Pieni muutos, iso hiki

 Kun tuntuu, että ei oikein keksi hyviä paikkoja uusille kukkapenkeille tälle kesälle, täytyy alkaa ottaa senttejä sieltä ja täältä. Tai onhan minulla yksi jättityömaa edessä, kun yhtä suurta penkkiä alan uudistamaan, mutta siinä meneekin sitten hermot sekä aikaa. Sitä ennen olisi kasveja, jotka pitäisi saada maahan pikkuhiljaa ainakin. Sekä siirtoja odottelevia olisi myös aika paljon. Tänään sanoin kotona, että tulee liian kuuma päivä puurtarhatöihin. Siitä hetken päästä olikin kanttausrauta jo pystyssä.

Laventelit ovat tuossa penkissä saaneet hiekkapohjaa tällä savimaatontilla. Sillä alla on mm. entisen hiekkalaatikon hiekkoja. Nurmikon leikkaaminen on kanttauksesta huolimatta ollut hankalaa, kun nämäkin ovat kallellaan aurinkoa kohti ja aina nurmikko leikatessa joutuu jalalla pitämään laventeleita pois tieltä. Eikä penkin rajaus mennyt ihan samaan linjaan viereisen kivituhka-alueen kanssa. Eli kanttaaan ja nurmea kuormaan. 

Pieneltäkin alueelta tulee yllättävän paljon puutarhajätettä. Tuossa seassa oli myös hiekkapitoista maata, joten se pitää kierrättää tällä tontilla. 

Kivireunus oli jäänyt pitkälti piiloon, sen kaivoin esiin samalla, kun japaninhappomarja Orange Ice otti vesikylpyjä. 

Kivien välistä joutui hieman kaivelemaan rikkaruohojakin. 

Sekä liian paljon levinneitä perennoja tuli taas poistettua. 

Levennys sai muualtakin tontilta muutamia kasveja, jotka muualla ovat olleet varjossa, mutta olisivat aurinkoisen paikan kasveja. Montaa siirtoa ei tarvitse, kun pieni aukko on täynnä. Ei tullut kamalan paljon uutta tilaa, sentään muutama kasvi löysi paikkansa.

Lewisia ei tänä vuonna paljon saanut kukkiaan näkyville, se mm. on siirretty nyt tuonne. Nyt aika rönttösen siperianunikon voisi peittää ehkä nukkapähkämö, ellen siirrä sitä jonnekin muualle. Hellesään hommaksi oli tuokin pieni muutos hieman hikinen. 

Kaikkea ihanaa

Tänä vuonna en päässyt osallistumaan kunnolla avoimiin puutarhoihin vieraana, kun ajelin samana päivänä pois läheisen luota sairaalasta toiselta paikkakunnalta. Kotimatkalla ehdin käydä kuitenkin kahdessa puutarhassa. Toinen oli Katjan puutarha Arvila. Katjalla on suuri ja kaunis puutarha ja siellä oli kiva myös juoda rauhassa kupponen teetä melko hötkyisten päivien jälkeen. (Läheiseni on taas kotona, vaikka ei ihan ennallaan.)

Austin-ruusuni William and Catherine on tänä vuonna tehnyt jo enemmän valkosia kerrottuja ruusuja kuin aiemmin.

Oman puutarhaseuran kautta olen päässyt vierailemaan useissa kauniissa puutarhahoissa ja vielä pari vierailua on edessä. Myös olen osallistumassa puutarhaseuran matkalle, jossa on kaikkea kiinnostavaa. Toki taidan itse olla siellä matkalla matkanjärjestäjän roolissa. Odotan puutarhoja mielenkiinnolla.

Omassa puutarhassa odotan aina puhahattujen kukintaa. Puolivarjoisessa puutarhassa kaikki tapahtuu hieman hitaammin, mutta näistä punahatuista kukinta alkaa.

Kävin myös Kottikärryn kääntöpiiriä Mäntyharjulla katsomassa yhtenä sateisena sunnuntaina. Vierailuaikatailut voi tarkistaa tästä linkistä. Ihana paikka ja ihanat omistajat. Kiitos Päiville, että kerroit niin paljon kaikkea puutarhastasi.

Omasta puutarhasta keijuängelmä etualalla, taustalla tähkäkimikin valkoiset kukat. Tummat kasvit taustalla syyskimikkiä sekä peruukkipensasta. 

Omassa puutarhassakin tapahtuu kaikkea ihanaa ja mielenkiintoista. Kasvithan ja eläimet ne ihanuudet järjestävät. Kimalaisia on paljon, perhosia alkaa lennellä nyt jo vähän enemmän kuin viime vuonna. Pörriäiskasvit alkavat kukkia. Kahden viime viikon sateet toivat rehevyyttä ja antoivat mahdollisuuden kasvien istuttamiseen sekä siirtelyyn. Nyt toki täytyy muistaa, että missä on kasveja, joilla juuret eivät vielä ole kovin syvällä ja muistaa kastella kuumina ja kuivina aikoina juuri niitä paikkoja. Jakotaimia on mennyt purkkeihin myös, sillä rajallinen määrä kukkapenkkialueita sekä liian monta kerättyä kasvia, tekevät hieman jo ahtautta joihinkin penkkeihin. Alun innokas siementen kylväminen kukkineiden kasvien kanssa, on muuttunut ennemmin yritykseksi katkaista monen kasvin kukkavarren ennen siementämistä. 

Lumme teki tähän mennessä kaksi punaista kukkaa. Näitä täytyy joka päivä käydä katsomassa. Toivon vielä yhtä nuppua tulevaksi, pinnan alta aina näkee, kun uusia lehtiä tai nuppuja on tulossa. Hetken kestää, että saa selvää, onko sieltä tulossa uusi lehti vai nuppu. Nyt toivon, että vielä yksi nuppu tulisi pintaan.

Täytyisi alkaa merkata kasveja, joita täytyy jakaa kukinnan loputtua. Joitakin kasveja haluan levittää laajemmalle alueella. Kun taas toisia voi purkittaa ja laittaa eteenpäin. Myös muiden kasvien seassa on monenlaisia kasveja, joita pitäisi alkaa pelastella, jos ne vaikka joskus vielä kukkisivat. Se kaikki taitaa tarkoittaa uuden penkin tekemistä tai jonkin vanhan laajennusta. Ylhäällä kuvassa kukkii valkoisin kukin syyshortensia Wim's Red, toistaiseksi kukat ovat valkoiset. Muuttuvat punaisiksi kukinnan edetessä. Sen vierellä on kasvanut korkeutta ruusupioni. Siementaimesta kasvanut korkeammaksi, mitä taustan tumma peruukkipensas ehtii kasvaa. Täytyy siis varmaan ruusupionin paikkaa tulla siirtämään ja siirtää taas sen paikalle kasvi, jolle jäisi tarpeeksi tilaa, kun syyshortensia kasvaa. Toki näin tuolla kasvien seassa muita kasveja, jotka ovat joskus näkyneet, mutta nyt jääneet täysin varjoon. Sieltä voi suoraan siirtää tuolle paikalle pari matalaa kasvia. Kasvitetris ei lopu.

Puutarhavierailulla omassa puutarhassa

Kun ei tee juuri ollenkaan puutarhatöitä toukokuussa, eikä kesäkuussa, mutta on sopinut heinäkuuhun puutarhavieraita. Tulos oli se, että ensimmäiset päivät kesälomaa menikin kantatessa, kitkiessä, kasvien siirroissa (kiitos vesisateiden). Lopulta selän lihakset hieman menivät juntturaan. Hierojakaan ei ihan saanut niitä vielä auki. Eli liika on liikaa myöskin puutarhahommia (varsinkin liian samanlaisia putkeen). Kuten istumista ämpärin päällä etukenossa tuntitolkulla rikkaruohojen kanssa. Samalla siistin yhden kivituhkakäyätän osan kokonaan. Vielä osa kivituhka-alueista pitäisi käydä läpi yhtä tarmokkaasti. Ja vaihtaa myös terassialueen kivituhkan ja mullan väliset reunukset. Täytyy sitä ennen antaa selän hieman huilata ja käydä tekemässä vähän taas vatsa- ja pakaravahvistuksia jumpassa, jotta selkä taas jaksaa.

Oman puutarhaseurani väkeä kävi torstaina puutarhassani. Itse näkee omassa pihassa ja puutarhassa liian helposti kaikki ne viat. Omat penkkinihän ovat aika tilkkutäkkimäiset, koska ostan harvoin kasveja kaksin kappalein. Olen myös pienimuotoinen keräilijä, mutta en järjestelmällinen keräilijä. Muutamia saniaisia, imiköitä, rotkolemmikkejä ja ruusuja olen viime aikoina keräillyt eri lajeja. (Joiden nimeäminen pitäisi tehdä nyt, jotta muistan, missä mikäkin kasvaa.) Kurjenpolvia, tulppaaneja, narsisseja ja keijunkukkia on monia tässäkin puutarhassa, vaikka kaikkien nimiä en enää muistakaan.

Kärhöt ovat myös haastava laji, niitä helposti tarttuu mukaan kaupasta pienenä. Ja kotona tajuan, että useat kärhötuet ovat täynnä. Toki nyt näin, että yhden ei-raivatun penkin yksi kärhötuki on hieman valju. Kärhö ehkä kasvaa nyt väärässä paikassa tai on menehtynyt. Kärhö Aljonushka on hyvin voiva tänäkin vuonna. Sen sijaan vierellään kasvava kurjenpolvi Orion voi niukasti, kun taas jotkut muut kurjenpolvet elävät elämänsä runsainta kesää. 

Meidän puutarhassamme kasvoi jo ennen meitä suuret, tummanvihreät saniaiset. Ne ehkä lisääntyvät parhaiten maarönsyillä, koska olen joutunut niiden kulkua hieman rajoittamaan. Ja joskus tuntuu, että joku hyvin samanlainen alkaa kasvaa jossakin muuallakin päin pihaa. Onko täällä linjoilla saniaisasiantuntijaa, joka voisi veikata tämän nimeä? Tästä saniaisesta oltiin puutarhavierailulla kiinnostuneita.

Puutarhavieraiden käynti kuitenkin usein avaa silmiä näkemään puutarhaa muiden silmin. Ja se on ihan avartavaa. Voi nähdä puutarhansa kauniimpana taas, mitä edeltävänä päivänä. Myös uusia ideoita saa, kun puhuu ääneen ongelmakohdista. Puutarhavieraita varten kaivoin viime vuonna Avoimiin puutarhoihin tekemiäni kasvikylttejä esille, koska en mitenkään muista aina heti kasvien nimiä. 

Puutarha on taas näyttäytynyt kivalta paikalta vieraiden käynnin jälkeen. Osan kasveista unohdin esitellä, kuten aina käy. Kuten yksivuotinen hyötykasvin nimeltään hunajalippia, jota voisi käyttää makeutuksena teessä. Sen tuoksu on kuitenkin makean sekä pissamaisen sekoitus, joten olen arkaillut vielä sen kokeilua teen seassa. Noin ajatuksena pissanhajuista kasvia ei haluaisi laittaa omaan juomaan. kuvassa seon tuo laidan yli roikkuva. Vieressä vasemmalla laidassa kasvaa oregano, joka kasvaa missä vain, vaikka kivituhkalla.

Hunajalippia on ostotaimi. Sen sijaan tämän vuoden tsinniani ovat tanskalaisen puutarhagurun Claus Dalbyn markkinoimia Luminiosa sekä Envy Double merkkisiä. Ne ovat minunkin surekeissa kasvatusoloissa kasvaneet tanakoiksi, korkeiksi ja paksuvartisiksi kukiksi. Olen ihmeissäni. Kannatti ostaa vähän kalliimmat siemenet, jotta saa surkeakin esikasvattaja kauniit kasvit. Siemeniä jäi ensi vuodeksi, joten kokeilen sitten taas uudestaan.

Mukavaa viikonloppua!

Heinäkuuta

 Heinäkuussa ollaan jo. Tuntuu, että pääsen nyt vasta puutarhan pariin kunnolla tänä vuonna. Joskus on vain tämmöisiä vuosia, että tulee paljon kaikkea muuta. Onneksi nyt on ollut mukavaa puuhailla puutarhassa, vaikka tekemistähän olisi aika lailla, kun on ollut pari kuukautta tekemättä juuri mitään. Kanttausrauta, ämpärit, kastelukannut, istutuslapiot ja kottikärryt ovat olleet taas pitkin puutarhaa.

Meillä on ollut kovin kuivaa toukokuussa sekä kesäkuussa, vaikka hieman sateita saatiinkin. Sen sijaan nyt heinäkuun alkuun saimme vettä. Tänään piti tulla vain pari ripausta sääennusteen mukaan, mutta yöllä ja päivällä tuli yhteensä noin 20milliä. Ja keskiviikkona saimme vettä lähes 10milliä. Todella suuri ero  nyt maassa, kun kitkin keskiviikkona, torstaina ja tänään. Kanttaamisessa ero oli oikein suuri. Piha ei lainehdi, vaikka vettä tulisi vielä tällä viikolla lisää. Kasvien sijoittelun kannalta on hieman haastavaa miettiä savipohjan kanssa: ei siedä talvimärkyyttä, ei kestä kesäisin liian kuivaa. Varsinkin, kun taivaalta tulevan sateen määrää ei voi itse määrittää. Kuivat kuukaudet ovat kyllä näyttäneet, että mitkä paikat meillä pidättävät vettä huonosti. On harmi, että osa kuivista paikoista ovat myös varjoisia, joten kasvivalikoimaa joutuu miettimään. Varsinkin, kun en ole mikään kovin reipas kastelija. Alakuvan marhanliljat kasvavat todella kuivassa ja ei-paljon aurinkoa saavassa paikassa, ne kukkivat kesäkuun lopulla.

Olen ollut mielestäni todella maltillinen uusien ostosten suhteen tänä vuonna. Osasyynä ollut se, että puutarhaan en ole oikein päässyt, sekä kuivuus. Kuitekin loman alettua oli mahdollisuus käydä sellaisessa puutarhamyymälässä, joka on aika kaukana kotoa, ja missä on suhteellisen hyvät valikoimat. Ja siellä sitten repsahdin ostoksille ja jatkoin vielä vähän lisää ostoksia. Ostin tummalehtisen jalohortensia Eclipsen (mikä mielenhäiriö, sillä ei tällä tontilla jalohortensiat varmaan toista kertaa kuki), muutamia ruusuja (Sunrise Sunset ja Candy Cover sekä Austin-ruusu Olivia Rose), pari uutta pienikasvuista kuunliljaa, mustaselja Black Lace sekä hakoneheinän (jota olen viime vuodesta asti koettanut hommata). Nyt sitten huomasi, että ennakkotilaukset syyssipuleista ovat jo alkaneet. Nyt pidän parin päivän mietintätauon, vaikka jokin kiva voisi sillä aikaa loppua. Pakko hieman miettiä tontin kokoa, kukkapenkkien laajuutta jne. Tänä keväänä tulppaanien kukinta oli niin surkea suurimmassa osaa kukkapenkkejä, että olisi itkettänyt tulppaanien menetys, ellei kahdessa penkissä olisi ollut parempi kukinta. Onneksi kevään jälkeen ei ole peuroja eikä kauriita käynyt puutarhassa. Mutta se voi alkaa olla todellisuutta ensi vuonna. Tai jo syksyllä. 

Nyt sitten joudun miettimään kovasti, että mitä penkkejä laajennan vai mihin voisi tehdä ehkä uuden penkin. Olen myös raivannut omia jakotaimia purkkeihin. Puoliso sanoikin, että on tottunut, että meillä on joka paikassa puutarhassa kaikkia kasvipurkkeja, eikä hän aina edes ajattele, että mitkä ovat menossa ja mitkä tulossa. Vähän viileämmät ja kosteammat säät tekevät hyvää myös jo kuivan sään aikana purkitetuille kasveille. Vaikka tiedänkin, että kasvit olisi hyvä jakaa tai kaivaa ylös (elleivät ole kompostoriin menossa) hyvän nestejännityksen aikana, oli todella vaikea saada kasteltua kasveja tarpeeksi ennen niden jakamista kuivuuden aikana. Kun ei aina voi odotella sateita, jos inpiraatio iskee ja/tai on aikaa. Joten pelkäsin kovasti, että irti kaivetut kasvit kuukahtavat. Punaimikkää jouduin kaivamaan pois ison kasan, se olikin ollut yhdessä paikassa vain estämässä rikkakasveja. Alkoi jo estää muitakin perennoja, joten sitä pääsee osa uusiin koteihin. Luppiot myös siementävät aika lailla, jos sattuu olemaan puhdasta multatilaa alla. Olen siis purkittanut myös Pink Tannan siementaimia aika monia, kunnes osa alkoi päätyä kompostoriin, kun ei vain jaksa kaikkia purkittaa.

Kovasti välttelen tämän puutarhan vanhimman ja melko suuren kukkapenkin täydellistä uudistamista, joka olisi kuitenkin tarpeen monen syyn takia. Yksi iso syy on tietysti ikävät rikkaruohot. Toinen syy on se, että kasvien kasvaessa, puutarhan penkkien olosuhteet voivat muuttua. Ja sitten jää jotkin kasvit varjoon, jotka viihtyisivät valossa jne. Täytyy katsoa, jos loman loppupuolella tai loppukesällä tai alkusyksyllä saisin sen homman alkuun. Olen vuoden tai pari asiaa jo vältellyt. Myös muutama muukin puutarhan rytökasa odottelisi. Välttelen välillä niitä ahkerasti ja tuijottelen kukkivia kasveja, vaikka niidenkin lähellä on rikkiksiä. Tarhavaleunikot kukkivat sivunuppujen ansioista kauan. 

Olen ollut tietoinen, että minulla alkaa olla kukkapenkkejä, joita täytyy perushuoltaa. Ja näköjään aika paljon erilaisia kasveja. Joista osa viihtyy paremmin paikoillaan, osa huonommin. Siirtojakin siis pää jo miettii kovasti. Ja esim. yhdestä ruususta luopumista. Hankin muutama vuosi sitten ranskanruusu Duchesse de Montebellon, monen lempiruusu. Mietin jo, että onkohan minulla oikea ruusu vai ei. Ruusu olisi kaunis kukkiessaan, mutta kukinta on ehkä onnistunut kerran neljän vuoden aikana. Tänä vuonna kai kirvat tekivät tuhojaan enemmän kuin joihin muihin ruusuihin. Kukinta ollut nihkeää. Ja haluaisin ehkä enemmän jatkuva kukintaisia ruusuja, kun puutarhan koko ei kuitenkaan ole tarpeeksi suuri kaikelle. Tai sitten siirrän ruusun vaan johonkin rytökasan keskellä ja jos siellä menestyisi paremmin kuin hyvällä paikalla kukkapenkissä. Alhaalla kuva ensimmäisestä Austin-ruusustani, joka on ostettu samana vuonna kuin herttuatar. Tämä Princess Alexandra of Kent on kestänyt kirvojakin vähän paremmin, jää matalaksi ja kukkii suurin raskain kukin. Tässä kuvasssa se kukkii kesäkuun puolella Coral Sunset viimeisten kukkien kanssa. 

Kirvoja oli kyllä paljon tänä vuonna ruusuissa. Osa ruusuista ei ole silti kärsinyt niin paljon kuin tuo herttuatar (eli ei prinsessa). Leppäkerttuja ei ole näkynyt alkukevään jälkeen. Perhosistakaan ei ole näkynyt lähinnä kuin kaaliperhosia tai yökköjä (joita olen ajoittain siirrelyt turvaan, jos olen päivällä niiden rauhaa häirinnyt). Toivoisin kovasti perhosia kohta, pian aukeaa enemmän perhoskasveja ja niiden seuraan toivoisin lentelijöitä. Maaseudulla ajaessa kesäkuun puolella yritin autolla väistellä pientareiden kukista lennähteleviä perhosia. Olisi kyllä halunnut niitä kaapata muutaman mukaan omaan puutarhaan, mutta se vasta olisi ollut näky ilman mitään perhoshaaveja. Tänään olen kaivanut alla olevaa levennystä viime vuonna tehtyyn kukkapenkin jatkopalaan. Oli hankala leikata nurmikko ja täytyy saada pikkasen tilaa noille muutamalle ostokselle. Ruskea ämpäri (sisällä toinen, rikkinäinen ämpäri) on minun kitkentä jakkarani. Polvet eivät tykkää olla kyykyssä (veri ei kierrä ja toinen akillesjänne on todella jäykkä). Pylly pystyssä ei kauan jaksa ja tuntuu hartiassa. Joten kaipaan sellaista vanhaa kunnon lypsyjakkaraa. Kun sellaista ei ollut saatavilla, on tuo ämpäriviritelmä juuri ja juuri kolmatta vuotta yhä melkein ehjänä. 

Ja voisin nyt, taas kerran, muistuttaa itseäni - älä enää hommaa yhtään (!) punahattua. Jaa edellisiä ensi keväänä. Olen saattanut haksahtaa taas pariin sen lisäksi, että sain pari pientä alku Katjalta. Voiko vastustaa kiusausta ostaa melkein kukkiva Punahattu Double Decker järkevään hintaan, kun sitä ihailin silloin yli kymmenen vuotta sitten, kun puutarha oli vasta kaappaaamassa minut valtaansa? 

Tässä kukkii ehkä kanadalainen ruusu Mordan Centennial tai Lambert Closse

Onneksi on muita keräilijöitä, joille keräily on tarttunut vielä tiukemmin matkaan mukaan. Yritän aina välillä muistaa, että voisi olla vaikeampia keräilykohteita, kun perennat. Silti välillä olen sitä mieltä, että voisin lopettaa uusien kasvien katselun ja kierrättää vaikka puutarhassani näitä jo hommattuja kasveja. (Mutta se ei olisi yhtään mielenkiintoista.) Paitsi joskus. Täytyisi tehdä kaikille puutarhan taantuville tai ei vielä kukkiville pioneille tilaa. Ja olisihan tuota kaikkea kierrätettävää omissakin kasveissa. Nyt taidan asettaa itselleni hetkeksi hankinta- ja ostokiellon kasveihin. Kun en kuitenkaan rytökasoja ehdi kesyttää tämän vuoden aikana.

Kesäkuun alku

 Ukkonen jyrähtelee parhaillaan ja sadetutkan perusteella meille tulee taas ukkonen. Yöllä olin tunnin hereillä jyrinän takia. Torstaina satoi meille 15milliä vettä. Se oli kyllä sellainen ilo. Maanantaina oli satanut 5 milliä, joka sekin tuntui pieneltä ihmeeltä. Viime yö ei vielä tuonut paljonkaan vettä, kohta sitä tulee ehkä enemmän. Koska sateet ovat olleet rajuja ja hyvin paikallisia, on näiden sateiden kanssa ollut suuri ehkä koko ajan mukana. Nämäkin sateet olivat suurta tämän kevään sateisiin verrattuna, Harvoin meillä tiputtaa puut toukokuussa lehtiä kuivuuden takia. Onneksi osa esim. viime vuoden ja toissa vuoden istutuksista ovat hyvin elossa. Tässä alakuvan penkissä vain yksi laakakataja on aika kuivunut.

Voi ehkä tämän vuoden aikana jakaa tuon valkoisen orvokin. Se on aika suloinen.

Minulla on ollut kiireinen kevät ja helle (ja hyttyset) ovat verottaneet halua olla pihahommissa niin paljon kuin ehkä olisi ollut tarpeen. Moni asia on rempallaan puutarhassa, vähän sinne päin. Mutta tänä vuonna en ota niin stressiä. Vasta on kesäkuun alku ja helteen takia luulen, että kesä olisi jatkunut jo vaikka kuinka kauan. Kuvassa oleva valkoinen syreeni on siirretty varjoisasta paikasta tontin nurkasta ja tämä kukki ensimmäisen kerran noin 8 vuotta siirtämisen jälkeen. Ja tänä vuonna oikein komeasti. Tuoksu on mahtava.

Pikkusyreeni Palibin on pian kukassa. Sen vieressä kermapikarililjat kukkivat vielä. Toinen kermapikarililjan varsi nojailee pikkusyreeniin. Sellaiset koot näillä. 

Toki on luontokin sitä mieltä, että lämmintä on ollut. Syreenien lisäki pionit ja kellukat kukkivat jo. Tämä ruusupionin siementaimi on nyt hyvin kukkaisa. Sen seassa kukkii yksi tulppaani ja taustalla on vielä yksi Slawa tulppaani kukassa. 

Osa tulppaani Slawoista on ihan tavallisen kokoisia, mutta alla olevassa kuvassa tulppaanien tämän vuotinen koko. Osa tulppaaneista ei siis tullut edes maan pinnalle. Osa tuli kolmasosaa pienempänä. Juuri tavallisia helmililjoja korkeampana.

Sen sijaan jättilaukka on nimensä veroisesti jätti. Se on uudella alueella, joten törröttää vähän hassusti keskellä ei-juuri-mitään muuta. 

Syksyllä en enää jaksanut miettiä, mihin mikäkin kannattaisi kaivaa. Ja se tuottaa joskus mielenkiintoisia ratkaisuja. Toki tähän on kasvamassa suuria kasveja, mutta vasta loppukesästä. Alakuvassa taas vuoden 2022 istutuksia. Laukat tuntuvat mahtuvat tuonne juuri ja juuri. Punaimikkä rehottaa, varsinkin nyt kun tuli vettä. Mai Tai kellukka on hetken kukkinut.

Ukkosta ja uutta vesisadetta ei juuri tullut. Enää en kai voi vältellä nurmikon ajamista. 

Helteinen toukokuu

 Kun laiskasti käy tekemässä uusia postauksia ja kevät on helteinen, niin koko ajan kuvat vanhentuneita. Meillä on satanut viimeeksi noin kolme viikkoa sitten siten, että vettä jäi hieman sademittariin. Eiliset etelän kaatosateet kiersivät meidät. Satoi sen verran, että autotallin katolla oleva siitepöly sotkeentui lisää, tie ei edes kastunut. On ollut pakko kastella ja se myös hillitsee intoa uusien istutusten tekemiseen. Tulppaanikato on ollut todella merkittävä. Onneksi ei ollut mitään sellaisi kevätjuhlia, joita varten olisin suunnitellut hienot tulppaani-istutukset. Vain yksi penkki näyttää siltä, miltä piti parin muunkin penkin näyttää. Tässä penkki 19.05.

Sama penkki eilen hieman toisesta kulmasta.

Tänä vuonna olen ollut laiska nurmikon leikkaaja, joten kahden kukkapenkin välissä on nyt pieni orvokkikasvusto. Sitä en vielä leikkaakaan pois. Näkyy hieman yläkuvassa, lähikuva alla. Syksyn kuivia lehtiä siellä seassa.

Eilen hikoilin vihdoin (helteessä) myös nurmikkoa pois, siis osasta pihaa. On niin kuivaa, että etupihalla, joka alkaa olla tosi kuiva) on sen pöllyävän materiaalin kanssa vähän ahdistavaa leikata yhtään mitään. Heti näyttää kuvissakin taustat paremmilta ja puutarha siistimmältä, kun saa leikattua voikukkaa vähemmäksi.

Tulppaanien kurjan kohtalnon takia olinkin todella yllättynyt, että kermapikarililja Ivory Bells kukkii kahden kukkavanan kanssa (toki vasta viime syksynä istutettu). Laitoin tämän aika kosteaan paikkaan ja sieltä se tomerana nousi ja teki kauniit kukkavanat, joissa on vielä kukkia jäljellä. Kuivuus vain alkaa koetella sen verran, että imikkäpehkot näyttävät paikoin siltä, että voivat alkaa lurpottaa. 

Puuvartisten huonoa kuntoa on nähtävissä: rusoherukka ei voi hyvin, ehkä tuli hortensiamenetyksiä sekä magnoliani voi huonosti. Onneksi on taas niitä kasveja, jotka näyttivät aluksi kuolleelta, mutta ovatkin elossa kuten moni ruusu ja kärhö. Toki pari kärhöä on ehkä menehtynyt, ne heräsivät täällä tosi myöhään. Peruukkipensas on elossa, se on aina ihme vaikean talven jälkeen. Alakuvassa punertavana hohtava lehdet kuuluvat tummalehtiselle peruukkipensaalle.

Iloisia perenna-asioita ovat mm. valkoisen sinikämmenen löytäminen kukkiavana. Kuvassa taustalla. Myös viime vuonna ostetuista imiköistä sekä rotkolemmikeistä näyttää olevan kaikki hengissä, osa toki ei ihan yhtä vahvasti. Lemmikkejä on vähän siellä ja täällä. 

Rotkolemmikkien kukat ja lemmikkien kukat näyttävät kovin samoilta.

Täytyy kesän aikana koettaa tunnistaa kaikki uudet rotkolemmikit sekä imikät ja laputtaa ne. Tiedot ovat ylhäällä, mutta lajikkeissa erojen tunnistaminen on hieman haastavaa minulle. Varsinkin nyt, kun kaikkea muutakin tapahtuu ympärillä ja yhä puutarhassa on paljon hommia, jotka pitäisi olla jo tehtynä. Kaikkien tulppaanien talvituhojen jälkeen on kuitenkin ihmeellistä, että nämä aika arvokkaat La Belle Epiquet ovat kukkineet (oli kai tarpeeksi kuiva paikka syksyllä). Ne ovat olleet myös näihin säihin pitkään kukkivia.

Hurja helle on alkuviikosta tulossa tänne. Joten täytyy varautua kasteluihin. 

Kikkojen kokeilua

 Tai siis oikeastaan yhden kikan kokeilusta pieni raportti. Viime keväällä sain puutarhaseuran myyjäisissä yllätysdaalian juurakon, joka oli vanhaa kantaa. Sen edellinen omistaja ei jaksanut enää laittaa niitä maahan. Ostin maltillisen juurakon ja annoin siitä osan vielä naapurille. Molemmilla juurakko kasvoikin oikein rehevästi, minulla maassa ja naapurilla ruukussa. Ei kummankaan lempiväri, mutta vanhaa kunnon joriinia. 

Tämä  on sen verran voimakas väri, että en oikein tiennyt, mihin tämän jatkossa sijoittaisi. Ja sen verran kookas ja reheväkasvuinen, että ei mahdukaan ihan pikkutilaan. Talvetus näytti onnistuvan. En kuitenkaan halunnut koko juurakko tunkea samaan kohtaan maahan, joten sain pilkottua aika monta palaa juurakosta. Iskoa kurttuista juurakko en tosin kuvannut. Jostain olin lukenut esikasvatusvinkin, että juurakot voi laittaa pieneen määrään multaa pussiin esikasvatukseen. Pienimmät mahtuivat kahden litran ja vielä pienemmät litran pusseihin. Suurimman jouduin laittamaan suurempaan pussiin, joka ei olekuvassa. Niitä tulikin sitten yhteensä useampia. Sisällä ne majailivat viileällä lattialla, kuitenkin lähellä ikkunaan ja kasvivaloa. Ja eloa alkoi tulla. Kun säät lämpenivät, nämä pääsivät myös haukkamaan raitista ilmaan ja kokeilemaan pysyykö varsi kasassa, vaikka tuulisi.

Parin päivän karaisemisen jälkeen näille tuli uusi paikka, joka on on nyt riskillä melko märkä kohta puutarhasta, mutta koholle pikaisesti tehty penkki. Jos tulee kaatosateet, voi näiden selviäminen olla haaste, mutta loppuu kohta järkevät paikat tälläsille kasveille, joita minun ei pitänyt haalia itselleni. Pussin suusta lorauttelin esikasvatuksen aikana näille vettä. Koska vähän meinasi läikkyä yli, oli toinen muovi lattian ja pahvilaatikon välissä.

Ehti tulla suurimpiin juurakon paloihin hieno juurakko. Jos muistan oikein, laitoin nämä esikasvatukseen juuri ennen vappua tai vappuaattona. Ja laitoin nämä nyt rohkeana maahan lauantaina 18.5. Mutta en kyllä ole ihan varma, että oliko tuo oikea päivä juuri vappuaattona. Pienemmissä juurien määrä oli vähäisempi.

Kukkapenkkistä kaivoin osan savesta pois. Käytin Katjan vinkkiä, jossa nykyisin kierrätän siten omaa maata, että laitan saviköntsät rikkaruohoineen pussiin ja pussin vuodeksi tai kahdeksi maatumaan ja sitten uusiokäytän maan. Eli laitoin muutaman pussilisen savimaata vanhoihin multapusseihin ja toin vanhoja kierrätettyjä pusseja omaa maata tilalle. Savimaan ja vanhan kierrätetyn maan väliin kyllä tungin viime syksyn lehtiä (joita kyllä riitti keväälle haravoitavaksi kiitetttävän paljon). Vain päälle tuli isohko pussi uutta multaa.

Siellä ne daalia nyt törröttää ja ensi yötä varten saivat hallaharson päälleen. Pari yötä ovat tuolla ulkona jo olleet. Koska on kuivaa, joutuu näitä istutuksia jo kastelemaan ajoittain. Vieressä punaimikät rehoittavat. Se vasta onkin ollut hieman kosteammassa hyvin rehevät kasvi. Se saattaa alkaa jyrätä myös daaliapenkkiin. Tiedän, mitä voin purkittaa tänäkin vuonna johonkin taimimyyjäistapahtumaan.  

Daalioiden kohtaan olin ensin ajatellut riipparaitaa, jonka sain lahjaksi. Riipparaita matkusit kädessäni pistin sen hetkeksi toisaalle ja se sopikin muualle paremmin. Joten sen paikka on nyt myös melko kosteassa paikassa, jota eilen parantelin. Ja tuohon mahtuisi nyt siirrellä muualta liian nopeasti kasvavia rotkolemmikkejä, jos niille niin käy. 

Riipparaitaa oli harvinaisen vaikea kuvata, että se kunnolla näkyisi. Olen ottanut kuvan lähes uuden daaliapenkin kohdilta, joten kovin kaukana nämä paikat eivät ole toisistaan. Jos hyvin käy, tässä oli tämä kasvukauden uudet pihankaivuut. Vanhoissa penkeissä olisi ihan tarpeeksi huollettavaa ja myös uudistettavaa.