perjantai 31. joulukuuta 2021

Vuoden 2021 kooste

 Viimeistä päivää viedään. Joskus vuoden lopulla tai seuraavan vuoden alussa on tarve hieman koostaa edellistä vuotta. Joskus tätä tarvetta ei ole ollenkaan. Koska myös 2021 vuosi oli monelta osin turhauttava, oli puutarhassa taas paljon asioita, joihin mikään maailman tilanne ei kamalasti vaikuttanut. Puutarhaa ei paljon hetkauttanut, että siirtyykö nurmikon leikkuu viikolla tai onko lapsilla etäkoulua ja kuka tekee lounaat.

Tammikuu oli luminen. Kukkapenkkien paikkaa pystyi arvailemaan lähinnä kasvituista. 


Helmikuussa olin ottanut todella vähän kuvia. Lähinnä lintulaudan rötöstelevistä ja hyvin akrobaattisista oravista.


Maaliskuussa takapihalla olisi voinut vielä kylpeä lumessa tai lahjoittaa lumimassoja ensilumen latuja varten, alkoi etupihan aivan lämpimimmissä kohdissa tapahtua. Ensimmäinen pieni lupaus keltaista väriä talventähden kukan avautuessa oli taas vähintään kymmenen eri kuvan paikka. Tässä tosin yksi niistä vain.


Huhtikuussa alkoi maan tasalla jo olla paljon värejä. Jouduin kuitenkin todistamaan myös pupujen vierailuja, osa krookuksista oli jänisten ruokalistalla. Kamera meni rikki, lopetti vain toimimisen. Hommasin uuden ja sen asetusten kanssa opettelussa meni myös aikaa. Huhtikuusta lähtien kasvikuvia onkin kertynyt aivan riittäviä määriä.


Toukokuu on viimeistään valkovuokkojen, tulppaanien, hyasinttien juhlaa. Sekä tänä vuonna myös ensimmäisten kuumien ilmojen aikaa. En suosittele hellesäällä "poikkeamaan" kävellen puutarhamyymälässä ja ostamaan samalla esim. puun. Saattaa olla hikinen reissu. 

Poikkeuksellisesti olimme myös toukokuussa mökillä. Pidimme siellä pienet juhlat turvavälein ulkona. Saimme paikalle myös suvun vanhimman, joka ei vallitsevan tilanteen sekä ikänsä puolesta jaksa juuri matkustaa. Kotona kukki kasvit, uusimpana kääpiömanteli, jota jänis ehti jo vähän syksyllä nakertaa. Murr.



Kesäkuussa edistin taas vähän lammikkoani, joka alkaakin olla sellainen pitkä ja venyvä projekti. Edellisessä kuussa olin ostanut suuren pehkon Mai tai kellukkaa, jonka paikaksi valikoitui lammikkon reunus. Ja myöhemmin loppukesällä raaskin jakaakin tuota Mai taita. Tuon kuvan ottamisen jälkeen on lammikon reunuksia vähän väliä hieman arvioitu, levennetty tai muuten mietitty. Ensi vuonna varmaan taas pähkäilen asiaa. Eniten tuossa on juuri se osuus, että miten leikata siististi nurmikko lammikon vierestä. No, minulla asian ratkaisevat istutusalueet. Mai Tain puolella on saven päällä multaakin. Toisella puolella taas on niin tiukka savea höystettynä märkyydellä, että saatan palata keväällä Saaripalstan Sailan tekemän kosteikkokasviluetteloiden pariin. 


Heinäkuussa helteissä annoin jänisten rauhassa lyhentää nurmikkoa, kun itse ei jaksanut. Piti tarkkaan miettiä, mitä jaksaa tehdä milloinkin. Keinu, sisätilat, varjo järvi ja mökki olivat ihan kovia juttuja. Näin lähes kahden vuoden tauon jälkeen myös äitiäni miehensä kanssa. Uskalsivat lähteä Suomeen rokotukset saatuaan. Kuten ennenkin on käynyt, heidän tulonsa jälkeen ei enää montaa hellepäivää Suomessa ollutkaan.


Elokuussa kuvailin paljon perhosia. Aloitin pieniä puutarhan muutostöitä, kun ei tikahtunut helteeseen. Osa isommista töistä oli mielessä, vaikka niihin ei kiinnostanut yhtään tarttua. 

Syyskuussa lammikon reunuksia työstettiin, taas. Heittelin etanarakeita. Ostin ja kaivoin sipuleita. Otin talteen siementaimia, kitkin pois siementaimia. Aloitin purkamaan lavakauluskasvimaata. Lopetin homman kesken. Aika perus.


Lokakuussa oli viimeisten kukkivien perennojen vuoro. Myös sain jonkin ihmeellisen inspiraatiohepulin ja kaivoin kaikki kasvit pois etupihan pienestä perennapenkistä ja istutin ne takaisin. Nyt toivonkin, että kaikki kasvit ehtivät juurtua, kun talvi alkoi niin aikaisin. Lokakuu oli minulle myös kultuurikuukausi. Olin aika paljon kaivannut elämyksiä elämääni. Myös abiturientti lapseni pääsi vihdoin tanssimaan vanhojen tansseja, vaikka aika rajoitetuissa olosuhteissa. Silti oli ihanaa päästä ottamaan kuvia ja katsomaan edes streamia.


Marraskuusta ei ole yhden yhtä puutarhakuvaa minulla. Oli meillä isänpäivänä brunssi, jonne tulivat myös appivanhempani.


Joulukuussa onkin sitten talvi ollut ja pysynyt. Omasta pihasta on melko vähän kuvia, taaskin. Sen sijaan joulupäivänä käytiin mökillä juomassa ulkona järven rannalla glögit noin 20 asteen pakkasessa. Samalla mökillä tehtiin myös jouluinen hiirenloukkojen tarkastus ja tyhjennys. Ensisijainen mökkimatkan tarkoitushan oli käydä mökkikunnan hautuumaalla, glögien mukaan ottaminen oli oikein hyvä idea. Mökillä talvella käydessä nesteen nauttiminen on kuitenkin tarkkaa puuhaa, ettei joudu käymään 20 asteen pakkasessa ulkohuussissa. 


Vuosi 2021 oli kuvien ja muistelun perusteella säiden puolesta selkeä. Oli selkeät talvet ja kylmää. Ja hirmuiset helteet kesällä. Puutarhassa taphtui taas asioita, osa hitaamminen, osa kerralla. Osa projekteista tulee alkamaan, kestämään tai loppumaan sellaisia aikoja, joita ei voi ennustaa.


Henkilökohtaisessa elämässä ehdin tehdä asioita vuoden sisään enemmän mitä uskalsin vuoden alussa toivoa. Silti monia kompromisseja piti tehdä tai niitä tehtiin puolesta. Kroppa on jumissa ja sen aukasun parissa meneekin ensikin vuodesta aikaa. Muuten toivon vuodelle 2022 ennen kaikkea terveyttä. Vietän aikaani luultavasti taas omien harrastuksieni parissa: kasvit ja kirjat. Kolmantena koona koetan saada kuntoilusta itselleni myös säännöllisen harrastuksen.


Viimeistään keväällä taas bloginikin alkaa päivittyä hieman nopeammin. 


Oikein hyvää ja armollista vuotta 2022!

maanantai 6. joulukuuta 2021

Sinivalkoista

Sain Rikkaruohoelämää-blogin Betweenilta sinivalkoista haasteen, jonka on laittanut useana vuonna liikkeelle Puutarhahetken Tiiu. Tässä minun sinivalkoisiani, ripauksilla muita värejä.


Keväisin tuottaa suurta mielihyvää etsiä lumen seasta tai pälvipaikoilta kukkia tai lupauksia kukista. Vaalea jouluruusu on minulla sellainen kasvi, joista osa kukkii jo hyvin varhain tai aloittaa nuppujen teon hyvin myöhään edellisenä vuonna.


Sinivuokkojen hentoiset alut ovat minusta aina superkauniita. Myöhemmin keväällä niiden täysi kukinta ei enää sykähdytä niin paljon kuin ujosti, viimaa vastaan, kukkimaan koettevat puoliksi supussa olevat kukat.


Lumikelloista on superpaljon iloa. Ne puskevat osin läpi jään  tai lumen ja eri osissa pihaa ne voivat kukkia yhteensä yli kuukauden tai kauemmin. Osa myös runsastuu, vaikka se tuntuu vielä käyvän hitaanlaisesti.


Sinisen sävyjä on keväisin melkein eniten tämän tontin kasveista. Kevätkurjenmiekoista löytyy useampia sinisen eri sävyisiä kukkia. Nämä ihan perus kevätkurjenmiekat ovat aina paikkansa ansainneita.



Ihan sinivalkoisia kukkia on vähän. Nämäkin Vanguard krookukset ovat minusta enemmän vaalean lila-valkoisia. Mutta menee tarpeeksi sinivalkoisista tietyssä valossa.


Viime keväänä kevättähdet joutuivat ponnistamaan kukkimaan lähes läpi sahanpurun. Puiden kaadosta joskus lentelee vähän kukkapenkkeihin sahanpuruja.


Skilloissa on sinisen sävyjä erilaisia. Harvoin niitä tulee kuitenkaan ihan kamalan läheltä katsottua. Viime tai toissa käväänä tajusin ottaa muutaman skillan pikkuiseen maljakkoon myös sisälle. Silloin niiden tuoksun tuntee selvästi sekä niitä tulee katsottua vielä lähempää. Levittelen tästä ryppäässä joka vuosi skilloja vähän muuallekin.



Valkovuokkojen aikaan on jotain hyvin suomalaista ilmassa. Jotenkin tämä kukka yhdistyy mielessäni suvivirteen. On ihanaa, kun oma piha täyttyy valkovuokoista. Näin suuria keskittymiä on lähinnä puskien juurilla.



Kovin kauan ei ole vielä valkoinen palloesikko tällä tontilla oleillut. Toivottavasti oleilee jatkossa useita vuosia. Ja vaikka vähän lisääntyisikin.



Joskus kasvit itse löytävät oman paikkansa. Kuten valkovuokot tällä tontilla. Ihan hyvin valkovuokko voi löyttäytyä skillojen seuraksi.



Kevätkaihon kukka ja valkovuokko myös sopivat ihan hyvin yhteen. Kevätkaihonkukka on istutettu, valkovuokko ei.



Helmililja ja hyasintti vierekkäin näyttävät jotenkin tulevan eri mittakaavoista. Molemmilla kuitenkin hyvin samat sävyt yllään.



Tuoksumatara (taustalla) on melko nopea valtaamaan alaa. Sen valkoinen kukinta kesäkuun alussa saa kuitenkin tämän taipumuksen anteeksi. Raikkaan vihreänä pysyvä lehdistö taas tuo loppukesällä raikkaita sävyjä muuten tummemaksi vihreäksi käyvään lehdistöön. Valkoisi narsisseja ja tulppaaneja oli kasassa aika tiiviisti. Joskus uhkaa syksyisin loppua multatila kesken.


Akileijoista löytyy myös sinistä. Useammissa kurjenpolvissa taas alkaa olla enemmän jo lilahtavia sävyjä. Kurjenpolvia kukkii siis taustalla.


Liiankin vilkkaasti leviävä kanadanvuokko pitää huolta valkoisten vuokkojen kukinnasta kesäkuussa. Tässä sillä seuranaan myös unikko Royal Wedding sekä Iiris.


Viime vuonna kukki myös sinivaleunikko. Pitkästä aikaa. Mutta tämä ei ehkä olekaan sinivaleunikko, vaan joku toinen vastaava. Koska aloittaa kukkimisen aina kesäkuussa ja oikea sinivaleunikko kukkii myöhemmin. Olen nyt unohtanu sen kasvin nimen, mikä tämä todennäköisesti nyt on.



Puutarhassani on melko paljon värejä ja ei juuri ole mitään teemaa millään penkeillä. Joten kuvissakin on helposti useita kasveja, joista vain on eri värejä. Aika tiukkoja rajauksia siis täytyy tehdä, jos jossain kuvissa kukkii vain sinisiä ja valkoisia kasveja. Joskus tosin rajaamalla löytyy sellaisiakin kuvia. Tädyke ja valkoinen pioni  sattuvat kasvamaan melko lähellä toisiaan. Valkoinen pioni on ainakin myyty Duchesse de Nemours-nimellä.



Vaikka tämän jälkeenkin kukkii muutamia valkoisia tai sinisiä kukkia, alkaa niiden seassa olla kaikenlaisia muitakin kasveja. 


Mukavaa itsenäisyyspäivää! Nyt ainakin ulkona on meillä kaunista kuin postikortissa.


Jos tämän haasteen haluaa vielä joku napata, niin alla säännöt:

 Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Puoli vuotta sitten

 Toukokuun 21. päivänä vunna 2021 olen näköjään ottanut vähän pilvisellä säällä kuvia puutarhasta. Tässä kuvia tasan puolen vuoden takaa. Osa kuvista on blogissa jo ollutkin. Keinu on kannettu paikoilleen.



Keinun viereisessä penkissä kukki hempeitä tulppaaneja, hyasintteja, helmililjoja ja narsisseja. Taustalla myös lemmikkejä kukassa.


Joka paikassa kukki ja oli vihreää, vaikka kaikkialla ei lukumääräisestä ollut kovin monia lajeja juuri kukassa. Pionien varret olivat suurimmaksi osaksi vielä punaisia.


Kirjopikarililjoja kukkii useammassa paikassa puutarhassa, varjoisammassa ja valoisammassa, joten niiden kukintaa on monessa paikassa ja vähän eri aikoihinkin.


Valkoisia kirjopikarililjoja pidän tietyssä kukkapenkissä erillään, muuten ne tummat jyräävät valkoiset. Molempia haluan puutarhaan. Kirjopikarililjojen ohella samassa penkissä kyllä kasvaa kaikkea muitakin sipulikukkia.



Tässä penkissä on alla paljon savimaata, joten kirjopikarililjat viihtyvät. Suurin osa tulppaaneista ei.



Tämän penkin läheltä on otettu kuva toiseen suuntaan. Taustalla näkyvä punainen liukumäki on naapurin pihalla. Ei ole harvasta aidasta tai sen tapaisesta ihan kunnon näkösuojaa.


Moni ei pidä keltaisesta väristä puutarhassa. Minä en syrji keltaista, vaikka voikukka ei lempikasvini olekaan. Keltakoiranhammas ilahduttaa joka vuosi ja nyt sitä olen yrittänyt jo vähän levittääkin muualle.


Marraskuu on niin erilainen kuukausi kuin toukokuu, että aina hämmentää puutarhaa katsoessa, mikä muutos puolessa vuodessa tapahtuukin. Nyt on se vuodenaika, kun kaikki elämä puutarhassa pysähtyy, vähentyy ja siirtyy lepotilaan. 


Minulle tämä marraskuu on taas tarkoittanut kehonhuoltoa. Olen mennyt vuosien saatossa yhä enemmän jumiin kropastani, ja puutarhatöissä olen jo vuosia joutunut varomaan toista hartiaani. Koska äly ei ole aiemmin käskenyt hierojalle, tapahtui kehonhuollon tarpeeseen herääminen hartian mennessä kunnolla juntturaan. Olen käynyt nyt viikon välein hyvin perinpohjaisella hierojalla ja näemmä jatkan siellä käyntejä vielä useamman viikon. Tarkoituksena olisi saada kroppa taas kesäkuntoon. Minulla kesäkuntoon tarkoittaa nyt liikkuvuutta, kivuttomuutta, parempia liikeratoja ja kehonhuoltoa. Venyttely alkaa olla jo melkein rutiinia. Ei ihan, mutta melkein. Suosittelen siis pitämään kehosta huolta, ettei sama käy kropan kanssa ja ala rajoittaa rakasta harrastusta.


Lempeää ja huolehtivaista marraskuun jatkoa!

tiistai 26. lokakuuta 2021

Helmet-lukuhaaste 2021

 Poikkeuksellisesti pistän jo nyt nippuun Helmet-lukuhaasteen vuonna 2021. Olen siihen saanut joka kohtaan jotain ja vähän ylikin. Toki osan kohdista täytin aika lailla omalla vapaudella. 


Suurin osa oransseista tulppaaneista kuvassa ovat joko Princess Ireneä tai hänen kerrotua serkkuaan Orange Princesseä.

Kasvien ohella kirjat ovat yksi intohimoni. Kirjoihin minulla on suurempi ja pidempiaikainen rakkaussuhde kuin puutarhan hoitoon. Luen aika monenlaista. Joskus menin vain kevyellä ja dekkareilla sekä ajoittaisilla klassikkoromaaneilla. Nykyisin luen laajemmin. Kirjojen kuuntelu on lisännyt kirjallisuuden kulutusta nyt parin viime vuoden ajan runsaasti. Kuuntelemiseen toki liittyy omat haasteensa. Eli en pysty kuuntelemaan äänikirjaa täysin paikallaan tai nukahdan. Neulominen, kävely, kotityöt, kitkeminen ovat olleet samaan aikaan monesti tekeillä, kun kirja on luureissa korvilla. Viimeisimmän kukkapenkin muutostyön aikana kuulokkeet tippuivat vain kerran päästäni. En kuitenkaan enää muista, mikä kirja silloin oli luureissa. Osa kirjoista on selvästi niitä, joita on mukava kuunnella puuhatessa. En silti tiedä, saisiko kirjoja loppuun lukiessa. Osa taas on sellaisia, että haluan lukea ne. Osa kirjoista taas saan loppuun vain kuuntelemalla. Tietyt kirjat ovat kuuntelemalla haasteellisia. Eli kuvatekstejä ei lueta. Joten kuvatekstillisistä kirjoista saa enemmän irti lukemalla. Samoin kirjat, joissa kertoja vaihtuu vaivihkaa, voi kuuntelemalla olla haastavia, ellei myös lukija vaihdu.


Tässä tulee luetteloani. Osassa on pari kirjaa ja osa on jäänyt haasteen ulkopuolelle, koska en enää vain jaksanut säätää ja miettiä näitä. Laitoin kirjojen kohtia Excel-taulokkoon kyllä. Osan tosin vasta kuukauden päästä lukemisesta ja silloin saattoi jotkin kohdat jo unohtuakin. 


1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa 

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Tämä kirja yllätti sillä, miten imi mukaansa.


2. Kirjan on kirjoittanut opettaja

Tommi Kinnunen: Neljäntien risteys

Tommi Kinnunen on minulle uusi kirjailija. Viime vuonna vasta löysin tämän aivan loistavan kirjailijan. Tästä kirjasta on muuten tehty myös näytelmä.


3. Historiallinen romaani

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa

Vaikka hyvin historiallinen kirja, silti tämä olisi mennyt kohtaan myös rakkaudesta kertova. Paljon perinteista rakkausromaani tunnelmaa.


4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan

Saara Cantell: Kesken jääneet hetket

Tähän kohtaan olisi ollut varmaan yli puolet kirjoista sopivia. Tästä kirjasta on jo jonkin verran aikaa, mutta otsikko kuvaa hyvin teemoja.


5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan

Kathryn Stockett: Piiat

Tämän kirjan luin ja nyt tuntuu, että leffaa en ehkä kykene katsomaan, vielä. Oma mieli teki tosi vahvan visuaalisen mielikuvan koko kirjasta. Leffa aina silloin tuoreeltaan voi olla pettymys.


6. Kirja kertoo rakkaudesta

Vera Vala: Aprikoosiyöt

Tämä oli monella tapaa yllätyksellinen minulle. Monessa lukemassani kirjassa meni teema: kuinka mennyt vaikuttaa tulevaisuuteen ja kuinka puhumattomista asioista tehdään omia päätelmiä. Nämä teemat olivat tässä kirjassa vahvana.


7. Kirjassa on kaveriporukka

Celeste Ng: Tulenarkoja asioita

Celeste Ng kertoo amerikkalaisesta kulttuurista toisaalta sisältä päin, toisaalta ulkopuolisuuden kokemuksista. Hyvä kirjailija.


8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa

Ben MacIntyre: Vakooja ja petturi

Maailma on muutoksesssa aika monessa kirjassa. Joko kirjat kertovat ihmisen muutoskohdista tai maailman muutoskohdista. Ymmärrän sen, sillä aika vähän saa kirjoitettua siitä, että jos mitään ei tapahdu. Tästä kirjasta pidin. Varsinkin vainoharhaisuuden kokemuksesta KGB:n agenttina tuli hyviä kuvauksia ja pystyi jotenkin ajattelemaan asioita vakoojien näkökulmasta. Tositapahtumiin perustava.


9. Kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella 

Sally Salminen: Katrina

Tätä aloitin jo heti vuodenvaihteessa. Pidin kovasti. Se karu kuvaus suomalaisen naisen vaihtoehdoista silloin, kun luokkaerot olivat valtavat.


10. Kirjan nimessä on numero 

Rebecca Serle: Viisi vuotta myöhemmin

Odotin kirjalta täyttä hömppää. Ei ihan ollutkaan. Oli kirjana yllättävämpi kuin olisin voinut alussa ajatella. Ja se on aika paljon kirjalta, jolta odottaa tiettyä kulkua.


11. Kirja kertoo köyhyydestä 

Joonatan Tola: Punainen planeetta

Rankka aihepiiri. Kirjoittajan tyyli saa asiat kuitenkin lukemaan naurun läpi. Kyyneleet olisivat toisella tyylilajilla olleet lähellä ihan koko ajan. Joonatanin tyyli on huikea.


12. Kirjassa ollaan metsässä

Anni Kytömäki: Kultarinta

Pidin tästä enemmän kuin Margaritasta, joka taas sai viime vuonna finlandia-palkinnon. Olin tämän kirjan lumoissa pitkään. 


13. Kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin

Hanna Brotherus: Ainoa kotini

Monien kehuma. Olin ehkä liikaa kuullut kehuja. Tämä ei räjäyttänyt tajuntaani. Toki rehellistä kuvausta monien suomalaisten perheiden tilasta. Kaikkea kannetaan mukanaan repussa, jotka kulkevat ties mistä saakka ylisukupolvisina käsityksinä tai puhumattomuuksina tai malleina. 


14. Kirja on osa kirjasarjaa

Elina Backman: Kun jäljet katoavat

Suomalaisen dekkarikirjailijan toinen kirja. Jatkaa sarjaa.


15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi

Suvi Vaarla: Westend

Samaa esim laman tai rahattomuuden kokeminen. Tosin minulla eri näkökulmasta. En ole koskaan Westendissa asunutkaan.


16. Kirjassa eletään ilman sähköä

Ta-Nehisi Coates: Vesitanssija

Tämä kirja sekoitti totuuspohjaa, legendoja ja myyttejä. Minä pidin. Tiedän, että tämä on myös joillain jäänyt kesken. Tapahtuu aikaan, kun Yhdysvaltain etelävaltioissa oli orjuutta.


17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi

Minna Rytisalo: Minna C

Tämä avautui minulle ihanasti kuuntelemalla. Jokin hidastempoisissa, runollisissa (tämä runollisuus siis oma kokemukseni, kirja ei ole runomuotoinen) kirjoissa on sellaista, että tapani lukea hotkimalla ei tuo kirjaa oikeuksiin. Kuuntelemalla nautin tästä.


18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä

Laura Lehtola: Minä valitsin sinut

Perhe kuin perhe. Samankaltaisia ongelmia on sukupuolesta riippumatta tietynlaisten ihmisten yhteensovittamisessa.


19. Kirjassa leikitään

Domenico Stamone: Kepponen

Erilainen tyylitään kuin moni muu kirja. Isoisä ja lapsenlapsi kirjan keskiössä.


20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen

Maria Petterson: Historian jännät naiset

Tämä olisi varmasti lukien ollut täydellisempi, kun olisi nähnyt kuvat ja olisi voinut keskeyttää lukemisen järkevämmin kuin kuuntelemalla. Paljon sellaista naisista, mistä en aiemmin tiennyt mitään.


21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan

Mika Waltari: Surun ja ilon kaupunki

Luin kuvitetun teoksen. Erilaista Waltaria kuin massiiviromaanit. Jotkut ovat olleet tästä vaikuttuneita. Minulle jäi ohueksi.



22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä

Elina Backman: Kun kuningas kuolee

Tämä on uuden dekkarisarjan ensimmäinen kirja. Kirjassa ollaan mm 1990-luvulla rippikoulussa ja se on samaa kuin minullakin. Onneksi moni muu tapahtuma on täysin erilaista. Sijoittuu suurimmaksi osaksi kesään tai kesiin.


23. Kirja, jota luet ulkona

Celeste Ng: Olisi jotain kerrottavaa

Kirja ollut luureissa kevättalvella, kun työmatkoja kävelin. Sukupolvien ketjun merkitys näkyy tässäkin kirjassa.


24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki

Sophie Kinsella: Tavataanko oikeasti?

Kinsella on pitkään ollut Chick-litin kuningatar. Pikkuhiljaa on tietoisuuteeni tullut muitakin tämän aihealueen suosikkeja. Ei ollut paras, eikä huonoinkaan. Sellainen harmiton ja kevyt.


25. Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa

Ismo Leikola, Angelika Leikola: Suo, kuokka ja Hollywood

Yllätyin positiivisesti. Viisaat kirjoittajat. Hienoa myös kurkistaa eri kulttuuriin suomalaisen näkökulman kautta.


26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa

Barack Obama: Luvattu maa

Sain melkein pääkipua kaikista senaattoreiden ja muiden poliitikkojen ja kohtaamiensa ihmisten nimistä, kunnes aloin miettiä niiden kohdalle vain blaablaa-hokemaa. Sitten lukeminen helpottui. Mielenkiintoinen kirja. Lukupariksi sopisi vaimonsa elämänkerta.


27. Kirjan päähenkilö on eläin

Lasse Nousiainen: Itärajatapaus

Hauska kirja. Harmiton. Hieman juoni paljastui jo, kun tämän tähän sijoitin.


28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä

Yuval Noah Harari: Sapiens – Ihmisen lyhyt historia

Aloitin tämän kirjana mökillä. Lukeminen keskeytyi vähän väliä, joten kuuntelin sitten tämän lopulta loppuun äänikirjana. Pidän Hararin ajatuksista ja siitä, miten se onnistuu ravistelemaan atomeiksi luutuneita ajatusmalleja.



Julia Thuren: Kaikki kuluttamisesta: Näin aloin käyttää rahojani paremmin

Poikkeuksellisesti sijoitin tähän kohtaan kaksi kirjaa. Kuluttamista on tärkeää miettiä, sillä kova kulutus on huono juttu maapallolle, jos kulutus tarkoittaa aina uutta tavaraa. Kasvien ostamisen suhteen onkin sitten toinen juttu noin henkilökohtaisella tasolla.


29. Kirjan henkilön elämä muuttuu

Tara Westover: Opintiellä

Tässä yksi vaikuttavimmista kirjoista ja omaelämänkerroista. Selviytymistarina aivan psykoottisen perhekuvion kynsistä. Kävin googlaamassa Taran perhettä ja äitinsä on kirjoittanut tälle kirjalle vastineen ja luin jonkin amerikkalaisen bloggaajan vertailuja näistä kirjoista. En paljasta enempää.


30. Kirja on julkaistu kirjoittajan kuoleman jälkeen

Jane Austen: Neito vanhassa linnassa

Huonointa Austenia. Jos luet yhden tämän kirjailijan kirjoista, älä lue tätä.


31. Jännityskirja tai dekkari 

Lars Kepler: Peilimies

Olipa kammottaviakin kohtia. En silti voinut jättää kesken.


32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa

Matt Haig: Keskiyön kirjasto

Aikamatkaamista on tässä myös. Tai eri elämien kokemista.


33. Kirjassa opetetaan jokin taito

Anneli Kanto: Rottien pyhimys

En odottanut juuri mitään, koska kirjan nimi ei kuitenkaan huokutellut. Olin muutaman luvun jälkeen täysin myyty. Olen jo yhdelle ihmiselle ostanut tämän kirjan lahjaksi ja ostan kirjan varmasti vielä itsellekin. Haluan lukea tämän uudestaan, kun ensimmäisen kerran kuuntelin.


34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa

Maja Lunde: Viimeiset

Kuvaus sukupuuttoon kuolemisesta. Tosin samalla ilmastonmuutoksesta ja sen aiheuttamista asioista. Kannattaa ensin lukea Maja Lunden Sininen.

Richars Powers: Ikipuut

Tässäkin kohdassa on kaksi kirjaa. Tämä teki myös vaikutuksen. Romaanin muodossa paljon puista, ilmastosta, ihmisistä, eliöistä.


35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut

Lucinda Riley: Kadonnut sisar

Odotin tätä, jotta sarja päättyisi. No, ei päättynyt. Ehkä höttöisin kirjailijan kirjoista. Olosuhteisiin nähden toki saavutus syöpäsairaana sanella kirja. En olisi itse siihen kyennyt. Silti olisi voinut tiivistää ihan useamman sataa sivua, siis minun mielestäni. Jätin kirjan lukemisen kesken ja tein puutarhatöitä kesällä, kun tätä kuuntelin. 


36. Kirjassa liikutaan ajassa

Seija Ahava: Nainen, joka rakasti hyönteisiä

Ajassa liikkuminen on tässä kirjassa aivan erilaista kuin missään aiemmassa, mitä olen lukenut. Vähän hämmensi alussa. Perhoset ovat tässä suuressa osassa.


37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa

Sofie Sarenbrandt: Häpeänurkka

Osa dekkarisarjaa, jota on alettu suomentamaan vasta pari kirjan jälkeen ja nyt kai on sarjan eka osa vasta suomennettu. Näissä kirjoissa lukija arvaa aina nopeammin pahiksen.


38. Kirja on käännetty hyvin

Elizabeth Strout: Olive, taas

Ihana, kummallinen Olive vauhdissa taas. Nyt jo iäkkäänä. 


39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia

Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät

Neuvostoliiton ja Venäjän lähihistoriaa sisältä päin ja vähän ulkoa päin.


40. Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista

Olga Tokarczuk: Aja aurasi vainajin luitten yli

Nobel-kirjailijan teos, joka minua huvittikin. Puolisoni luki sen vähän nihkeästi loppuun.


41. Kirjassa matkustetaan junalla

Sarah Haywood: Kaktus

Kertoo vähän samankaltaisesta naisesta mitä Lähikaupan nainen tai Sirkka-kirjoissa on.


42. Satukirja

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

Oli pakko pistää tämä aikuisten saduksi. Mietin aina välillä, että mitä ihmeen sieniä kirjailija on syönyt tätä kirjoittaessaan ja mitkä hallusinaatiot hänellä on päällään. Puolisoni piti tästä minua enemmän. Monta kertaa olin luovuttamassa kirjan kanssa. En saanut lukemalla tätä pidemmälle, kuuntelin loppuun. Silti välillä oli pakko kelaila, että mitä ihmettä minulta meni ohi, kun nyt kerrotaa tällaistä. 


43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä

Jenny Erpenbeck: Vanhan lapsen tarina

Lyhyt kirja ja sattumalta tajusin kirjan lopussa, että tässä ei kerrota päähenkilön oikeaa nimeä.


44. Kirjassa on reseptejä

Jenny Colgan: Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita

Kevyttä hömppää. Nälkä voi tulla tätä lukiessa. Reseptit ovat lopussa.


45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija

Anna Jansson: Katoavat jäljet

Dekkari, jonka juonen olen jo unohtanut. Joskus sekin on ihan hyvä juttu. Eli ei ollut liian kamala.


46. Kirjassa syödään herkkuja

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Satu kirjoittaa Islannista siten, että nautin hänen kirjoistaan. Satu on aloittanut kirjoittamaan dekkarisarjaa (tämä vilahti Instagramin storeissa). Sitä odotan kovasti.


47.-48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta

Patrick Svensson: Ankeriaan testamentti

Joel Haahtela: Hengittämisen taito

Isän ja pojan suhde molemmissa kirjoissa keskiössä. Ankeriaasta tiedän nyt valtavasti. En olisi ikinä voinut kuvitella lukevani kirjaa ankerioista ja isän ja pojan suhteesta. Eli kirja oli hyvä, kun luin sen mielelläni loppuun. Ja tiedän nyt kummallisen paljon kalasta, jota en ole nähnyt kuin akvaariossa.

Hengittämisen taito taas on erilainen. Hitaammin luettava.

49. Kirja on julkaistu vuonna 2021

Clare Mackintosh: Panttivanki

Aika moni lukemani kirja olisi sopinut tähän. Tässäkin oli aika lailla juonta, joka paljastui pikku hiljaa.


50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Noah Trevor: Laiton lapsi

Kertoo Etelä-Afrikan rotuerottelun ajasta sekä ajasta sen jälkeen, ja tähän viittaa myös otsikko. Kirjoittajan tyyli on hyvä. Purskahtelin nauruun ajoittain, vaikka aihepiiri voisi olla todella synkkä.


Muita tänä vuonna tähän mennessä luettuja kirjoja:

Evie Wyld: Me olemme susia

En pysynyt ihan juonessa mukana, että miksi ja miten nämä kohdat oli kirjaan valittu.

Perti Tamminen: Meriromaani

Kuvaus yhdestä aikakaudesta ja yhdestä ammatista.

Marian Keys: Aikuiset ihmiset

Periaatteessa hömppää ja toisaalta vähän vakavampaakin parisuhteista.

Helmi Kekkonen: Tämän naisen elämä

Kirjassa taas vahvasti menneen vaikutus tähän päivään.

Laura Friman: Tauko: Jolloin luivuon vaateostoksista vuodeksi ja pilasin tahallaan elämäni

Erilainen näkökulma vaateshoppailuun kuin itsellä. Minä kulutan niin paljon omia vaatteitani loppuun, että en täysin ymmärrä, miten ihmiset sekoavat uusista vaatteista. Toisaalta jos tämä olisi kertonut vuosi ilman kasviostoksia, niin sitten olisi varmasti joutunut katsomaan peiliin.

David Seraris: Calypso

Juuri kuuntelin. Vahvasti keski-ikäisen miehen kuvaus itsestä, sisaruksistaan ja vanhemmistaan ja menneisyydestään.

Eppu Nuotio. Niin kuin vierasta maata

Olen jo unohtanut tästä osan. Parisuhde keskiössä.

Nina Lykke: Kohonnut riski

Keski-ikäisten parisuhteet keskiössä. 


Ihanaa saada tämä nyt kirjoitettua. Vaikeaa on osaa kirjoista enää palauttaa mieleen. Lukuiloa niille, jotka lukemisesta pitävät. Minä jatkan myös loppuvuoden lukemista.

perjantai 22. lokakuuta 2021

Lokakuinen talvipuutarha

 On jo viikko siitä, kun teimme retken pääkaupunkiin. On niin vähän tullut viimeisten puolentoista vuoden aikana käytyä juuri missään, että tämä reissu oli todellinen elämys. Näimme suvun kanssa juhlien ja kulttuurin merkeissä ja kävimme vielä puolison veljen perheen kanssa (kälyni myös pitää kovasti kasveista) Helsingin talvipuutarhassa. Vaikka ensisilmäyksellä ulkona ei näytä niin kovin kukkaiselta, niin onneksi ensisilmäys ei kerro kaikkea. 




Kaikkea pientä on kukkimassa, vaikka monet kasvit olivat kuihtumassa tai leikattu alas.





Mutta ne ruusut, niitä kukki paljon. Täytyy vähän talven aikana googlailla näitä ruusuja. 


Rosa Kastelruther Spatzen


Rosa Pomponella




Rosa Bordeaux sekä ylä että alakuvassa.


Rosa Bailando


Rosa Sirius


Etualalla Rosa Admiral


Sisällä talvipuutarhassa kävin ensimmäisen kerran. Se on auki vähemmän aikaa kuin ulkopuutarha. Kuvia otin aika paljon, joten tässä vain osa kuvista. Osin kasvit olivat hyvin tiheästi.



Pidin kuitenkin myös väljemmistä kohdista. Miksi meillä kotona ei ole tuollainen tunnelma?



Miksi meillä kotona ei ole pikkuista parveketta? Ja parvekkeen alla karppilampea?


Parvekkeelta olisi kiva katsella kasviviidakkoon.


Neidonhiuspuun ostin jo melkein itsellekin syksyllä. En vain saisi sitä millään todennäköisyyksillä talvetettua. Onneksi sitä voi ihailla vaikka täällä.





Jättiagave kuivemassa huoneessa. Näitä olen nähnyt ulkona Porkkalan kartanon puistossa. Silloinkin tosin suurissa ruukuissa.


Siellä oli myös pieniempiä kasveja. 


Lokakuu on ollut minulle yllättävän täyteliäs. Olen kokenut kulttuuria sekä muita elämyksiä. Ihan kuin elämässä olisi taas täytettä. Haravoimista ja muuta puuhaa riittää kyllä syyslomalle sitten omalla tontilla.