lauantai 12. syyskuuta 2015

Värejä

Syyskuun valo muuttaa tunnelmia. Eilen illalla kuvasin viimeisen liljan. Tuollaista väriä taustaan ei saa kuin syksyllä. Koivut pudottavat kuivuudesta jo lehtiä, joita laskeva aurinko valaisee.


Olen tänä vuonna ollut liian ahkera kitkijä. Kitkin siis vahingossa osan syyskukkijoista. Ja nyt harmittelen, että miksei ole tarpeeksi värikkäitä syyskukkijoita. Tänään olen nähnyt syysmyrkkyliljojen ponnistelua maan pinnalle. Mutta nämä ovat niin haaleita hattivatteja. Moni tykkää, minusta liian kalpeita. Olen yrittänyt siirtääkin näitä muualle, ei onnistunut. Siellä ne rikkaruohojen seassa viihtyvät. Jatkakoon eloa siellä.


Joissakin penkeissä on kamalan näköinen sotku. Pitää ehkä alkaa siivoilemaan sitä sotkua tai edes kitkemään rikkaruohoja. Uusissa penkeissä ei ole sotkua, mutta rikkaruohojen varalta niitäkin pitää tuijotella tarkkana. Hurmesilkkiheinä on minulle tarpeeksi värikäs. Toivottavasti on elossa ensi vuonnakin, saa ehkä siirron valoisampaan penkkiin. Sen takana on tummalehtinen syyskimikki.


Viime vuonna istutin tämän, eikä se vielä silloin kukkinut. Oli kai liian kuivassa ja paahteisessa paikassa. Nyt on varjossa ja näköjään viihtyy. Tätä kasvia on vain vaikea kuvata kokonaisuudessaan. Pidän kovasti tämän tummuudesta ja odotan mahdollista kukintaa.



Odotan myös kovasti syysvuokkojen kukintaa. Ja toivon hartaasti, että ehtivät kukkia ja eivät kuole talvella. Tiirailen samalla puita, jotka varjostavat tähän aikaan vuodesta yhä tehokkaammin pihaamme. Syksyllä  tekisi mieli kaataa kaikki puut pois auringon edestä. Kesällä (jos helteitä tulee) olenkin sitten jo eri mieltä. Silloin varjo on tarpeen.

Syysvuokkojen kukintaa odotan kovasti, vaikka ne eivät nyt ole maailman värikkäimpiä kukkia, ne ovat silti ihania. Tämän istutushetkeä en muista, kamalaa. Pitää tutkia maa tarkkaan ja myös viime vuotiset muistiinpanot. On nyt ahdettu rikkinäisen ruukun viereen, jossa kasvaa oreganoa ja myös tummalehtisen keijunkukan väliin. Olin nimittäin lähes varma, että tuossa paikassa syysvuokko heittää henkensä, kun siihen ei paista tähän aikaan vuodesta juuri aurinko. Nuppuja onkin, joten ehkä se voi jopa kukkia. Ja jos se siinä menestyy, siirtyvät oreganoruukut muualle.


Vielä on kaikkea odotettavaa, sittenkin. Ja muutamia hommiakin tiedossa. Pikkusipuleita olen istuttanut jo ison kasan, vaikka keväällä varmaan taas tuntuu, että saisi olla enemmän. Suurempien tulppaanien vuoro on vähän myöhemmin. Kitkeminen olisi nyt erittäin järkevää ja pari siirrot ja ehkä nyt myös laitetaan vihdoin pihaa kuntoon viime vuotisten mylläysten jäljiltä. Vaikka nyt nämä hommat ehkä auttavat syysahdistukseen, silti tekisin mieluiten vain istutusalueita, enkä uutta nurmikkoa tai terassin pohjia. En kuitenkaan kestä katsoa enää montaa vuotta tuota kamalaa kohtaa pihassa, joten on pienempi paha on tarttua hommiin.

6 kommenttia:

  1. Kauniista kuvia<3 Minulla on yksi ihana valkoinen alastonimpi, se on omassa täydelisessä kalpeudessaan minusta hurmaava!
    Omakin paita on vielä märkänä kun juuri tulin raivaamasta meidän tontin kamalaa kohtaa. Seitsemän vuotta ollaan kaikki kattotiilistä yms. sekalaisista roinista lähtien kerätty tuonne kallion alle ja nyt raivataan kaikki autokatoksen ja varastojen tieltä. Mietin tiiliä raahatessani, että kuinkahan monta kertaa saan/joudun vielä noita samoja tiiliä raahaamaan paikasta toiseen. Ainakin nyt yhden kerran vielä:)

    VastaaPoista
  2. Ihania ovat nuo kukkasi, minä rakastan noita myrkkyliljoja, mutta ymmärrän hyvin, että pidät niitä värittöminä. Uskon kyllä, että syysvuokkosi ehtivät kukkia! Kiva kun olet jo istutellut sipuleja, keväällä sitten palkinto odottaa...perushommat on niin tylsiä, terassinpohja...toivottavasti saatte ne nopsaan pois alta ja pääset nauttimaan uusista kukkapenkeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perushommat ovat tylsiä, onneksi nyt meitä on kaksi tekemässä. Uudet kukkapenkit ja ideat niitä varten ovat kyllä mielessä ja auttavat jaksamaan muita töitä. Kiitos kehuista kukista. Sinulla itselläsi on niin paljon kaikkea, että omat tuntuvat kyllä hyvin vaatimattomilta.

      Poista
  3. Jos näin lämmintä jatkuu niin eiköhän syysvuokot ehdi kukkia. Vaikka ne on melkoisen haaleita niin tykkään minäkin. Krookuksia ajattelin itse hakea lisää jos niitä vielä löytyy, valkoisia ja keltaisia, liilat on keväällä sellaisia etteivät erotu riittävän hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syysvuokot ovat herkkyydessään niin kauniita.
      Krookusten värien suhteen olet kyllä oikeassa. Nyt kuitenkin ostin aika paljon myös liloja. Laitoin ne paikkaan, josta voisin nähdä ne ikkunasta. Kauempana oleva penkki sai oransseja krookuksia, juuri sen takia, että ne näkyisivät kauemmaksi. Teillä pihan mittasuhteen ovatkin vähän suuremmat, niin pitää miettiä näkyvyyttä enemmän.

      Poista