Kompostoinnista

Päivänpesän blogissa oli puhetta kompostoinnista. Joten minäkin kirjoitan meidän perheen kompostoinnista. Eilen oli vielä aurinkoista, kompostorin kuvausmatkalla oli pakko taas kuvata tätä samaa kärhöä..

Meillä on tiskipöydällä rasia, johon laitetaan ruokajätteet. 4 henkisestä perheestä tulee ruoantähteitäkin, vaikka hävikki kyllä on varmasti vähän vähentynyt, kun lapsetkin osaavat paremmin arvioida nälkänsä määrää. Rasiaa pitää tyhjentää pari kertaa päivässä, jos teen ruoaksi esimerkiksi ison kattilallisen perunamuusia. Kuorista tulee tuo astia täyteen nopeasti. Taas ajoittain kestää pari päivää ennen kuin kompostiastia sisällä täyttyy. Valitsimme pienen astian koon, että ei jää sisälle mitään tuoksahtelemaan. Tutuille vieraille pitää muistaa kertoa, ettei rasia sisällä sitä, mitä kannessa lukee. Rasia vaihtuu vain noin kerran vuodessa tai kerran joka toinen vuosi. Kansi usein pettää ensimmäisenä. Varmaan arvaatte vuodenajan,  jolloin tämä rasia on otettu käyttöön. Käytössä ollut alle vuoden, muutama vieras luullut sen sisältävän pipareita.

Käytän paljon pussiteetä, joka kompostuisi. Niitä en laita usein kompostiin, koska on tullut palautetta, että niiden narut takertuvat ikävästi talikkoon. Tai joskus olen reipas ja katkon narut.

Kompostoreita meillä on kaksi ruokajätteille. Toinen kaupasta ostettu, toinen kuormalavoista ja muusta jätetavarasta (toki myös jyrsijäverkosta) miehen tekemä, joka nyt noin viiden vuoden jälkeen alkaa vähän rapistua. Tämä kuvassa oleva on ihan kaupan perusversio. On toiminut meillä ihan hyvin, vaikka markkinoilla on hienompia (ja kalliimpia) malleja.

Meillä mies on ottanut missiokseen pitää kompostorit toimivana. Talikolla pöyhii kompostorin kerran viikossa, usein samana viikonpäivänä. Kestää pari minuuttia. Lisäilee kuiviketta usein silloin. Kuiviketta menee 1,5-2 säkkiä vuodessa (siis 50 litran). Kuivikkeesta maksan noin 20 euroa vuodessa. Talikko pitää joskus huuhdella pöyhimisen jälkeen.

Ajoittain syksyllä tai keväällä tai myrskyn jälkeen heittelen kompostoriin myös lähistöllä olevat maahan tippuneet koivunoksat tms. Myös koivunlehtiä ihan tippuu kompostoriin, kun sitä pöyhitään. Niitä myös sinne joskus kauhasen maasta mukaan.

Pari talvea on nyt ollut peräkkäin, kun kompostorimme eivät ole edes jäätyneet talvella. Tällöin keskellä talvea voi komposti toimia kuitenkin aika hitaasti. Vaikka kompostori jäätyisi, ei usein se ehdi meillä täyttyäkään talvella. Jos maaliskuussa näyttää, että kompostori on tosi täysi, se usein huhtikuussa herättyään vajoaa taas paljon alemmaksi.

Kompostorin herättely on meillä sujunut siten, että jos hyvin lumisena talvena on laitettu lunta kompostorin eristeeksi, ne otetaan ajoissa pois. Kuivikkeen lisääminen ja säännöllinen pöyhiminen ja kompostorin käyttö auttavat. Ja jos haluaa käyttää herättäjää, ei tarvitse heti ostaa kaupasta ureapussia. Kun lapsi teki vielä pissat pottaan pienempänä, riitti usein yhden aamuvirtsan kippaaminen kompostoriin ja kompostori alkoi heräilemään viikon sisään. Kun lasta ei saanut enää potan ääreen, piti aikuisten uhrautua. Nyt pariin vuoteen kenenkään ei ole tarvinnut pissiä kompostoriin.

Meillä on kaksi kompostoria, joiden käyttöä vaihdetaan noin kerran vuodessa. Kun kompostori alkaa täyttyä (ja on käynyt hyvin), jätämme sen kompostorin rauhaan. Eli sinne ei enää lisäillä ruokajätteitä. Jos kompostorissa on hyvä lierokanta, siirrämme sitä toisen kompostorin pohjille (ellei siellä on ole valmiina) ja alamme täyttää toista kompostoria. Sen jälkeen kerran viikossa pitää pöyhiä molemmat kompostorit. Kun jälkikäymässä oleva kompostorissa alkaa olla kunnon maatumista, sitä ei enää muisteta pöyhiä kerran viikossa, riittää pari kertaa kuukaudessa. Ja jos kompostori halutaan käyttöön aikaisin siten, että multa ei ole vielä käyttövalmista, usein siirretään multa jälkikäymään pressujen sisälle. Kananmunankuoret kompostoituvat kauan, minua se ei haittaa. Niiden kompostoitumista en jaksa odotella.

Aurinkoisella säällä yritin kuvata lieroja, jotka tekevät kompostorissa hommia. Aurinko paistoi lapioon ja yritin pitää lapiota siten, että en saa tuota ainesta jaloilleni.

 

Kompostimulta menee kaikki omalla pihalla. Nyt meidän pitäisi ryhdistäytyä puutarhajätteiden suhteen. Eli haravoitujen lehtien ym. kanssa pitäisi ottaa yhtä jämpti meininki ja pari kompostorikehikkoa. Kaikki vapaassa muodostelmassa olevat lehtikasat tuppaavat olemaan tosi huonoja pöyhimisen kannalta, kaikki leviää mihin sattuu. Tosin kaikkia lehtiä en edes haravoi, osa saa jäädä ravitsemaan maata, varsinkin perennapenkkeihin. Tammen, hevoskastanjan, vaahteran ja hopeapajun lehdet eivät maadu yhtä nopeasti kuin koivun lehdet.

 

Meillä on tässä maalajina savi, jota on osittain parannettu, osittain ei. Kaikki maatuvat, eloperäinen jäte on hyvää uusille istutusalueille ja laitan kaikkea maatuvaa myös kohopenkkien täytteeksi sinne saven ja mullan väliin. Etupihalla on kuivaa savea, vähäravinteista ja paljon puiden juuria. Hyvin hankalaa työstää. Takapihalla taas osittain hyvin märkää ehtaa savea, osittain eloperäistä ainesta ja hiekkaa saanutta savea. Puun juuria on vähemmän, joten sitä voi sentään kaivaakin. 

 

Kompostorin hankinta tulee maksetuksi, kun saa laatumultaa omaan käyttöön. Luonto kiittää, kun ruokajätteitä ei mene kaatopaikalle. Tai jos jäteauto käy omalla pihalla hakemassa kompostoituvat ainekset, säästön näkee nopeasti.

 

Netin ihmeellinen maailma kertoo paljon tietoa, jos kompostori on liian kuiva, muurahaisia täynnä tai liian märkä tai haiseva. Näistä oppii myös tekemällä.