Kuukaudet sekaisin

Jos lukisin vuoden kalenteria kasveista, kävisi vähän huonosti. Useina vuosina tarhajalomalva Party Girl on kukkinut heinä-elokuussa yhtä aikaa liljojen kanssa. Viime vuonna se oli jäämässä muiden kasvien jalkoihin. Siirsin sitä ehkä liian vähämultaiseen maahan. Tänä vuonna se ei olekaan 1,5 metrin pituinen vaan hädin tuskin puolen metrin pituinen ja aloitti kukkimisen hikisesti, tai vilunväreisesti, syyskuussa. Nuo hassut töröt ovat verikuljenpolvi Max Frein siemenaihioita.

Sain pari mustaherukan värisen (oletettavasti) salkoruusun siemenestä itsekasvattamaani taimea selviämään toisenkin vuoden hengissä. Nyt niissä on vartta ja nuppuja, mutta kukat eivät aukea.
Toinen on liian varjossa ja yrittää napata ihan kallellaan jo syyskuun auringon viime säteitä. Ei aukea, ei. Melkein jo nyyhkin niiden kukinnan menetystä, kunnes luin hyvän vinkin (kiitos Mörököllille) lehdestä. Leikkaan salkoruusun alas, jätän lehtiruusukkeen ja toivon parasta ensi vuonna. Nyt itkettää vähän vähemmän. Jos olen rohkea, siirrän näiden yksilöiden paikkaa vähän helteisempään kohtaan (jos tältä tontilta keksin jostain sellaisen).

Suurimman osan perhosista olen nähnyt syyskuussa. Tosin tällä pihalla saattaa lennellä vain ne samat yksilöt koko ajan.

Ja taisin taas valita liian varjoisan paikan syyshortensialla. Nyt vasta alkaa näyttää kukinto joltain.

Vaikka hanskoja tarvitsee aamulla, ei ole vielä ollut uhkaa ekoista pakkasista, joten tomaatit kasvavat yhä ulkona. En kyllä tiedä riittääkö päivän pari lämmintä (tai no, ei sentään jäätävää) aurinkoista (tai lähes aurinkoista) tuntia punastuttamaan loppuja tomaatteja. Sentään muutamia on punastunut.