujen seasta nro 12, joka tarkoitti kommentti nro 12: Sametti Hortensiaa. Laitan blogiisi tästä pian tiedon. Palkinto oli lumikelloja, kirjopikarililjoja ja talventähtiä sekä ylläri.


Postia siis pian tulossa.


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Unohduksia ja kömmähdyksiä

Kunto ei kyllä ole kohdallaan, liian vähän puutarhajumppaa viime aikoina näköjään. Puutarhajumpan osuus alkaa nyt taas kasvaa.

Tässä kuvassa on osa vanhaa laattapolkua, kuten näkyy. Tehty ehkä 40-50 vuotta sitten. No, ei sitä oikeasti näy.


Polku löytyy rautakangen avulla etsimällä. Jonkin verran tuntui sormissa, kun repii rikkaruohomattoa. En aina muista, että sormissakin tarvitaan lihaksia.


Ei ole kivaa kaivaa laattoja esiin, suosittelen siis muita olemaan viisaampia ja pitämään huolen laatoistaan jo ajoissa.

Ei ole kunnon vääntöä nyt mukana puutarhatöissä, into puuttuu. Taitaa vähän vaivata joku samantapainen lenssu, joka on lapsia vaivannut ihan urakalla. Onneksi on vielä aikaa puuhailla pihahommissa.

Onneksi sentään säät ovat ihanat. Oreganot saavat olla rauhassa, vielä vähän aikaa sitten ne olivat täynnä kimalaisia. Unohdin korjata omaa oreganoa talteen. Se pitäisi kyllä latvomisesta.


Alkukeväällä palelutin keijunmekkoni, joka kuitenkin juuresta alkoi hitaasti työntää uutta kasvustoa. Viime vuonna keijunmekko oli tähän aikaan tuuhea ja korkea. Nyt ei. On kuitenkin elossa.


Aina ei mene ihan oppikirjojen mukaan. Onneksi ei aina tarvitsekaan.

lauantai 12. syyskuuta 2015

Värejä

Syyskuun valo muuttaa tunnelmia. Eilen illalla kuvasin viimeisen liljan. Tuollaista väriä taustaan ei saa kuin syksyllä. Koivut pudottavat kuivuudesta jo lehtiä, joita laskeva aurinko valaisee.


Olen tänä vuonna ollut liian ahkera kitkijä. Kitkin siis vahingossa osan syyskukkijoista. Ja nyt harmittelen, että miksei ole tarpeeksi värikkäitä syyskukkijoita. Tänään olen nähnyt syysmyrkkyliljojen ponnistelua maan pinnalle. Mutta nämä ovat niin haaleita hattivatteja. Moni tykkää, minusta liian kalpeita. Olen yrittänyt siirtääkin näitä muualle, ei onnistunut. Siellä ne rikkaruohojen seassa viihtyvät. Jatkakoon eloa siellä.


Joissakin penkeissä on kamalan näköinen sotku. Pitää ehkä alkaa siivoilemaan sitä sotkua tai edes kitkemään rikkaruohoja. Uusissa penkeissä ei ole sotkua, mutta rikkaruohojen varalta niitäkin pitää tuijotella tarkkana. Hurmesilkkiheinä on minulle tarpeeksi värikäs. Toivottavasti on elossa ensi vuonnakin, saa ehkä siirron valoisampaan penkkiin. Sen takana on tummalehtinen syyskimikki.


Viime vuonna istutin tämän, eikä se vielä silloin kukkinut. Oli kai liian kuivassa ja paahteisessa paikassa. Nyt on varjossa ja näköjään viihtyy. Tätä kasvia on vain vaikea kuvata kokonaisuudessaan. Pidän kovasti tämän tummuudesta ja odotan mahdollista kukintaa.



Odotan myös kovasti syysvuokkojen kukintaa. Ja toivon hartaasti, että ehtivät kukkia ja eivät kuole talvella. Tiirailen samalla puita, jotka varjostavat tähän aikaan vuodesta yhä tehokkaammin pihaamme. Syksyllä  tekisi mieli kaataa kaikki puut pois auringon edestä. Kesällä (jos helteitä tulee) olenkin sitten jo eri mieltä. Silloin varjo on tarpeen.

Syysvuokkojen kukintaa odotan kovasti, vaikka ne eivät nyt ole maailman värikkäimpiä kukkia, ne ovat silti ihania. Tämän istutushetkeä en muista, kamalaa. Pitää tutkia maa tarkkaan ja myös viime vuotiset muistiinpanot. On nyt ahdettu rikkinäisen ruukun viereen, jossa kasvaa oreganoa ja myös tummalehtisen keijunkukan väliin. Olin nimittäin lähes varma, että tuossa paikassa syysvuokko heittää henkensä, kun siihen ei paista tähän aikaan vuodesta juuri aurinko. Nuppuja onkin, joten ehkä se voi jopa kukkia. Ja jos se siinä menestyy, siirtyvät oreganoruukut muualle.


Vielä on kaikkea odotettavaa, sittenkin. Ja muutamia hommiakin tiedossa. Pikkusipuleita olen istuttanut jo ison kasan, vaikka keväällä varmaan taas tuntuu, että saisi olla enemmän. Suurempien tulppaanien vuoro on vähän myöhemmin. Kitkeminen olisi nyt erittäin järkevää ja pari siirrot ja ehkä nyt myös laitetaan vihdoin pihaa kuntoon viime vuotisten mylläysten jäljiltä. Vaikka nyt nämä hommat ehkä auttavat syysahdistukseen, silti tekisin mieluiten vain istutusalueita, enkä uutta nurmikkoa tai terassin pohjia. En kuitenkaan kestä katsoa enää montaa vuotta tuota kamalaa kohtaa pihassa, joten on pienempi paha on tarttua hommiin.

torstai 10. syyskuuta 2015

Arvonta

En keksi mitään erityistä juhlistamista, jonka vuoksi olisi juuri nyt hyvä aika pitää arvonta. Olen vain parina keväänä tajunnut, että blogin synttäreiden kunniaksi en ole järjestänyt mitään arvontoja. Nyt on niin ihana aika keksiä palkintoja, joten arvonta alkaa nyt ja päättyy tiistaina 15.9 kello 21.00. Jokainen osallistuja voi kommentoimalla tulla mukaan arvontaan, jokainen saa kommentilla vain yhden arvan. Laittakaa kommenttiin jokin tunnistusapu, ellei blogiinne tms. pääse suoraan nimimerkin kautta. Jos voittajan yhteystietoja ei löydy perjantaina 18.9. mennessä, arvotaan pikkusipulit uudestaan.


Tarjolla kirjopikarililjasekoituspussi Fritillaria Meleagris (sis. 15 kpl pikkusipuleita), turkin talventähteä Eranthis Cilicica (10 mukulaa), tähtilumikelloja Galanthus Elwesii (10 pikkusipulia) ja joku ylläri. Koska minä en ole näitä pakannut, en voi siis antaa takuuta, että ovat sitä, mitä pitäisi. Pikkusipulit kannattaa siis kaivaa maahan mahdollisimman nopeasti, etteivät ehdi kuivettua. Siitä siis pikkuhoppu.

Ja lopuksi pakollinen kuva: kaunopunahattu ja kärhö. Ja vanhasta saunasta ostettu pikkumökki.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Kuukaudet sekaisin

Jos lukisin vuoden kalenteria kasveista, kävisi vähän huonosti. Useina vuosina tarhajalomalva Party Girl on kukkinut heinä-elokuussa yhtä aikaa liljojen kanssa. Viime vuonna se oli jäämässä muiden kasvien jalkoihin. Siirsin sitä ehkä liian vähämultaiseen maahan. Tänä vuonna se ei olekaan 1,5 metrin pituinen vaan hädin tuskin puolen metrin pituinen ja aloitti kukkimisen hikisesti, tai vilunväreisesti, syyskuussa. Nuo hassut töröt ovat verikuljenpolvi Max Frein siemenaihioita.


Sain pari mustaherukan värisen (oletettavasti) salkoruusun siemenestä itsekasvattamaani taimea selviämään toisenkin vuoden hengissä. Nyt niissä on vartta ja nuppuja, mutta kukat eivät aukea.
Toinen on liian varjossa ja yrittää napata ihan kallellaan jo syyskuun auringon viime säteitä. Ei aukea, ei. Melkein jo nyyhkin niiden kukinnan menetystä, kunnes luin hyvän vinkin (kiitos Mörököllille) lehdestä. Leikkaan salkoruusun alas, jätän lehtiruusukkeen ja toivon parasta ensi vuonna. Nyt itkettää vähän vähemmän. Jos olen rohkea, siirrän näiden yksilöiden paikkaa vähän helteisempään kohtaan (jos tältä tontilta keksin jostain sellaisen).

Suurimman osan perhosista olen nähnyt syyskuussa. Tosin tällä pihalla saattaa lennellä vain ne samat yksilöt koko ajan.


Ja taisin taas valita liian varjoisan paikan syyshortensialla. Nyt vasta alkaa näyttää kukinto joltain.


Vaikka hanskoja tarvitsee aamulla, ei ole vielä ollut uhkaa ekoista pakkasista, joten tomaatit kasvavat yhä ulkona. En kyllä tiedä riittääkö päivän pari lämmintä (tai no, ei sentään jäätävää) aurinkoista (tai lähes aurinkoista) tuntia punastuttamaan loppuja tomaatteja. Sentään muutamia on punastunut.

torstai 3. syyskuuta 2015

Ensi kevät mielessä

Minulla on jo ikävää kesää. Ja lämpöä.Syyskuu tuli ja minua on vain paleltanut sen jälkeen. On meillä vieraillut flunssaakin, mutta tämä lämpötilan tippuminen, kosteuden lisääntyminen ja auringon piiloutuminen tuntuu iholla. Keväällä valo lisääntyy ja koko kasvukausi on edessä. Syksyllä taas tietää palelukauden olevan vasta alkumetreillä (väitän tässä vaiheessa, että kesällä palelu tänä vuonna ei silti ollut näin tylsää kuin syyskuun palelu).

Tässä pari elokuun kuvaa. Oi valo.


Ja lämpö. Tulkaa takaisin.


Onneksi on sipuliostokset ja pari projektia pihalla, muuten ottaisin mallia karhuista. Ensin söisin vain kaikkea hiilarihuttua ja kaivautuisin pian talviunille. (Eihän se nyt käytännössä ihan onnistuisi, mutta mielikuvissa.)

Sametti Hortensiaa ajatellen laitan tähänkin ylös tulppaaniostokseni.

Tulipa Tarda, parvitulppani (matala, valko-kelta) tulee erään kukkapenkin reunaan, jossa tällä hetkellä kasvaa muutenkin enemmän kelta-oranssi-punasävyisiä tulppaaneja. Toukokuun alussa penkissä olivat jotenkin kukassa nämä pienet tulppaanit, jotka ovat vähentyneet syystä tai toisesta, joten jotain pientä haluan tämän penkin etureunaan.


Ja toukokuun lopussa oli jo näin runsasta puna-kelta-oranssi sekamelskassa.


Koska en ikinä tiedä, milloin mikäkin tulppaani taantuu, ostan tuonne sekaan ehkä vielä jonkin uuden korkean punaisen tai oranssin tulppaanin, siis sen 10 kpl sarjan, jotta ei tulisi turhan harmonista. Tässä penkissä kukkivat eri tulppaanit vähän eri aikaan.

Ja onhan niitä papukaijojakin: Super Parrot (valkovihreä) tulee yhdessä Papukaija tulppaani Rococon kanssa jonnekin. Ovat myöhäisiä kukkijoita, kukinta menee luultavasti kesäkuun puolelle. Joko uuden rusokirsikan juurelle tai sitten johonkin paikkaan, jota en vielä itsekään tiedä.

Koska teen tulppaaneista värisekoituksia, niin en voi varmaan poiketa nytkään linjasta. Tai voisin yrittää, mutta se ei enää ehkä onnistu. Joten yhteen uuteen penkkiin tulee Triumph tulppaani White Dream (valkoinen), Don Quichotte (tumma pinkki) ja Darwin-tulppaani Van Eijk (vaaleanpunainen). Nämä toivottavasti kukkivat jo toukokuussa, koska penkki jää kesäkuussa aika kovasti varjoon. Tähän joukkoon saattaa vielä tulla joku lilasävyinen mukaan.

Viime vuonna en juuri ostanut tulppaaneja, joten nyt niitä on pakko saada, siis uusia. Muutenhan sitä voisi vaikka kyllästyä. Ja saatan täydentää vielä jotain penkkiä.

Ja sitten moneen uuteen paikkaan on ihan välttämätöntä ostaa aikaisia kevätkukkijoita.