lauantai 8. elokuuta 2015

Katse pois maasta

Elokuussa on kuvattavaa samassa penkissä maan tasalla. Kaatuilevaa myskimalvaa, keijunkukkaa, päivänkakkaraa ja taustalla ainokainen helminukkajäkkärä. Kun katsetta nostaa, näkee muutakin.


Silmien tasolla tai ylempänä ruusumalvaa.


Ja myös keskellä. Syysleimuista olen pitkään halunnut vain vanhoja lajikkeita. Syy on tämä. Uusissa lajikkeissa kukkien kuihtuminen näkyy ruskeana. Kuten nyt tuossa keskellä ihan vähän vasta vain.


Vanhat lajit tiputtavat vanhat kukat kauniina alas.


Toisaalla kärhö Madame Julia Correvon kukkii nyt ensimmäisen kerran näinkin paljon. Kiemurtelee pitkin kerran vahingoittunutta rusotuomipihlajaa, joka on ihme kyllä toipunut. Kukat saavat nyt vielä liian vähän valoa, hieman ylemmäs kiivenneet kukkivat myöhemmin, ne saavat enemmän aurinkoa. Tämä kukkii uuden varjopenkin alueella.


Toisaalla lyhyemmäksi jäävä kärhö Aljhunska on aloittanut yhdellä kukalla. Tämä kiemurtelee pitkin kärhötukea. Kärhötuki näytti vielä aikaisemmin kesällä hyvin vajaalta. Eipä enää. Kärhötuki on sellaisessa kukkapenkissä, jonka ympäri voi kävellä, mutta pohjoisen suunnasta rajaa suuri saniainen. Kärhötuki nyt täynnä kärhöjä sekä vähän ruusupapua sekä myös kurjenpolvi Orion kiipeilee tätä pitkin. Tähän penkkiin tulossa vielä jotain kukkaan myöhemmin.


Orion onkin tehnyt pituus tai siis korkeusennätyksen sekä kukinta on kestänyt jo yli kuukauden.


Toisesta suunnasta Orionin seurana on aiemmin olleet vain punaisen tähtiputken kukat, nyt myös päivänliljat.


Näitä päivänliljoja on myös liljojen seurana. Ruusumalvakin on taustalla ja vähän riitelee värisävyjen kanssa, mutta riidelköön.


On ollut ihanan kesäisiä päiviä. On voinut viedä lapsia uimaan, tuijotella pilviä ja nostaa katse myös kotipihalla kohti taivaita.


Ja haaveilla pihasuunnitelmista. Siis vain haaveilla. Nyt tuli ne kelit, kun minua ei vain saa kitkemään eikä kykkimään. Tulisi muuten liian kuuma. (Joinakin vuosina tosin tällaiset (alle 25 asteiset) säät eivät ole tuntuneet mitenkään liian hikisiltä.)

10 kommenttia:

  1. Kitkemistä oli minullakin päiväohjelmassa;) Upeat kukat ja kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minä kitken lämpimillä säillä hyvin vähän. Vain pari kertaan nyppäisen jostain ja olen tehnyt sen jälkeen muka suuren uroteon..

      Poista
  2. Tää lämpö tuli tosiaan vähän yllättäen, kun on tottunut hytisemään ;-)
    Ihanat kukat ja oi voi miten hieno ja tuuhea Orion! Omani menetin, se ei elänyt kuin yhden kasvukauden. Mutta on mulla jo uusia kurjenpolvia, onneksi. Ja ne näyttävät suureksi osaksi voivan ihan hyvinkin, yksi vaan on puolikuollut, ehkä sekin siitä virkoaa, tai sitten se kuolee kohta helteeseen ja kuivuuteen. Saa nähdä. Orion on tosi pirtsakka yhdessä rusopäivänlijan kanssa, kivan näköinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla alkaa olla sen verran eri lajeja kurjenpolvia, että huomaa niiden kasvavan ja kukkivan hyvin eri tavoin. Ja koska ostan niitä välillä alennuksesta tai vain sattumalta, niin pääsen tutustumaan niiden kasvutapaan ja kukkimispituuteen vasta omalla pihalla. Toivottavasti omat kurjenpolvesi selviävät ja tuuheutuvat.

      Poista
  3. Kauniita kukkia ja kauniita kuvia. En ole ennen tainnutkaan käydä blogissasi, kivalta näyttää. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
  4. Nimenomaan kaatuilevaa. Tänä kesänä kaikki on kasvattanut huikeat varret, joita sitten sateet ovat kaataneet sinne tänne. Tukemista on riittänyt yllin kyllin.
    Orion on ihana. Laitoin sen vinkkivihkooni hankittavien listalle. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna Orion on ennätyskorkea. Sen luvataan kasvavan vain 40-50 cm korkeaksi. Nyt kasvoi noin 150 senttiä.. Siksi sille oli nyt tuo kiipeilyteline tosi hyvänä apuna.

      Poista
  5. Monenlaista kukkijaa on elokuussakin vielä. Tämä kesä oli niin haasteellinen jokaiselle puutarhurille kuin kasveillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman erilainen kesä lämpötiloiltaan. Osa kasveista on voinut erittäin hyvin, osa ei.

      Poista