Kuopisi kovasti

 Kovasti tekisi mieli ryhtyä tekemään tiettyjä puutarhahommia. Lähinnä raivausta. Meille vain rantautui teinin kautta RSV-virus (testasin apteekin testien kautta). Vaikka minulla ei ole taudin kaikki olomuodot, mitä teinillä, niin ei vaan pysty ja kynene nyt.  Onneksi voi mielessään miettiä ja taudinkuva pitäisi jo kohta helpottaa. Sitten on aivotyö tehty, kun vihdoin pääsee hommiin. Tosin työt ja aika kiireinen syksy ja talvi ovat nurkan takana, joten täytyy myös pitää kohtuus mukana. Siis siinä, mitä odottaa itseltään. Täytyy nyt itsekin muistaa hokemani asia: neliö tai kaksi kerrallaan. Kuvassa oleva omenapuu liittyy tähän projektin. Se tulee saamaan lähtöpassit, mutta hommaa ei ihan heti pysty aloittamaan. Puun karsiminen kasvien ja viljelylaatikoiden välissä ei nyt niin kamalasti houkuta, mutta se homma ei tsekään tapahdu. 

Puutarhaseuran vierailulla mm. Katja ehdotti, että puu jäisi kuitenkin kelottumaan ja köynnöstueksi. Kun se karsii, siinä on hyvin jo kokoa köynnöksen kasvaa. Teinikin suostuu palkatuksi avuksi hommaan.

Maa sen alla on tinttasavea, mutta syksyllähän voi katsoa, että parantaako maata vai istuttaako tuohon jonkin tinttasavea kestävän kasvin. Köynnöstukia ei ole ikinä liikaa meillä.

Minulta on myös kysytty, onko minulla puutarhassa väriteemaa. Vaikea kysymys. Tulppaanien kanssa on tietyt penkit suunniteltu tietyille väreille, kun ikinä ei tiedä, minkä verran vanhoja tulppaaneja puskee maasta. Ja minua voi sattua silmiin tietyt värit vierekkäin. Toisaalta taas pidän kontrasteista, voimakkaista väreistä. Joskus joku kasvi ei ihan sopisi paikkaan värinsä puolesta, mutta jos se kukkii hyvin ja siirto olisi riski, niin täytyy miettiä sen oheen toinen kasvi, joka saa myös sen kasvin värin paremmin esille tai korostumaan vähemmän. Tämä alla oleva vaalean lila kärhö (liian haalea ja väärän sävyinen) ei sovi minusta värinsä puolesta paikkaansa, mutta idea on minusta hyvä, että se kasvaa muiden perennojen joukossa, kiipeää seuraavalle tasolle noin metrin korkeudelle. Etenee hetken maan peittona ja kiipeää edes vähän köynnöstukeen. Tämä siis tulee saamaan pikkuhiljaa muita värejä rinnalleen, jotta sen väri ei häiritsisi minua niin paljon. Paikka vaan on harvinaisen haastava, kun tuohon tulee lumisina talvina jääkansi lumien kolaamisen vuoksi. Joten tuo on paikka, johon alan kokeilemaan vain tontin ylijäämätaimia.  

Täytyy kokeilla rauhassa, että mikä toimii, sillä muuten hyvin kasvavaa kärhöä en mitenkään meinaa raaskia poistaa. Sen verran oikuttelevia ne ovat luonteeltaan. Suuttuvat vielä koko tontin kärhöt ja lakkaavat kasvamasta. 

Happomarjojen lehdistä olen ollut kiinnostunut viime aikoina myös. Mutta myös samalla siitä, että ne piikkipuskat ovat maltillista kokoa. On tullut havaittua, että ne todella pitävät auringosta. Minulla oli pari viikkoa Orange Ice happomarja varjossa ruukussa, odottelemassa istutusta. Se muuttui täysin keltaiseksi. Nyt se on ollut pari viikkoa auringossa istutettuna. Ja se on taas oranssi. Kuvassa siis oranssisin puska kuvan oikeassa laidassa.

Keijunkukista pidän paljon ja niitä voi onneksi laittaa moneen paikkaan, kaiken alle sekä myös korostamaan eri asioita. Minulla alkaa kohta kukkimaan kerrottu, tumman lila (tällä hetkellä nimetön) syysleimu. Sillä on lehdissä vihreää sekä lilaa. Sen takia myös keijunkukista tämä syysleimu sai vierelleen lilan ja limenvihreää toistavan keijunkukan. Tuota syysleimua toivoisin, että voisin jo hieman jakaa kukinnnan jälkeen tai keväällä, koska se on viihtynyt yllättävän hyvin. 

Täällä mieli siis kuopisi jo liikkeelle, mutta keho käskee vielä sutimaan paikallaan. Teen sitten mielessä suuria suunnitelmia. Osa niistä ehkä toteutuu, osa ei. On vain kiva, että on pitkästi aikaa visio, miten saada lisää istutustilaa puutarhaan.