Onni onnettomuudessa

Onnettomuus sattui kärhölle ja onni on uusi kärhöteline. Kaupoista ei löytynyt tähän hätään oikeanlaista oikealla hinnalla, joten pyysin ja sain kärhötelineen mieheltäni.

Tuossa se on, vanhan rimpulan vieressä. (Taustalla meidän autotallia ja hiekkalaatikon vanhat hiekat. Hieman vielä tekemistä autotalliremontin jäljiltä muualla pihaa.)

Minulla on muuten vinkki aloitteleville puutarhaharrastuksille. Alppikärhölle kannattaa ihan alusta asti tehdä tarpeeksi vankka ja korkea teline. Oli nimittäin aikamoinen ongelmanratkaisuvyyhti irrottaa alppikärhön sekasotku edes jotenkin aikaisemmassa puurimpula telineestä (tarvittiin sekatöörejä) ja saada se kaikki sotku jotenkin tuon telineen väliin. Tämä oli ehkä se kaikkein alttein vaihe kaikelle kasvivahingoille. Osa sitä puurimpulatelinettä on vielä alppikärhön suojissa odottelemassa sitä, että alppikärhö alkaa itse virittää itseään kiinni tuohon uuteen telineeseen. (Taustalla mm. polttopuita.)

Sen juurella kasvaa toinen kärhö, tiukukärhö Aljunska. Yritin olla hyvin tarkka ja iskin silti yhden noista jaloista suoraan sen toisen kärhön juurille. Just. Ehkä sekin on vielä elossa ensi viikolla.

Vaikka yöt uhkaavat olla vieläkin ihan mitä sattuu, riskillä iskin myös jonkun toisen esikasvattaman ruusupavun yhdelle puolelle telinettä. Nyt mahtuu köynnöksiä, ainakin hetken.

Nyt alkaa olla taas se aika vuodesta, jolloin toivoisin, että kitkeminen olisi maailman suurin intohimoni. Alkukeväällä ehdin jotenkin vielä kitkeä ja se tuntuu ihan mukavalta. Tässä vaiheessa alkukesää kaikki rikkaruohonryökäleet ryöpsähtää ja mukaan ei ehdi.

Haastevastauksia

Kiitos uusista haasteista Cosmos ja Emilie!

Cosmoksella on 11 kysymyksen setti, jota yritän nyt käydä läpi. 

1. Kerro/kuvaile puutarhasi - kuinka iso, minkälainen (esim rinne), kuinka vanha (ennen sinua, sinun muokkaamana), vyöhyke, jne

Meidän tonttimme on reilut 1000 neliötä ja sitä jää rakennusten jälkeenkin ihan mukavasti. Tähän muuttaessa pienen lapsen kanssa, puutarhatöitä vieroksuvana, tontti oli minusta liian iso. Kummallista. Piha ja talo ovat vuodelta 1960. Ensimmäinen emäntä oli kiinnostunut pihasta ja pihaan kasvattanut mm. puita suoraan siemenestä. Hänen jäljiltään täällä näkyy krookuksia, narsisseja, pari tulppaania, pioni, keltakurjemiekka, saniaisia, viinimarjapuskia, ruusuja jne. Ostimme talon noin 8 vuotta sitten. Hän oli miehensä kanssa melkoisen pihi, joten esim. osa pihasta on yhä sitä vanhaa metsäpohjan savea, koko pihaan ei lisätty maanparannusaineksia. Olemme mäellä, kallio on alla ja kallion päällä savea. Olemme suhteessa aurinkoon turhan varjossa, tai siis suojainen takapihamme on pohjoisen puolella. Pohjoisen puolella on kaupungin metsäkaistele (sieltä löytyy noin 100 metrin päästä suppilovahveroja, jos sateita on tarpeeksi.) Etupihamme on täynnä suuria (tilaan nähden) puita ja maaperä on kyllä köytynyt runsaasti. Takapihalta ei juuri tasaista kohtaa löydy, haastavaa keksiä pihapöydälle paikkaa. Rinne viettää ihan loivasti kohti metsää takapihalla. Olemme II ja III-vyöhykkeiden rajapinnassa. Luulen, että meidän vyöhyke on III ja esim. vastapäätä naapureilla (enemmän piha etelään) on vyöhyke II. :)

Nyt on minun vuoroni panostaa pihaan. Katsotaan miten käy.

2. Lempipaikka puutarhassasi

Takapihalla pöydän ääressä. Näkee pihaa paljon, on suojassa joko tuulelta tai auringolta tai saa osakseen sen auringon.

3. Lempi puu

En vieläkään tiedä, onko se siro/marjatuomipihlaja, joka etupihallamme nököttää. Tai niitä on kaksi, toinen vai toipuu kohtaamastaan rytäkästä. Se on lempipuu ja sen kukinta on ennen omenapuita. Sykähdyttää aina. Syysväritys on myös ihana.

4. Lempi perenna ja kesäkukka

Kesäkukista lemppareita ehkäpä keijunmekko tai tsinnia. Katsotaan, mikä on suosikki sitten kesällä. Lempiperennaa ei vielä ole tullut. Ehkä kesällä on joku mielipide tähänkin.

5. Lempi puska

Lempipuska on varmasti nyt viinimarjapuska. Syyshortensian haluan pihallemme jossain vaiheessa, sitä ei vain vielä ole.

6. Lempi puuha puutarhassa, entä inhokki puuha?

Lempipuuha on tehdä uutta. Uutta isutusaluetta tai uutta kuoppaa uudelle taimelle tms. Inhokkipuuha on taisteltu kotiloita vastaan. Kun yhtäkkiä on 20kpl niljakkaita lehtokotiloita samettikukassa tai pavussa tai missä vain, tekee mieli vain itkeä. 

7. Milloin puutarhakärpäinen puraisi sinua?

Aika helppo vastaus. Puutarhakärpänen oli puhutellut minua usein siten, että juhannusruusua ryteikkönä, maitohorsmaa ja vadelmia ja karhunköynnöstä kasvava tiheikkö otti pahasti silmään. Useana vuonna. Vuonna 2011 heinäkuun lopulla tajusin, että lapset eivät enää kaipaa minua pihavahdiksi samalla tavalla kuin ennen ja minulla on vihdoin aikaa tehdä tuolle asialle jotain. Silloin aloitin kaivamisen. Juhannusruusua on vaikea hävittää. Se tuli hieman esiin ja nyt mietin, että annanko sille uuden paikan, vai taistelenko sitä vastaan.

8. Saatko tukea perheestäsi puutarhahommiin, vai onko tämä ainoastaan sinun harrastuksesi/intohimosi?

Saan henkistä tukea ja hieman naureskeluakin. Henkinen tuki on sitä, että mies tekee ja miettii pari käytännön ratkaisua silloin, jos itse olen pulassa. Pihan kaivuut ym. teen kyllä minä, jos ne liittyvät puutarhan hoitoon. Jos kyse on salaojituksista liittyen muuhun, ne tekee kyllä mies. Lapset eivät ole kovin paljon kiinnostuneita. Kun poikani oli 3v, yritin esitellä, että tässä on sinivuokko. Poika totesi siihen, että "Kukka mikä kukka" ja jatkoi matkaansa. Tytär on vähän enemmän kiinnostunut ja ajoittain tulee vapaaehtoisesti auttamaan tai tutustumaan kasveihin. Kaikki syövät kyllä hyötykasvien tuotoksia.

9. Onko sinulla muita harrastuksia?

Neulominen talviaikaan, lähinnä villasukkia. Myös virkkaaminen ajoittain. Lukeminen riippumatta vuodenajasta. 

10. Harrastatko myös huonekasveja ja jos niin mikä on lempi sisäkasvisi?

En oikein harrasta. Pari uutta kasvia olen saanut parin vuoden sisään. Kotimme on kesällä yläkerrasta hyvin kuuma ja talvella viileä ja juuri yläkerrassa olisi eniten kasveille tilaa, eikä sielläkään paljon. Ostin nyt pari esikkoa, joiden toivon pysyvän hengissä kevääseen. Ja siirrettyä pihalle. Kamera vähän vääristää värejä. Sinisen näköinen on livenä liila ja vaaleanpunaisen näköinen pinkki.

11. Unelmasi puutahaan liittyen 

Pieniä unelmia on paljon. Se suurin on kai oma kasvihuone. Mutta ei edes haittaa, vaikka se ei toteutuisi.

Uusi kysymyksiä tähän haasteeseen en osaa keksiä, joten tämä tyssähtää osaltani taas tähän. 

Emilien haaste on hurahtanut-blogista. 

Haaste kuuluu näin; jaa paras DIY-ideasi ja haasta 3 muuta blogia mukaan.
Bloggaaja voi jakaa jo aiemmin toteuttamansa D.I.Y.-idean, tehdä aivan uuden tätä varten tai poimia jostain muualta hyvän idean.

Aika monihan toteuttaa DIY:tä (eli tee-se-itse) periaatetta omalla pihalla, jos ei ole palkattua vihersuunnittelijaa ja puutarhuria omalla pihalla. Omia puutarha-aiheisia DIY.tä ei juuri ole, koska itse en rakentanut oikeasti edes viljelylaatikoita, vaan senkin teki puoliskoni. Laitan tähän nyt kuitenkin jotain ihan muuta. Eli käsityön. Varrasvirkkaukseen perehdyin itse yli vuosi sitten ensimmäisen kerran. Netistä kaivoin ohjeet. Varrasvirkkaus on vanha käsityölaji ja sillä saa kaunista jälkeä. Tein aika monta kaulaliinaa sukulaisille edellisenä vuonna joululahjaksi. Kuva otettu tyttäreni kaulaliinasta, joka vähän käytössä muokkaantunut eli ei enää uuden veroinen.

Tarvikkeina minulla on ollut virkkuukoukku. Kuvassa 3.5 virkkuukoukku, joka on minun käteeni hieman liian pieni. Parempi oli tehdä 4.0 tai 4.5, mutta ne ovat nyt liian hyvässä piilossa jossain. Sen lisäksi (ja langan) tarvitsee sen vartaan. Minä en jaksanut lähteä ostamaan  tarpeeksi iso puikkoa, eikä viivotinkaan tuntunut hyvältä, joten käytin poikani tukkirekan tukkia. Joka myös kuvassa. Tukkirekkaa ei asiassa muuten tarvitse. Tulitikkuaski on kuvassa näyttämässä mittakaavaa.

Tätä haastetta voin jatkaa eteenpäin.

Ottakaa haaste, jos haluatte:
Suvipihan Marietta
Tontti 559 Geranium  ja
Hannalaan Hannalle

Jos joku tämän  haluaa tästä napata, niin ottakaa vain.

Omia puutarha-aiheisia DIY.tä ei juuri ole, koska itse en rakentanut oikeasti edes viljelylaatikoita, vaan senkin teki puoliskoni.

Tee se itse viljelylaatikko

Vihdoin on tomaatit pedissään. Halusin tomaateille viljelylaatikot, koska en nyt jaksanut enää maata kaivaa ja pihalla vielä multaa riittää.

Mieheni avustuksella ostin raakalautaa, josta mieheni teki hetkessä 120x80 pituiset laatikot. Laatikot sen verran vaaleana  paistoivat nurmikosta, että niille piti tehdä jotain.

Koska minun käsissäni ei pysy naulat eikä vasarat, enkä ole akkuporakonetta käyttänyt kai kertaakaan, jäi minun tee-se-itse (D-I-Y)-projektikseni värjätä noi jollain. Puutarhaperjantain jaksossa joku aika sitten, tyypit värjäsivät terassiaan kahvin ja mullan sekoituksella. Joten minä päätin kokeilla samaa. Kahvit vaan tönikkään ja multaa sekaan. Harmi, että ekana iltana myöhään tajusin kahvia olevan enää hivenen. Pensseli käteen ja kokeilemaan.

Ehkä pensselistä kannattaa sitä multaa vähän varoilla ja kokeilla sivellä vain sillä liemellä.

Sivuilla kuivunut kahvi ja päällä ihan tuore. En siis tähän kauniiseen ulkoasuun tällä kertaa (milloinkohan panostaisin) panostanut. Vaan siihen, etteivät laudat hohkaa vaaleina.

Myös lautojen sisäpuolta sudin sieltä kehikkojen yläreunasta. Ero tuoreen kahvin ja raakalaudan välillä on kuitenkin olemassa. Päälle sudin pellavaöljyn.

Ja laatikot näyttävät jo vähän erilaisilta. Se seos tarttuu aika paljon raskaammin kaikkiin oksakohtiin. Alle sanomalehtiä, päälle risuja ja multaa ja väliin kanankakkaa ja vähän lehtikompostoria ja pari kastematoa.

Ja sitten tomaatteja ja basilikaa.

Toivottavasti reppanatomaatit pärjäävät nyt ulkona, vielä ilman suojia. Maahan meni Outdoor Girl ja Hundreds and Thousands. Siemenet ostettu hyötykasviyhdistykseltä ja istutettu maaliskuussa. Esikasvatettu koko kevät sisällä ja roudattu sisään-ulos-sisään-ulos, kyllästymiseen asti. Jotkut tuet vielä tomaateille rakennetaan, kunhan hieman Outdoorit nostavat päätänsä ylös. Kasvatin itse myös basilikaa, jossa onkin hieman aniksen makua. Tästä en niin pidäkään, mutta onneksi muualta saa sitä perusbasilikaa. Meni kuitenkin maahan myös omat tuotokset.

Kiva homma, mutta nuo ärsyttävät hyttyset tikkasivat niin paljon, että seuraavaksi on pakko muistaa hyödyntää vain niitä viileitä säitä iltaisella, että pystyy olemaan huppu päässä ja haarniskan sisällä.

Muokattu 15.4.2016 linkki uusiin ohjeisiin, tästä.