lauantai 29. elokuuta 2015

Ekoja bongauksia

Tänään bongasin perhosen kaunopunahatussa. Tämä oli alkuperäinen syy kolmisen vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran kaunopunahattuja koitin istuttaa puutarhaan (ei silloin vielä onnistanut).



Näin myös tämän syksyn ekan kurkiauran. Kamera sattui olemaan juuri kädessä.


Ja ostin ekat tulppaanisipulit. Nyt tulee mainos. Ei maksettu. Lahden siemen ja kone ostaa tulppaanit Hollanista irtona. Ja ne myydään irtona. Silloin tulppaanisipulin koko on suurin mahdollinen, suurempi kuin pusseissa. Ja se tunne on ihana, kun saa itse valita. Ihan kuin irtokarkkihyllyllä. Tulppaanisipuleita sekä narsisseja on jo. Laukat, krookukset ja muut kevätkukkijat ovat vielä tulossa. Näin tyhjän laarin mm. valkoiselle koiranhampaalle. Ehkä parin viikon sisään tulevat loputkin.


Ensin kirjoitan tyhjään pussiin tulppaanin nimen ja valokuvaan kyltin, jotta en unohda korkeuksia ja lajeja.



Toistan tämän muutaman kerran.


Ostan hymyssä suin pussit. Tänään ostin vain 60 sipulia.


Näitä en istuta vielä, mutta kaikki pikkusipulit ja narsissit istutan heti, kun ne ostan. Eivät ehdi välillä kuivua.

perjantai 28. elokuuta 2015

Sateen jälkeen

Vaikka sateen jälkeen näyttääkin hieman kaatuilevalta tai suttuiselta



olen minä riemuissani. Vihdoin kannattaa aloittaa istutuspuuhat, kun maa on kosteaa.

Talvella (valitan, että käytän tuota sanaa kesällä) näen joskus puutarhapainajaisia. Niihin liittyy se, että kaikki kasvit ovat kuolleet talven aikana tai kesä ei ikinä tulekaan. Tänään meinasi syödessä tulla valvepainajainen, kun kuulin, että miehen työkaverin pihaan oli (kai ostomullan mukana) ilmestynyt juuri äsken iso kasa etanoita, jotka erehdyttävästi muistuttivat espanjan siruetanoita. Samalla paikkakunnalla. Ääk.

Tiedän, että maailmassa monia suurempiakin huolia ja huolenaiheita, mutta puutarhan näkökulmasta en millään haluaisi niitä ryökäleitä meille. Tiedän, mitä painajaisia näen ensi talvena.

Sitä ennen omalla pihalla kasvaa tomaatteja siellä täällä, siellä minne heinäkuussa laitoin omaa kompostimultaa. Kasvakoot rauhassa, tuskin nämä yksilöt ovat enää ensi kesänä hengissä. Tai jos ovat, niin lyön rahoiksi pakkasen kestävällä tomaattilajikkeella.


Iloa, painajaisia tai äkkirikastumista odotellessa toivottelen hyvää viikonloppua!

torstai 27. elokuuta 2015

Kukkivia ja arjen ongelmia

Helteellä nautittiin kesäpuuhista (ei pihapuuhista). Tällä viikolla ollut koulutusmatkaa ja matkalta palattuani huomasin avautuvia kukkia. Luulin, että täällä oli myös satanut sillä aikaa, vesimittari näytti kuitenkin vain kolmea milliä. Ei ihan vielä taida riittää maan kasteluun.

Ruusu John Cabot avautui. Uusi ostos, maksoi avojuurisena euron kesäkuussa. Ei ehtinyt kasvaa suureksi, mutta ehti kukkia. Seuranaan Zinnia.



Orientaalililja Mother Choice avautui myös, helteet pitivät nämä kerrankin valkoisina. Heinä-elokuun sateet voivat ruskistaa näitä jo nuppuvaiheessa. Ruusumalvan ja syysleimujen kanssa tuoksu on ihana.


Joskus täällä tulee näytettyä aina vain samoja kasveja. Kaunopunahattu ja kärhö Aljonushka ovat hyvin lähellä samaa väriä. Kaunopunahatut eivät ehtineet oikein kasvaa pituutta, kun ostin ne alennuksesta niin myöhään.


Magnus


Aljonushka tekee vielä ihanan paljon nuppuja.


Valkoisessa syysleimussa on ihana tuoksu. Toivon tämän lisääntyvän pikkuhiljaa. Taustallaan näkyy matalahko päivänlilja, joka jää melkein muiden kasvien jalkoihin ja täytyy nyt kaivaa muistiinpanoja, että mlloin olen tämä istuttanut ja mikä tämän nimi voisi olla.



Olinkin sitä  mieltä, että tällä pihalla pitäisi kasvaa useampaakin päivänliljalajiketta. Ehkä viime vuonna ei vain säät olleet tälle suosiollisia. Tai tänä vuonna vasta tajusin tämän olevan matalampi ja jäävän vähän varjoon tai muiden taakse. Tulipa nyt huomattua. Ja tulipa huomattua, että ei ole tullut kitkettyä.

Tässä taloudessa häviää välillä tavaroita. Ihan kuin kasveja puutarhassa. Nyt loppuu mielikuvitus siitä, että missä voisi olla tämän talouden tokaluokkalaisen matikan kirja. Huoh. On tarkastettu tuhat ja yksi paikkaa, ne todennäköiset ja ne epätodennäköiset paikat. Taitaa lapsi olla tullut minuun, valitettavasti. Hyvin on vielä mielessä oma keväinen kameran hukkaus-draama. Toivon, että kirja tulee vastaan jostain ihan loogisesta paikasta hyvässä kunnossa. Pitkä talvi tulossa näiden kadonneiden tavaroiden metsästämisen kanssa.

perjantai 21. elokuuta 2015

Ilahduttajia

Tänään ilahduttavia asioita auringon ja lämmön lisäksi löytyy puutarhasta. Punatähkä avautuu ensimmäisen kerran tässä puutarhassa. Värit eivät ihan mätsää noiden meksikonhanhikkien kanssa.


Kärhö Madame Julia Correvon on nyt ihan oikean kärhön kokoinen, toivottavasti tulevina vuosina vielä tuuheampi.



Kärhö Aljonushkassa on paljon nuppuja vielä.


Päivänlilja jaksaa yhä. Taustallaan yhä jotenkin kukkivat tähtiputket. Tosin pikkuisen resuisen näköisenä.

Vaalean lilat ja korkeat syysleimut ottavat kontaktia rusotuomipihlajan alaoksiin. Pitää jossain vaiheessa ehkä vaihtaa niiden paikkaa. Tai sitten tähän pihaan saa kuulua pikkuiset kummallisuudet.


Ja kyllä minä yhä pidän muistakin kasveista. Osalla on ollut hyvin pitkä kukinta-aika. On ollut ihana ihme tämä lämmin elokuu. Kastelukannua saa ulkoiluttaa nyt enemmän kuin muuten koko kesänä. Ei haittaa.

perjantai 14. elokuuta 2015

Elokuun sekalaisia

Sekalaisia kukkivia omasta puutarhasta. Joillakin penkeillä yritän pitää jotain teemaa, mutta sitten niihin penkkeihin voi ilmestyä jotain kontrastia, joka joskus jää rikkomaan tunnelmaa, joskus saa siirron. Tässä eräässä etupihan penkissä on ihmeen paljon vaaleanpunaista, vaikkakin myös ruskeaa.


Taustalla näkyy, kuinka tumma hevoskastanja voi olla.

Lähellä purppuralaukat kukkivat nyt täysin tummina. Jännä vuosi, on jo elokuun puoliväli ja laukkoja kukassa. Näiden vieressä on purppurakeijunkukkien hentoja kukkavanoja ja toisessa kohtaa taas ihan hujoppeja lilahtavia syysleimuja.
 

Lilja Dimension on myös tumma. Keväällä ja viime vuonna halusin tummaa. Nämä kasvavat rusokirsikan vieressä ja näiden takana onkin varjoon jäävä saniaissoppi. Dimensiot ovat tulleet tänne Amsterdamin lentokentältä, jossa ne olivat kyllä aika kalliita, mutta pitäähän sitä Hollannista jotain kukkivaa tuliaista itselleen tuoda, kun muuten ei oikein ehtinyt siellä puutarhamyymälöihin.


Pieni tumma tuo kivaa kontrastia, vaikka onkin kuvassa erittäin sekavan näköistä. Meksikonhanhikki on mielestäni vaikea kuvattava tummuudessaan. Tässä yhdessä harjaneilikoiden kanssa. Taustalla kurjenpolvi Alba lopettelee kukintaa ja punatähkät tuolla seassa aloittavat jossain vaiheessa kukintaa ja tähtilaukat ovat jääneet kaikkien muiden kasvavien jalkoihin. Punatähkät ovat olleet tuossa penkissä kai jo kolmatta vuotta, ja nyt vasta aikovat kukkia. En tiedä, tulevatko ne millään sopimaan tuohon penkkiin, mutta en tiedä uskaltaako niitä siirtääkään, jos ne taas jurottavat kukkimatta seuraavat kolme vuotta.


Nyt kuitenkin huokailen enemmän kaiken romanttisen, rennon ja jopa pastillivärien perään. Kummallista. Kaunopunahattu Magnus taitaa jäädä näin vaalean haalean vaaleanpunaiseksi ja olen sitä mieltä, että tämä väri on nyt täydellinen.


Onneksi eri mielialoille on erilaista katseltavaa ja eri vuosille tai eri päiville eri lempikohde. Mutta selkeästi on vielä monia eri kasveja ja teemoja, joita voisi vielä toteuttaa. Jotain sekavuutta voisi vielä myöhemmin karsia ja selkeyttää penkkejä. Tai sitten jätän jotain hyvin sekalaisia ja sekavia paikkoja.

torstai 13. elokuuta 2015

Tämän vuoden retki Huovilan puistoon

Autuaan olon Cheri muistutti minua Huovilan puistosta. Olen siellä vieraillut aikaisemminkin, mutta en muistaakseni tähän aikaan vuodesta. Ja muutenkin tuolla pitäisi muistaa käydä joka vuosi. Nyt kävin viimeisen kesälomapäiväni kunniaksi ihan yksin, kun lapset olivat koulussa. (Viime kerralla lasten kanssa meno oli vähän hoppuista.) Olisin tuolla voinut olla kauemminkin, mutta nämä arjen aikataulut alkavat jo tuntua.

Huovilan puisto on englantilaistyylinen puisto, jonka omistaa Kärkölän kunta. Opaskierrokset lähtevät kello 13. Olen sellaisella ollut joskus ja siksi on helppo nykyisin kulkea tuolla yksinkin. Tuonne piti rakentaa kartano, sen kesken jääneissä perustuksissa on ruusutarha.


Hiekkakäytäviä pitkin kävellään ja näkymiä on monenlaisia. Kuten kaunis suihkulähde.


Suihkulähteen ja pienien patojen lorinaa kuuluu siellä täällä.


Hiekkakäytäviä pitkin kuljetaan, kuten puiston säännöissäkin lukee.



Siellä täällä on penkkejä istuskelua varten, joskus kasvien ympäröimänä.


Ja voi myös seurailla lampien sorsia.


Ja reippailijoille löytyy myös luontopolkua vähän haasteellisemmassakin maastossa.


Minulla oli aikaa alle kaksi tuntia, joten siinä ei paljon lähdetä kiipeilemään, kun pelkkä lampien ympäri käveleminen vie oman aikansa.


Saatikka lumpeiden kuvaaminen.



Tai lentävien ihmeiden kuvaaminen ja seuraaminen.
Kerrosbaari.


Tulossa tai lähdössä.


Perhosia.





Ostin muutaman taimen. Tällä kertaa lehtoängelmän ja vaaleanpunaisen harjaneilikan. Ne mahtuvat jo olemassa oleviin kukkapenkkeihin. Uusia suunnitelmia on mielessä, ja toivottavasti jonkun ehtisin niistä toteuttaa loppukesän ja syksyn aikana.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Punahattu Magnus

Ristiturpa oli vierailulla aamulla. Eilen pestyn ikkunan läpi sain siitä kuvan. Onneksi se söi minun silmieni edessä vain rikkaruohoja. Olin nimittäin valmiina säntäämään jänisjahtiin, jos olisi koskenut punahattuihin tai muihin kukkapenkkien kasveihin.


Yritin jo pari vuotta sitten kasvattaa punahattuja. Ne eivät pitäneet suunnitelmistani. Nyt olen ostanut näitä valmiina taimina viime vuonna ja tänä vuonna. Nämä kyseiset Magnukset ovat honkkarin alesta, varmasti tämän vuoksi jäivät ihan tosi mataliksi. Mutta nyt siis ensimmäinen punahattu tällä pihalla kukassa, melko haalea on värinsä. Suurempia kaunopunahattuja, viime vuonna ostettuja, on tulossa kukkaan. Niiden nimi pitää jostain kaivaa, ellei niitä myyty nimettömänä. Taustalla samainen kurjenpolvi Orion, joka on moneen kertaa kuvattu. Keltaiset taustalla toisen penkin keltaiset liljat.

 

 

On hienoa, että saa nähdä jonkin kasvatuksen vihdoin onnistuneen, vaikka aika suurella avustuksella. Lehdet tosin ovat täynnä lehtokotiloiden tekemiä reikiä, mutta nyt en tuijottele niitä.

tiistai 11. elokuuta 2015

Puutarhan eläimiä

Puutarhaan kuuluu monenlainen elämä. Usein sen näkee ja kuulee, kuvata ei oikein ehdi. Meidän pihalla näkyy oravia, jotka välillä säksättävät typerille ihmisille


lintuja


joskus mehiläisiä (oletan tämän olevan?)


kimalaisia.


Harmi, että perhosia on niin vähän. Yritän silti lisätä pikkuhiljaa myös sellaisia kasveja, joista perhosetkin voisivat pitää.


On meillä kyllä niitä lehtokotiloitakin, mutta ne eivät minusta ole kuvauksellisia, koska niitä on liikaa.