lauantai 9. lokakuuta 2021

Kuihtuvaa

 Ennen haravointiin ryhtymistä on maisemat hetken hyvin ruskeat, kun nurmikkoa ei paikoin näy. Hevoskastanjan lehdet ovat suuret ja peittävät. Kun lähellä on vielä vaahtera ja tammi, ei voi ihan jättää kaikkea lehtiä maahan. Kottikärryt ovat tänään kuitenkin saaneet vielä odotella ihan tyhjinä. Tai kai niihin on pari lehteä lentänyt ihan itsekseen puusta.


Minikokoinen (aiempana talvena jänisten syömä) japaninvaahtera pitää vielä lehdet, vaikka kaverinsa on jo lehdet tiputtanut. Se on keltaruskeiden lehtien kanssa erottuva.


Vihreät lehdetkin erottuvat kukkapenkeistä. Tässä siis on kukkapenkki ja siellä siementaimesta kasvanut, toisen harrastajan puutarhasta, istutettu jouluruusu. Näkyy siellä myös mm. sinivuokon lehtiä seassa.


Kukkapenkkeihin jätänkin lehtiä ihan runsaasti. Suojaavat kasveja sekä tulee madoille vielä hommia. Keväällä sitten voi katsoa, pitääkö lehtikerrosta ottaa vähemmälle vai vain jättää sinne maatumaan. Joskus saatan ripotella multaa maatuvien lehtien päälle.


Tuija myös tiputtelee turhiksi käyneitä ruskeita havujaan(?) vai mitä nuo sitten ovatkin. Havuja joskus kippailen happaman maan kasvien juurille. En tiedä, onko siitä mitään apuja. Johonkin vain täytyy aina tämä kaikki ruskea massa tunkea.


Jotain muutakin väriä on kuin ruskeaa. Nimittäin yksi Waterlily syysmyrkkylilja on vielä hyvin hempeänä. Tällä toinen kukkavarsi on kaatuillut, toinen toki pystyssä. Kaverinsa toisessa kukkapenkissä alkaa olla rähmällään joka suuntaan. 


Syyskimikillä on hieman toivoa avautumisesta. Mutta tosi vähän näkyy vielä nupun avautumisen merkkejä.


Eikä tämä syyvuokkokaan ole jaksanut vielä nuppujaan avata. 


Toinen syysvuokko kukkii kuitenkin, nuppuja on vielä runsaasti sekä on saanut myös hieman osansa lentelevistä tuijan havuista.


Samoin yhä kukkii keltatörmäkukka. Ehkä kukkimisennätys: heinäkuu, elokuu, syyskuu ja ainakin osa lokakuuta.



Hieman räiskyvää on, jota tuo sekä tavallinen hapankirsikka sekä tontilta löytynyt omenapuu.


Korkein ja samalla myöhäisin syysleimuni vielä sitkeilee kukkimisassa ja vihreänä. 


Lakastuvan puutarhan kasvien lomassa on hieno nähdä miten jouluruusun vihreät lehdet ovat paikoin hyvinkin tuuheina. Ja niiden juurella, varsinkin parissa vaalea jouluruusussa, näkyy pieniä vaaleita nuppuja. Ovat jo valmiina ja viimeistään kukkivat keväällä. Näitä nuppuja käyn aina välillä kurkkimassa. Ne ovat kuin pieni kevät, joita voi nyt jo vähän fiilistellä.



maanantai 4. lokakuuta 2021

Neljän tunnin kyykkyjumppa

Jos pidän jostain kohtaa puutarhasta, haluaisin tuijottaa vain sitä. Ja ottaa siitä vain kuvia. Nyt onneksi näiden punahattujen kuvaamiseen tuli uusi syy. Nimittäin tuo taustalla oleva ruska. 


Eilen sain kuitenkin kameran asetukset jotenkin huonosti, joten osa eilen kuvatuista kuvista oli tosi pimeitä. Vasta äsken aloin kameraa tutkimaan ja löysin vian. Eilen oli sen verran tekemistä, että en kyennyt keskittymään kameraan. 


Jumppasin eilen etupihan pienehkön kukkapenkin uudistamisen kanssa.  Aikaa meni jotain 4-5 tunnin välillä. Kukkapenkki on mennyt vuosien saatossa ahtaaseen ja rötyiseen kuntoon. Se on etupihalla, eli aika näkyvällä paikalla. Penkin kunnostamista ovat estäneet pari asiaa. Eli se, että penkin kunnostus on työlästä sekä se, että sopivaa aikaa kukintaa ajatellen ei ole ollenkaan. Tuosta penkistä keväällä sulavat lumet melkein ensimmäisinä, joten siellä on ollut pieniä sipulikukkia vaikka kuinka paljon. Ja myöhäisemmät kasvit ovat olleet lokakuun kukkija syysasteri Patricia Ballard (joka on ollut sellaisessa kohdassa, että ei edes oikein näy). Eilen sitten oli sopiva sää. Sopiva mielentila. Ja sopivassa suhteessa muita hommia, joita välttelin (kasvimaan kunnostus), joten ryhdyin tämän penkin kimppun tarkan kolmen vuoden harkinnan jälkeen. Lähtötilannehan tässä on sotkukasa.



Kun kaikki kasvit sai pois ja suurimman osa helminukkajäkkärän juurenpalasista pois, oli kasvijätettä tullut kottikärryllinen aika pienestä kukkapenkistä. Tuota penkkiä ei vain oikein voi suurentaa, kun kulkuväyliä on monellakin taholla sekä sitten vielä kakkakaivot yhdellä sivulla.


Takaisin laitoin lähes samat kasvit kuin ennenkin. En ostanut yhtään uutta kasvia. Haluaisin tässä vaiheessa toistaa itseäni, että en ostanut yhtään upouutta kasvia tätä penkkiä varten.


Toki siirsin lopulta tähän pari uutta kasvia ja koetin hävittää sekä ruusumalvan että helminukkajäkkärän tästä kokonaan. Molemmilla hävitettävillä kasveilla on kuitenkin hyvin vahva päättäväisyys elinvoiman suhteen, joten en usko, että hävitys on vielä tapahtunut. Kippasin lopun kompostin tyhjennyksen yhteydessä kottikärryllisen kompostimultaa tuonne, muuten en edes lähtenyt parantamaan maata sen enempää. Alla on savipohja. Multa ei näyttänyt mitenkään surkelta. Siirsin tähän toisaalla kasvaneista alastonimmistä osan (ovat tontin vanhaa perua) sekä yhden maksaruohon muualta (jossa sen paikka koko ajan häiritsi).  Osa pioneiden juurakoista meni säpäleiksi. Enkä leikannut nyt niiden varsia, jotta erotin ne toisistaan paremmin. Merkkailen vielä itselleni eri pionit ja leikkaan varmaankin niiden varret parin päivän sisään. Pakko vähän tarkkailla ekan sateen jälkeen, että miten multa painuu vai painuuko. Eli tarvitseeko laittaa lisää multaa joidenkin kasvien päälle.


Samalla oion tiilireunaa ja kanttasin vähän ympäriltä. Yleisilme on vieläkin varmasti monen makuun liian rusas ja sotkuinen. Omiin silmiin se on nyt selkeämpi. En yhtää tiedä, kuinka paljon vanhoja sipuleita tuonne jäi ja kuinka paljon sain niitä pelastettua. Ainakin kasa Lollypop-liljaa on laitettu takaisin, samoin laukkojen sipuleita ja tulppaaneja sekä hyasintteja. Pikkusipuleita löytyi myös ja toivon, että ne kukkivat. Osa sipuleista toki aina hajoaa ja menee rikki tässä käsittelyssä. Alla kuvia tämän kukkapenkin kasveista niiden kukinta-aikaan. Yritin olla talventähtien paikan kanssa varovainen, mutta en mitenkään muista tarkkoja neliösenttejä, joissa nämä kasvavat. Sammal on nyt kuitenkin poistettu, hetkeksi.


Näiden mahdollinen menetys voi myös harmittaa. Mutta olin jo henkisesti varatunut siihen ja hengittänyt syvään ja valmistautunut mahdolliseen muutokseen.


Keväällä kukkivat esikot jaksavat kyllä porskuttaa sekä näitä esikoita minulla on muuallakin. 


Tältä kukkapenkin reuna näytti toukokuussa 2021. Siellä vaaleanlilat palloesikot on säilytetty. Yhtään en tiedä, miten ja missä on kaikki nuo muut pikkusipulit. Aina tehdessä joku sipuli sattuu käteen tai lentää jonnekin. Osan laittaa samoille paikoille. Tai huomaa, että taas on sipuleita mullan pinnalla. Tässä kuvassa myös yksi syy, minkä vuoksi en ole keväällä pystynyt nostamaan tuon penkin kasveja ylös.


Kevään jälkeen tuolla on seuraava näyttävä vaihe melkeinpä pionien aikaan, sillä en ole tuonne ujuttanut uusia tulppaaneja aikoihin, kun olen ajatellut, että penkki pitää uudistaa. Kuolanpionin siirsin pois tuosta penkistä vähän syrjempään, se muuten kasvaa suuremmaksi hujauksessa. Kukinta oli todella lyhyt. Ihme, että ehdin kuvan ottaa.


Tarhapioni on tämän tontin alkuperäisiä. Siis edellisen omistajan peruja. Sitä jo kasvaa muuallakin, joten sen nostamisesta oli helpoin aloittaa. Aina jännään pionien juurakoiden ylös kaivuuta. Kuva on itse asiassa toisesta kukkapenkistä, sillä tästä kukkapenkistä en ole ottanut tarhapionin kukinnan aikana yhtään kuvaa. Tämä on joka vuosi vähän huonosti tuettu. 


Samaan aikaan kukkii kiinanpioneita tuossa penkissä. Välillä toki kukkivat vähän lomittain. Viime kesänä kukki Nora Barlow-akileija samaan aikaan vaaleanpunaisen pionin kanssa (tod.näk Sarah B). Tämä pioni on appiukkoni isänäidin istuttama ollut aikoinaan kesäpaikalle, sieltä olen juurakon palan saanut tuoda kotiin. Kuten kuvasta voi arvata, kitkin myös karhunköynnöksen juurenpalasia pois. Hajulaukka näkyy myös kuvassa. Nyt ei ole mitään tietoa, että missä kaikkialla niiden sipuleita tulee jatkossa olemaan. En millään erota mahdollisen hajulaukan tai ukkolaukan sipuleita toisistaan. 


Tässä kukkii myös saatu nimetön pioni. Kälyni entiseltä pihalta.


Ja tämä uutukainen. Lavander Bouquet, jonka itse asiassa tyttäreni voitti vuonna 2019 Lahden pihapiirimessuilta, Suomen pioniseuran arvonnasta. Kaikkiin tämän penkin pioneihin liittyy siis joku tarina. Lähes kaikki muut puutarhan pionit ovat ostettu, toki muutama jakotaimi on muuallakin. Kuva on hieman epätarkka, mutta tuo vaaleampi pioni. Se tarvitsee ehdottomasti tuen ensi vuodeksi. Jos suostuu siirron jälkeen kukkimaan. 



Tässä penkissä kasvaa Lollypop-liljoja heinäkuussa. 


Sekä vaaleanpunaisinta syysleimua, mitä minulla on.Tämä on aikaisin syysleimu, heinäkuun kukkija.


Vaaleanpunaista harjaneilikkaa on kasvanut myös tämän penkin yhdessä reunassa.


Näiden jälkeen tuleekin liian pitkä kukintatauko penkkiin, jolloin kaikki vain ränsistyy. Siirsin sen vuoksi muualla, liian ahtaalla, olleen punahattu White Swanin tänne. Jos vaikka nyt penkissä olisi sillekin tilaa. Siirsin myös reunukseksi muualta vähän ajuruohoa. Aikaisemmin tässä olleet sammaleimuja puhdistelin sammaleesta ja rikkaruohoista. Saa nähdä, kukkivatko ensi vuonna. 

Tulevia syksyjä sitten toivottavasti jatkossa ilahduttavat maksaruoho Herbstfreude (ainakin näin luulen). Muualta pihalta otetut hattivatit eli alastonimmet eli syysmyrkkikset syysasteri Patricia Ballard. Pikkasen jaoin tähän myös keijunkukka Rachelia, jossa on vaaleanpunaiset kukinnot. Vähän kuin penkin väriteeman mukaisesti. 


Nyt kolottaa alaselän lihaksia sekä takareisiä. Sormissa tuntuu hellältä sekä kasvivarret ovat tehneet eilen töitä. (Olisin voinut toki ottaa tähän letkusta vettä, mutta kannoin takapihalta sitten useita kastelukannullisia vettä, kun kerran sadevettä on.) Äsken kävin vielä ottamassa eilen tehdystä penkistä uuden kuvan, kun kameran asetukset eivät kettuilleet. Ihan hurjan hyvä mieli jäi tästä projektista kuitenkin, vaikka kevään kukkaloisto olisikin hieman vaisumpi kuin ennen. Kannatti jumpata.

perjantai 1. lokakuuta 2021

Lokakuu ja syksyn 2021 sipulit

 Miten yhtäkkiä onkin jo lokakuu. En oikein taas pysy tässä(kään) vuodenajassa mukana. Katselen usein sisältä ruskaa ja huomaan jo joidenkin puiden lopettaneen kasvukautensa tältä vuodelta. Rusokirsikka aloitti aikaisin ruskansa ja vielä viime viikolla leimusi upeana. Ja samainen puu on yt lähes lehdetön. 


Kun ajelen autolla, tulee aina välillä mieleen, että pitäisiköhän matkan varrella piipahtaa vielä sipulikukkaostoksilla. Kun katson ylläolevaa maisemaa keittiön ikkunasta, näen paikan, johon voisi vielä piilottaa muutaman krookuksen, kun näkyisin hyvin ikkunaan. Olen pitänyt pääni ja ostanut viimeeksi sipuleita yli viikko sitten. Eli oikeasti olen kyllä ihan tarpeeksi sipulikukkia jo hommannut sekä niitä istutellut. Istutuspaikat alkavat jo kadota mielestä, joten keväällä on sitten yllätyksiä tiedossa. Tässä listaa ostoksista ja jo maahan tumpatuista sipuleista.


Kiurunkannus Beth Evans (en ymmärrä, että miksi kiurunkannuksia nyt vasta)

Krookukset: Jeanne D'arc (näitä lisään joka vuosi)

                    Romance

                    Gold Wellow

                    Flower record

                    Botanical Blue

                    Firelly

                    Cream Beauty

                    Queen of the Blues

                    Ard Schenk

Kuvassa valkoiset krookukset ovat Jeanne D'arcia. Etualalla lilahtava voi olla Vanguard. Matalien keltaisten lajiketta en nyt arvaile.


Laukat (Allium):

                Purple sensation (monena vuonna näitäkin istuttelen) 

                Kantaviense

                Ping Pong    (Päivänpesän Katjan innoittamana. Ping pong kukkii heinäkuussa.)

                Gladiator


Helmililjat (muscari)

                 Valeric Finnis

                 Siberian Tiger

                 Grape Ice

                 Latifolium (isohelmililja)

                 Touch of Snow   


Mikään helmililja ei lisäänny yhtä nopeasti kuin se tavallinen tummahelmililja, joten istutan nykyisin helmilijat ryppääksi. Näyttää nimittäin minun silmääni hassulta, kun olen esim yllä olevat isohelmililjat aikoinaan istuttanut hyvän välimatkan päähän toisistaan, kun luulin, että ne runsastuvat ja tuuheutuvat samalla tavalla kuin tavalliset tummahelmilijat. Ja pah. Ei lisääntymistä. Joten saivat kaverikseen muutaman lajitoverin. Isohelmililja tekee yhden suuren lehden, joka voi aluksi hämätä ja näyttää pienen tulppaanin lehdeltä.


Narsissit: Thalia (aikaisemmat hävinneet)

                Pink Blend

                Stralight Sensation


Tulppaanit: 

                Hilde

                Persian Pearl (näitäkin taantuilee, joten niitä mahtuu lisääkin)

                Ronaldo

                Sping Green (entiset jo taantuneet)

                Sylvestesteris (yhden kerran olen istuttanut, eivät nousseet)

                Mount Tacoma

                Carneval de Nice

                Synaeda Amor

                Tries Chic

                Jimmy

                Purple Dream

                Clear Water (näitä 80kpl, harmittaa että en ostanut 20kpl:tta lisää)


Meillä on toivottavasti kesäkuun alussa juhlat ja Clear Waterit ovat silloin toivottavasti kukassa. Pitkät valkoiset tulppaanit, joiden olisi tarkoitus yhtenäistää eri kukkapenkkien tulppaanikimaroita. Niitä olen siis istuttanut ainakin viiteen eri kukkapenkkiin, missä kukkii eri värisävyisiä tulppaaneja. Alla oleva kuva on otettu kesäkuun alussa 2019, jolloin Clear Watereita kukki minulla runsaammin viimeeksi. Taantuu kyllä helposti yhden kauden jälkeen.


Kun kukkapenkit kukkivat, ei tarvitse koristeeksi kesäkukkia. Kesäkukat eivät ole peruslaiskalle ihmisille sopivia. Tai minun laiskuuteni ilmenee juuri kesäkukkien hoitamisen (tai hoitamatta jättämisen) kanssa.

            

Liljat tai tarkemmin Marhanliljat (jee!):

            Claude Shride

            Orange Marmelade

Muut:

                Kirjopikarililoja

                Assyrianpikarililjat

               Suvikello

               Talventähti (1 pussi)

               Lumikello (vain 1 pussi, en erittele lajikenimeä, sillä aina ei saa mitä ostaa)

               Hyasintti Woodstock

               Kevätkurjenmiekkoja sekä sitä tavallista Harmonya, että Purple/Blue Hill sekoitus

               Kirjokevättähti 

               Anemone Charmer

               Posliinihyasintti (kummallinen vanha piha, kun täällä ei kukkinut posliinihyastintti ennestään)

               

Ja sitten noiden kaikkien lisäksi olen omalla tontilla levitellyt skillaa ja keväällä myös siirrellyt koiranhampaita eri paikkoihin. Osa entisistä sipulikukista taantuu, osa porskuttaa menemään ja osa lisääntyy. Puutarha kyllä muuttaa koko ajan muotoaan ja eri vuosina eri kasvit kukkivat eri tavalla tai eri aikaan kuin edellisenä. Joka kevät alkaa kuitenkin usein samalla tontilla samojen nurkkien tutkimisesta. Ne varhaimmin sulavat kohdat saavat kaiken huomion, jos sieltä alkaisi näkyä elämää. Kevättä kohti mennään jo mielessä, vaikka tässä välissä oleva useamman kuukauden tauko saa taas muistin pyyhkiytymään omistakin suunnitelmista.  

sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Aurinko ja sen voima

Tänään tein aurinkoisella säällä puutarhahommia. Ja ei ollut sitä ikivanhaa ja kulahtanutta toppatakkia päällä, mikä on ollut pari viime viikkoa aina pihahommissa niskassa. Tuli sipuleita multaan kaivaessa ihan hiki, kun ei kuitenkaan viitsinyt ihan ilman hihoja olla puutarhahommissa. Olikin ikävä aurinkoa, lämpöä ja hikeä. Vaikka varjossa taisi olla ehkä 12-13 astetta enimmillään. Aurinko paistaa jo sen verran matalalta, että en tiennyt, pidänkö enemmän japaninvaahteran punaisista lehdistä vai varjoista, joita se tekee. Kuvassa ihan oikeassa yläkulmassa magnolian vihreitä lehtiä. 


Toisesta suunnasta tuli myös varjoja.


Tuo samainen kantopenkki pilkistelee tuolta hevoskastanjan alta. Vehreä seinämä taustalla on naapurin puolella olevaa orapihlaja-aitaa.


Samaa penkkiä ei voi toki ohittaa kuvaamatta syysvuokkoa.


Muutama päivä sitten aloin tutkia yhtä kukkapenkkiä. En löytänyt sieltä ollenkaan syysmyrkkyliljaa Waterlilyä. Oli se kuitenkin siellä, jo sen verran kurjenpolven alle joutuneena, että jouduin hieman kurjenpolvea raivaamaan, koska en raaski tässä vaiheessa siirtää syysmyrkkyliljaakaan. Tämä on ollut niin varjossa, että on sen takia aika valkoinen, tulee saamaan lilan värin, kun saa valoa enemmän. Näin on muistini mukaan käynyt ennenkin.


Toisten nimettömien syysmyrkkyliljojen valon ja varjon leikin lomasta näkyy, että syysmyrkkikset alkavat pikku hiljaa olla kukintansa loppusuoralla. Loppusuorakin on kaunista.


Syysvuokko samassa penkissä vähän toisessa päässä kukkii mukavasti yhä. Joku kukka pudottaa terälehdet, joku toinen avaa nuppunsa. 


Pörriäiset ovat olleet vähissä viime aikoina. Olinkin yllättynyt, kun yksi kimalainen oli hommissa keltatörmäkukassa. Siinä muuten kasvi, joka jaksaa kukkia. Heinäkuusta asti on kukkinut kevyen ilmavana. Ja kukkii yhä. Tässä vaiheessa silmät eivät edes näe noita siemenkotia tai nuppuja, vaikka kuvasta ne tulevatkin esiin.


Alemmassa kuvassa on vastavaloon keltatörmäkukan lisäksi aurinko. Tuo tämän päivän ilon ja onnen tuoja.


Paljon olisi tehtävänä kaikenlaisia syyspuuhia. Keinua ei viitsi vielä kantaa pois, tänään istuin siinä istutuspuuhien välissä ja mietin, että mitkä penkit saavat mitkäkin tulppaanit. Ja kas, osa tulppaaneista loppui kesken. Keväällä meillä on (toivottavasti) juhlat ja haluaisin ajoittaa suurien tulppaanien kukinnan juuri sinne. Ilmathan sitten lopulta päättävät, että mikä kukkii mihinkin aikaan.


Toiselta puolelta pihaa voisi jo aurinkotuolin kantaa suojaan. Niin helle tuskin tulee, että tuossa tulee enää makoiltua. Syksy jo  voittaa kesän, vaikka ihana päivä onkin tänään ollut.


Kärhöistä kukkii enää jämät. Kärhö Aljonushka kukkii vielä muutamalla kukalla.


Kärhö Diana kukkii vain yhdellä kukalla. Se kasvaa hieman hassussa paikassa, joten tätä ei juuri tule kuvattua. Ei siinä montaa kukkaa varmaan ollutkaan.


Väriä toki on kukkapenkeissä ja puissa ja pensaissa sekä lehdissä.


Osa pudonneista lehdistä alkavat jo ruskistua. Haravoimista ei ole edes aloitettu, kun suurimmat lehdet ovat vielä puissa. Onhan tässä syksyä jäljellä, vaikka kuinka paljon. Aurinko saa optimistiseksi.

keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Syyspäiväntasauksen viileät hetket

Kun kalenterissa lukee syyspäivän tasaus ja yöllä on ollut pakkasta, tulee vähemmästäkin selväksi se, että talvi on tulossa. Eilen onneksi otin viljelylaatikosta pois viimeisen kesäpurpitsan. Ensisilmäys aamulla ulos, oli tänään tavallista myöhäisempi. Kuva on otettu n 7.30 keittiön ikkunasta. Kirsikkapuun alla nurmikko ei ole samalla tavalla jäässä kuin muualla.


Toisesta kohtaa kuva takapihalta noin klo 8.40.


Syyshohdekukat eivät olleet kovin kohmeisia. Ne ovat pieninä yläkuvassa. Näiden lähellä on mm luppio Pink Tanna, se ehkä teki vähän suojaa muurin lisäksi.


Samoin punahatut ovat keinun vieressä vain vähän huurteessa.


Kimikki taas ei näyttänyt huurteiselta. Kylmyys oli saanut sen kukkavanat kumartamaan. 


Lätäkön luona maa on todella paljon alempana ja sinne halla yltää myös niinä päivinä, kun se on vain todella lähellä nollaa tai nollan tuntumassa. Niinä päivinä yläpiha/etupiha voi olla ihan sula. Nyt lätäkön luona punahatut olivat enemmän valkoisina.


Punalatvan oikeaa väriä sai jo arvailla.


Japaninhappomarja Admiration oli taas hyvin kaunis.


Etupiha on meillä selvästi takapihaa ylempänä. Ja etupihalla on paljon korkeita puita. Niiden alla kantopenkki näytti aivan jo sulaneelta, jos sitä halla olikaan koetellut. Kuitenkin vieressä olevan tammen lehdistä tippui vettä, aurinko sulatti tammen huurteisia lehtiä ja tiputteli pisaroitaan.


Puoli vuotta ja sitten on kevätpäiväntasaus!