Pitkään haudutettu

Olen ehkä pari vuotta mallaillut puutarhaan köynnösporttia. Ja viime vuonna jo puhuimme siitä puolison kanssa. Tai siis siitä, että tekisiköhän sellaisen vai kannataisiko ostaa. Pari todella tukevaa ja suurta puutarhaporttia tuli vastaan, mutta hinnan takia en vain pystynyt nappaamaan mukaan. Ja sitten ihan niitä rimpuloita en halunnut. Olin ihan jumissa tämän aiheen kanssa, kun tiedän, että tukirakennelmia on ikävä vaihdella parin vuoden välein ja taas sellainen suuri ja tukeva oli taas aika kallis. En kuitenkaan tarvitse porttia nyt kuin kärhöjä varten, en esim. pohjanruusua varten. Lauantaina sitten oli sen verran paljon jo mittailtu ja tuumailtu, että lähdin katsomaan, voisinko tehdä jo asialle jonkun kompromissin, kun pari kärhöäkin on purkeissaan odotellut jo 1,5 kuukautta.

Puolison mielestä portti olisi ollut paras ihan kasvimaan eteen, mutta siinä on sellaista märkää junttasavea (tai kesällä kuivalla kivikovaa maata), että mikään kärhö ei siitä tykkäisi. Kasvimaalle menee alamäkeä ja kasvimaalta noussaan talolle ylämäkeä. Ylämäessa on jo muutakin maa-ainesta mukana, soraa ei ole kyllä helpoin kaivaa. Alempi kuva otettu kasvimaalta. Luiska ylhäällä on portailla, jotta siitä pääsee ajamaan mopolla. 

Ikkunasta piti hieman sitten kuvata näitä mallailuvaiheita. Tekisin tuohon muuten pitkän kukkapenkin kirsikkapuulle asti, ellei kirsikka tekisi mielellään juurivesoja kauas, ellei sen alla olisi juhannusruusua (jonka yritin 10 vuotta sitten hävittää) ja ellei kirsikkapuun alla olisi jatkuva kitkeminen vuohenputken kanssa.

Eilen sitten laittelin porttia paikoilleen (voi olla, että sitä täytyy vielä uudestaan juntata maahan) ja kaivelin penkkiä toiselle puolelle. Penkkiin tuli siirtoja vain muista penkeistä mm. yksi hortensia (ehkä safiirihortensia tai jokin muu, jonka muistan ostaneeni, mutta jonka nimeä en löydä nyt mistään. Nämä kaksi menivät sekaisin jossain vaiheessa, ja kiireellä istutin molemmat kunhan johonkin.  Naapurilta saadun pioni Bratzellan jakopala meni myös yhtenä syksynä maahan ilman kunnon harkintaa. Sekin sai siirron. Samoin yksi pieni pioninjuurakko tuli myös ja varmaan tässä on pian liian ahdasta. Ahtaasta toiseen ahtauteen on minun kasvieni kohtalo. Pieni pala tuolla on korallinkeijunkukkaa. Ja hortensian mukana tuli sen juurelle itsekseen pari vuotta sitten ilmestynyt orvokki.

En ole muuten niitä, jotka heti projektin loputtua siivoavat jälkensä, joten multapusseja lojuu yhä tuolla. Tässä vaiheessa siellä lojui vielä vähän muutakin.

Kuvailin vähän joka suunnasta porttia. Monissa kuvissa vain näkyy sitten joko naapuria tai jotain muuta kuin kasveja. Alla pari kuvaa.

Portin toinen puoli meni kohtaan, jonka tein viime vuonna. Jo porttia ajatellen. Hyvin pienen kukkapenkin jatkon, joka jää varjoon puolen päivän maissa. Siinä ovat valkotäpläimikät viihtyneet. Nyt kaivoin vähän valkotäpläimikkää pois ja laitoin kärhön sinne sekaan. Pois kaivetut valkotäpläimikät lähtivät tänään yhden kasvinostajan matkaan hieman bonuksena. Se nimittäin lisääntyy mukavasti, mutta ei liikaa.

Imiköiden seassa on kärhö Guernsey Cream. Ja toisella puolella sitten kärhö Miss Bateman. Molemmat valkoisia. Miss Batemanille täytyy lisätä vielä muutama kärhön juuristoa varjostava kasvi. Mietin tarhakellukka Mai Tain siirtämistä tähän (niitä jakopaloja minulla on useampi) tai jonkin keijunkukan tai sitten muualla hyvin toimineen suhteellisen tiiviin kurjenpolven. Täytyy nyt mallailla. 

Pieni muutos, suuri ilo.

Projektejä, meneillään olevia ja tulevia

Esittelen usein puutarhasta vain niitä kauniita kasveja tai hoidettuja tai lähes hoidettuja alueita. Osa paikoista jää kokonaan esittelemättä. 

Jalopähkämö Hummelo on vaaleanpunainen kukaltaan.

Meillä on varsinaisen autotallin ja väliaikaisen pressutallin välissä kaikkea mahdollista puolison aarretta jemmassa. Sen lisäksi yksi kompostori, kaikkea puutarhaan liittyvää sälää (+pulkka) ja sitten herttavuodenkilpiä sekä niiden seassa elämänlankaa. Tässä se kaikessa komeudessaan. Tadaa.

Saatan olla taas aivan tyhmä, kun ryhdyn uutta istuttaman paikalle, jossa on ihan hirveänä vitsauksena elämänlanka. Sehän ei kuole juuri millään. Jos laittaa pressut päälle, se vain luikertelee sen alla vaikka metrejä seuraavaan kohteeseen. Jos en pääse eroon elämänlangasta, en kyllä jaksa myöskään tuota herttavuodenkilpeäkään. Sen alla on aina hirveä määrä lehtokotiloita. Jatkossa pidän herttavuorenkilpeä vain vähän tällä tontilla, ja mahdollisimman kuivassa paikassa. Teen tämän kanssa muutoksia vain vähän kerrallaan. Tuo musta säkki on täynnä elämänlangan juuria ja muutamia muita rikkakasveja.

Täällä ei toteutettu ollenkaan no dig-menetelmää, mutta en saanut kaivettua kamalan syvälle. Ensin kävin alueen istutuslapiolla läpi ja sitten vielä pistolapiolla. Sen jälkeen päälle korsia, kompostimultaa ja pari säkkiä kaupan multaa, toinen havumultaa ja toinen mustaa multaa. Tuolla oli saven lisäksi hiekkamaata (raksahommien peruja), mitä meiltä löytyy vähän. Koska tuo on pieni kumpu, on kaikkein alimpana aina savea. Ja kompostorin vieressä kasvaa pihlaja, joka kesti aikoinaan viereisen autotallin (joka ei näy kuvassa) rakentamisen. Kompostorin yksi sivu on kitketty myös elmänlangasta, mutta sitä saa kaivaa pois tuolta alueelta sekä tämän vuoden että ensi vuoden. Ja hamaan tappiin saakka. Olin silti uhkarohkea ja istuttelin jo osan kasveista. Kahdella puolella on pressuja: oikealla vain tukahduttamaan tavallisia rikkakasveja (kun oli niin hankala kaivaa sora/kivi/savisotkua). Vasemmalla puolella taas ajattelin välillä kurkkia pressun alle, kun elämänlangan juuret alkavat todennäköisesti kasvaa lähellä pressua. 

Korsien heittäminen sekaan oli hieman hölmöä tässä tilanteessa, kun korsi ja elämänlangan juuri ovat molemmat vaaleita. Oikean puoleisen pressun päälle heittelin vielä kuivumaan joitain elämänlangan juuri, joita löytyi siinä vaiheessa, kun olin pari pussia saanut rikkoja pussitettua ja pussit vietyä tekeytymään. Tuonne istutin kartiovalkokuusen: Daisy's White, laakakataja `Blue Chip´, jalopähkämö Hummelon, tarhaimikkä Rashberry Splash (muualla minulla on punaimikkää sekä tavallista valkotäpläimikkää), kolmilehti on tuolla pikkuisena. Ja vähän suurempana sitten tummana kasvina kartiovalkokuusen oikealla puolella ja laakakatajan yläpuolella on toinen tämän tontin kimikki Pink Spike. Nyt nuo pressut saavat olla tuolla. Oli tarkoituksena saada osa kesän aikana ostetuista kasveista maahan. Täytyy ehkä vielä tyhjentää vielä multaa tuohon päälle, jotta saan nuo silmää häiritsevät korret piiloon. Saan niistä hepuleita, kun luulen niitä juuriksi.

Ensi kuussa pääsen tekemään luultavasti toista projektia. Kuva alhallaa on otettu etupihalta, missä on tuollainen ruskea mopoura. Kun lapsi saa kortin, tätä tuskin enää tarvitaan. Naapurin kanssa tutkailtiin, että tuossahan menee selvästi uuden kukkapenkin reunusta. Täytyy vaan jatkaa tuon hopeapajun tukahduttamista ja kortin saamisen ja kosteamman syksyn kera, aloittaa kaivuuhommat. Koska maa on tuollakin epätasainen, saan lisää multatilaa sillä, että tasoittelen maata. Tuolla on paljon puiden juuria sekä myös aika vähäravinteinen maa, joten kompostimullalle tulee ihan hyvä käyttökohde. Kasveja tuohon kuivaan paikkaan on jo hommattu.

Takapihalle varmaan sitten kasvatetaan nurmea mopouran paikalle.

Puutarhaa

 Tässä vaiheessa heinäkuuta ei ole puutarhassa enää sellaista jatkuvaa uuden kukintaa. Kukkia avautuu kyllä, ei kuitenkaan sitä tahtia kuin touko-kesäkuussa. Osa loppukesän kasveista on tekemässä nuppuja, osasta ei vielä tiedä, kukkivatko tänä vuonna, vai kasvattelevatko vain lehtiä/juurakkoa. Eilen illalla otin pitkästä aikaa hieman kuvia ja tänään olen myös ottanut muutamia kuvia puutarhasta. Valkoinen pallohortensia on meillä vanhin pallohortensioista, se kukkii jo kunnolla.

Juhannuksen jälkeen meillä satoi muutamat oikeat sateet heinäkuussa. Maa oli kuitenkin eilen aivan rutisevan kuivaa. Kastelin perusteellisesti kasvimaata illalla, vaikka tälle päivälle oli luvattukin sateita. En vain enää oikein osaa uskoa kaikkiin sade-ennustuksiin. Yöstä lähtien on kuitenkin tullut jo 3-4 kunnon sadekuuroa. Jopa pari kertaa peltikaton alla on ollut aika kova meteli. Lätäkkö alkaa olla taas lähes täynnä vettä. Koska siellä nyt kasvaa se lumme, niin uskallan kunnollolisempia sateiden jälkeen käyttää tuosta noin 60-100litraa vettä kasvimaalle, jos lätäkkö on täysi. Lammikkoon siis tulee katolta salaojaputkien ja rännin kautta katon noin neljäsosavedet. Elämänlankaa/karhunkierto on taas mellastanut rauhassa, olen kitkenyt tosi laiskasti koko heinäkuun aikana. Alan ehkä oppia, että heinäkuu + loma + minä ei tarkoita kitkemistä, vaan haahuilua. Alla oleva yhdistelmä: kärhö Aljonushka, kurjenpolvi Orion samassa kärhötuessa. Sekä vierellä oranssi päivänlilja. Orion on kurjenpolvista todella pitkä ja ilman tukea vie paljon tilaa, kun kasvaa maata pitkin. Mutta näin kärhkötuen keskellä se on mielestäni aivan täydellinen tuomaan kukkivia kerroksia.

Pidän tosi paljon ylläolevasta väriyhdistelmästä. Mutta pidän myös todella paljon tumman ja vaalean kontrasteista. Tummalehtinen peruukkipensas, limen värinen keijunkukka (joka kyllä aikaisin keväällä näyttää rupsahtaneelta salaatilta) ja viereinen Wim´s Red hortensia yhdessä ovat joka vuotinen paikka, jossa kamera laulaa. 

Tässä penkkiä vähän laajemmin. Siellä on myös tummanlilalehtinen keijunkukka seassa, jonka lajikenimeä en tiedä. Selvisi kukkapenkissä yhden talven jo, vaikka ajattelin tuosta, että ei mitenkään ole näihin oloihin soveltuva kasvi.

Tämän ylläoleva kuva on yläpenkistä, jonka alla, noin metrin alempana, on alapenkki. Alapenkissä kasvaa myös kontrasteja. Tällä hetkellä näyttävin kontrasti tulee valkoisen jaloangervon kukkimisesta ja taustalla olevankimikin (Pink Spike) tummista lehdistä. Taustalla näkyy myös samaa koivun kantoa ja keinua vähän toisesta suunnasta kuin äskeisessä kuvassa.

Pink Spiken vieressä oleva lännenkimikki (Actaea Rubifolia) availee nuppujaan. Tämän viime vuonna söi joku ötökkä aivan reikäiseksi. Tänä vuonna se kukkii. Tämä on todella lähellä keinua ja keinuun tulee aina ajoittain tästä kumisaappaan tuoksu. Se on jotenkin tosi huvittava tuoksu. En ole vielä sitä siirtämässä, mutta ehkä jatkossa kannattaisi aina miettiä, että mihin laittaa miltäkin tuoksuvat kukat. 

Lännenkimikkien kukkavanat tuulessa heiluivat, kun kuvaa otin. Ne ovat kuitenkin tosi pitkät, pisin noin 170-180 sentin välillä. 

Tässä samaisessa penkissä vielä on nuppuvaiheessa suloinen keijuängelmä. Sen nuput ovat niin kauniit, vielä epätodellisen ihana se on kukkiessaan. Korkea on tämäkin. Joskun on nuppuja ollut enemmän, voi taas alkaa tälläkin olla ahdasta tuossa penkissä, sillä siellä on vielä tulossa kukkaan Pint Tanna punaluppio, joka ei ole ihan mikään pienin kasvi sekään. Jostain syystä järki sanoo minulle, että jatkossa voisit hankkia hieman pienempiä kasveja, kun kohta jakotaimistakin saa tehtyä aika monta uutta kukkapenkkiä.

Täytyy vielä kertoa parista hankinnasta. Ostin kesäkukaksi ekaa kertaa elämässäni risiinin Porkkalan taimistolta. Sen lehdistä saisi syanidia ja risiiniöljyn käytön aika moni tietääkin. En ajatellut tehdä kumpaakaan. Paikkoja oli hieman hintsusti missään ruukuissa ja jostain syystä ajatus tästä kasvista yrttien seassa sai vähän puistatuksia aikaiseksi. Se kasvaa nyt sitten kukkapenkissä, ruusun vieressä. Tämä on tällainen minikokoinen.

Porkkalan kartanon risiinit olivat jo aika suuria. Alakuvassa vähän vertailua.

Ostin Porkkalan kartanon puutarhamyymälästä  myös tällaisen aarteen: Michiganin liljan (Lilium Michiganese, vakka-taimen kasvattama). En ole vielä uskaltanut sitä istuttaa, odottelin vähän sateita. Luin tästä enemmän englanniksi ja tämänkin lilja voisi väärällä kasvatuksella saada hengiltä. Toivottavasti tämä nyt pysyy hengissä. Paikkaakin olen jo tuumaillut. Tässä on jotain samaa viehkeyttä kuin marhanliljoissa, siksi tämän sieltä harvinaisten liljojen (eli lähinnä lehtiä) pikkupöydästä bongasin, kun tällä oli jopa kukka. 

Aika moni on muuten blogeissa kertonut, miten on välillä vaikea saada pioniunikkoja kasvamaan. Minulla on ollut sama ongelma. Meillä se on varmasti liittynyt olosuhteisiin. Mitä kuivempi ja köyhempi maa, sitä huonommin kasvaa. Sitten vahingossa tippuneet siement kasvilaatikon reunalle tekevätkin kukan (juuri tuossa kohtaa yhteys maahan) sivunuppuineen. Säännöllinen kastelu ja ravinteikkaampi maa on varmaan tämän kukan onni. Sillä osa kavereistaan ovat ihan tosi pieniä sekä yksinkertaisia. 

Mukavaa viikonlopun jatkoa! Toivottavasti sateet tällä kertaa jakautusivat hyvin. Eli kuiville alueilla sateita ja sitten niihin toisiin paikkoihin paljon aurinkoa!

Porkkalan kartano

Kanta-Hämeen puolella Lammilla on Porkkalan kartano. Kartano on yleisölle ainakin tämän kesän auki. Jatko tulee riippumaan täysin tämän kesän kävijämääristä. Kartanolla on Suomen vanhimmat jättiagavet, mutta nämä eivät suinkaan ole ainoa katselmisen arvoinen asia.

Kartanolla on juuri tällä viikolla kartanoviikot, jolloin siellä on joka päivälle tapahtumia. 

Kävimme kahvilla sisällä ja kiersimme myös yläkerran joulusalin keskellä kesää. Ihan hyvä kontrasti kesään. Myös kahvien juominen sisällä viherkasvien täyttämässä huoneessa, jonne siivilöityi vihreä valoa villiviininpeittämien ikkunoiden ja terassin läpi, oli myös tunnelmallista. Sellaista kartanomaista.

Kuvia olen ottanut tuolla joka reissulla, tästä klikkaamalla vuoden 2020 reissuun. Tällä kertaa kuvia otin paljon vähemmän kuin yleensä, eikä niihin saa mitenkään mahdutettua juuri mitään tuolta kartanolta. Vanha kasvihuone näyttää tässä kuvassa tosi pieneltä. Mitä se ei ole. Se on osin maan alla ja on todella pitkä. Sen historiasta on kiva kuulla lisää kierroksella.

Tämän lähellä kasvoi tähtiputkea, jossa oli valkoisen lisäksi myös vihreää siinä kukassa, oli jotenkin keijukasmainen. Vaikka huokailenkin tuskasta välillä punaisen tähtiputken lisääntymisen kanssa, olisi tämä mennyt ostoslistalle, jos vastaan olisi tullut. Taustalla kasvihuonetta.

Myös puista kiinnostuneille tuolla olisi katseltavaa. Minä vain aina ehdin unohtaa puolet puista, jotka ovat olleet mielenkiintoisia. Kuten tämän, jossa oli nämä hauskat siemenkodat. Tähän tuli juuri hienosti auringonsäteet, joten lähes jokainen ohikulkeva ihmetteli tätä puuta. (Samettihortensia tunnisti: puu on japaninsiipipähkinä.)

Hyötymaan kautta menimme siten, että ei tullut otettua kuvia ollenkaan. Paikka on päivisin kuuma ja siellä viihtyy monia sellaisiakin kasveja, jotka eivät avomaalla meidän tontilla oikein menesty. Metsäpuutarhassa on nuoria magnolioita ja olen nähnyt siellä myös marhanliljoja viime vuonna. Saniaisia varten on rakennettu erilaisia maa-alustoja. Keltaisia kukkia varten on oma penkkiryhmänsä. Vihreitä tai vihervalkoisia lehtimuotoja varten oma alueensa. Vanhassa osassa puutarhaa, ihan kartanon lähellä, oli jasmikkeinen tuoksu melkoinen.

Meillä oli oppaana hortonomi, joka oikeasti tiesi asiansa, joutui toki rajaamaan, mitä ehtii puhua. Sen lisäksi meidän kanssa kiersi kartanon toinen opas, joka kyllä otti sitten välillä pieniä torkahduksia. Käsittämätöntä miten joku koira voikin suhtautua kaikkii vierailijoihin sekä huomaten, mutta silti omistajan elkein ohi menien. Ei paljon toisten koirien tulo omalle reviirillekään haitannut. 

Facebookista myymälä löytyy Puutarha ja puisto- nimellä ja kartano löytyy nimellä Porkkalan kartano. Osoite Porkkalan kartanoon on Porkkalankuja 60, 16900 Lammi. Ja puutarhamyymälään (myös harrastajien kannattaa ehdottomasti käydä täällä): Sankolantie 40, 16900 Lammi. Jos ajat tiellä 12, niin Tuulosen kauppakeskukselta ei ole enää juuri matkaa tänne. Lahdesta on matkaa n 50 km, Tampereelta n 95 km ja Hämeenlinnasta n 35 km ja Helsingistä n 135km, Jyväskylästä n 160km. 

Ryhmien kannattaa tänä vuonna tuolla vielä käydä kuten eri puutarhaseurojen. Elokuussa on perennakierroksia, historiakierroksia ja etukäteen yhteyttä ottamalla saa varmasti ryhmälleen sopivan kierroksen. Sisäänpääsy 5e/aikunen.

Ja tällä viikolla vielä: 

Tämä ei ole maksettu mainos. Toivoisin vain niin kovasti, että Porkkalan kartano olisi auki vielä tulevina vuosina, joten toivon sinne paljon kävijöitä vielä tänä kesänä.

Kaikkea viikon varrelta

Kun kulkee tieltä kotiin ja lähellä etuovea on nykyisin näkymä takapihalle ihan mukava. Mustialan ruusu bloggaa hieman näkymää keinulle. Kukkia kuitenkin näkyy myös edessä. (Yksi suuri kuiva oksa on ruusussa odottanut leikkaamista aika kauan.)

Tämä on kaunis ja tänä vuonna ei ole ollut sateita tätä ruskistamassa. Kurittaa tätä vanhaa puskaa täytyy, muuten se täyttäisi pikku hiljaa koko kukkapenkin. 

Tämän kanssa samassa penkissä kukki aikaisemmin pioni Coral Sunset, nyt tässä kukkii Austin-ruusu Princess Alexandra of Kent. Se hieman vaihtaa kukkiessaan myös väriään. Alhaalla kuvassa vaalein kukka on kukkinut kaikkein pisimpään. Tuossa näkyvät kaikki 4 avautunutta kukkaa, yksi nuppu vielä on. Ja se on aika hienoa, sillä tämä lähti versomaan ihan nollista keväällä. Tämä sopii nyt hyvin tässä penkissä keijunkukkien (Carnival Marmelade) kukintojen väriin.

Kuten myös aiemmin esiteltyyn espanjankurjenpolveen Wargrave Pinkiin. Ruusu harmikseni ei ole oikein kasvanut korkeutta, niin ei tule ihan yhtä korkealle esiin, joka oli toiveissa. Ehkä jonain vuonna, jos ruusu pysyy yhä hengissä.

Samassa penkissä on hieman tuhdimipiakin värejä nyt, täytyy vain vähän rajailla tämän postauksen pituutta. 

Minulla on uusi Austin-ruusu. Yhä purkissa, kun pitäisi kaivaa ensin uusi penkki. Ja nyt maa on todella kuivaa ja savimaa on silloin liian työlästä kaivuuhommiin. Tämäkin on kuninkaalinen, sillä se on nimeltään William and Catherine. Nyt tsemppasin ja ostin valkoisen ruusun. Olen usein todella paljon värien perään, mutta valkoinen sopii niin moneen paikkaan ja olen usein valkoisista kukista tyytyväinen. Tämän nuput tosin ovat vivahtavat shamppanjaan ja hieman oranssiin. Valkoisista kukista kiinnostuneiden kannttaakin lukea Riina Hifumin Valkoisten kukkien lumo-kirja. 

Tämän ruusun paikka siis on vielä pelkästään mielikuvituksessani. Kukkii meillä muutakin. Viimeisiä pioneja on kukassa. Tämä pioni Lavender Bouquet-pioni näyttää nyt lähes valkoiselta. En ollut kotona sen avautumisen jälkeen parina päivänä, joten en ole varma, oliko tämä haalean vaaleanpunainen juuri avautuessaan. Tämä on siis arpajaisvoitto, jonka tyttäreni voitti jo useita vuosia sitten pioniseuran arpajaisissa. Yhä en löydä tuolla hakusanalla juuri netin syövereistä mitään. Mutta sillä nimellä se annettiin. 

Samassa penkissä ovat auenneet seuraavat liljat varjo ja marhanliljojen lisäksi. Lollypopit kukkivat kaksivärisinä. Taustalla olevan nimettömän. pionin sivunupun kanssa samoissa värisävyissä. Tätä penkkiä mylläsin viime lokakuussa. Joiltain osin kasvu on ollut tänä vuonna nihkeämpää, mutta onhan kasvien juurakoita kovasti ronkittukin viime lokakuussa, kun kaikki kasvit kaivoin ylös. Luulin silti, että kasvu on nihkeämpää tässä penkissä tänä kesänä. 

Viimeisiä pioneja on muitakin. Lunta riitti yhdessä kukkapenkissä todella pitkään, sen ansiosta osa pioneista aloitti selvästi myöhemmin oman kukintansa. Toki nyt alkaa olla kukinnan loppumetreillä. Kuvassa todennäköisesti pionit Wladyslawa (pinkki) ja Krinkled White (valkoinen). 

Viikko sitten oli vielä tädykkeissä kimalaisilla kovat menot ja myös kurjenpolvi Orionissa pörisi. Samassa kuvassa myös tuettuna pioni Duchesse de Nemorous sekä idänunikko Royal Wedding. 

Nyt samassa penkissä tädykkeiden aika alkaa olla ohi. Talvesta kärsineet laventelit ovat osin toipuneet ja aloittavat kukintaa, mutta korkeammalla kukkii taas kurjenpolvi Orion kärhötuessa. Tässä penkissä kärhön juuristolla oli pitkään varjostuksena jättipoimunlehti. Kaivoin sen pois, koska sekin on silmällä pidettäviä kasveja. Toinen kurjenpolvi  (ehkä nyppykurjenpolvi) varjostaa tarpeeksi kärhöä ja saan tänne nyt siirrettyä varjoliljoja liian varjoisasta pois. Jouduin keväällä kajoamaan pioni Do Telliin. Mutta tuolla alakuvassa näkyy silti sen yksi kukka. Siirsin pionin entisen omenapuun rungon lähelle (puput söivät omenapuun) ja uusi omenapuu meni Do Tellin paikalle. Hävitän myöhemmin toisesta penkistä pois myös jättipoimunlehdet. Haluan jotain muuta tilalle.

Tarhavaleunikko on jatkanut kauan kukintaa uusien ja uusien nuppujen ansiosta. Onneksi. Menin nimittäin jotain tutkimaan tämän yksilön juurelta (ja se on aina taitolaji, kun on rinteessä). Kyykkiessä huomasin, että lähellä kasvaneen liljan lehden alapinnalla oli epäilyttävästi liljakukon jättämiä terveisiä. 

Yhden liljakukon listin täältä aiemmin. Se tai sen kaveri oli jo vähän ehtinyt puuhailla. Nyt nuo munat on tuhottu. 

Laukka Miami kukkii lähellä Tähkäkimikki Pin Spikea. Ostin näköjään vahingossa toisen vastaavan tänä keväänä, vaikka tämä yksilö onkin tässä ollut jo pari vuotta. Se ei ole ehtinyt kukkia kertaakaan. Kerran oli lupaava kukkavana. Jos tämä on taimistolla mennyt sekaisin, sitten tämä on syyskimikki Brunette. Nimittäin vaaleampi tähkäkimikki vierellä on tehnyt jo komeat kukkavanat. Lehdistö tosin sopii Miamin väreihin, olkoot kumpi tahansa.

Ostin viime syksynä Päivänpesän innoittamana pari uutta laukkaa. Vielä näiden Miamien jälkeen odottelen laukka PingPongia kukkivaksi. Ainakin kolme kukkavanaa olen bongannut, vaikka mielestäni sipuleita laitoin enemmänkin maahan. Toki minulla tuppaa taas penkit olemaan joissain paikoissa hieman liiankin taas tiiviitä, sinne helposti joku jää alle. Kiva on kutienkin, että Miamitkin kukkivat nyt. Näillä ei ole tapana olla minulla ihan kovin monivuotisia, joten uusia joudun aina istuttelemaan.