maanantai 6. joulukuuta 2021

Sinivalkoista

Sain Rikkaruohoelämää-blogin Betweenilta sinivalkoista haasteen, jonka on laittanut useana vuonna liikkeelle Puutarhahetken Tiiu. Tässä minun sinivalkoisiani, ripauksilla muita värejä.


Keväisin tuottaa suurta mielihyvää etsiä lumen seasta tai pälvipaikoilta kukkia tai lupauksia kukista. Vaalea jouluruusu on minulla sellainen kasvi, joista osa kukkii jo hyvin varhain tai aloittaa nuppujen teon hyvin myöhään edellisenä vuonna.


Sinivuokkojen hentoiset alut ovat minusta aina superkauniita. Myöhemmin keväällä niiden täysi kukinta ei enää sykähdytä niin paljon kuin ujosti, viimaa vastaan, kukkimaan koettevat puoliksi supussa olevat kukat.


Lumikelloista on superpaljon iloa. Ne puskevat osin läpi jään  tai lumen ja eri osissa pihaa ne voivat kukkia yhteensä yli kuukauden tai kauemmin. Osa myös runsastuu, vaikka se tuntuu vielä käyvän hitaanlaisesti.


Sinisen sävyjä on keväisin melkein eniten tämän tontin kasveista. Kevätkurjenmiekoista löytyy useampia sinisen eri sävyisiä kukkia. Nämä ihan perus kevätkurjenmiekat ovat aina paikkansa ansainneita.



Ihan sinivalkoisia kukkia on vähän. Nämäkin Vanguard krookukset ovat minusta enemmän vaalean lila-valkoisia. Mutta menee tarpeeksi sinivalkoisista tietyssä valossa.


Viime keväänä kevättähdet joutuivat ponnistamaan kukkimaan lähes läpi sahanpurun. Puiden kaadosta joskus lentelee vähän kukkapenkkeihin sahanpuruja.


Skilloissa on sinisen sävyjä erilaisia. Harvoin niitä tulee kuitenkaan ihan kamalan läheltä katsottua. Viime tai toissa käväänä tajusin ottaa muutaman skillan pikkuiseen maljakkoon myös sisälle. Silloin niiden tuoksun tuntee selvästi sekä niitä tulee katsottua vielä lähempää. Levittelen tästä ryppäässä joka vuosi skilloja vähän muuallekin.



Valkovuokkojen aikaan on jotain hyvin suomalaista ilmassa. Jotenkin tämä kukka yhdistyy mielessäni suvivirteen. On ihanaa, kun oma piha täyttyy valkovuokoista. Näin suuria keskittymiä on lähinnä puskien juurilla.



Kovin kauan ei ole vielä valkoinen palloesikko tällä tontilla oleillut. Toivottavasti oleilee jatkossa useita vuosia. Ja vaikka vähän lisääntyisikin.



Joskus kasvit itse löytävät oman paikkansa. Kuten valkovuokot tällä tontilla. Ihan hyvin valkovuokko voi löyttäytyä skillojen seuraksi.



Kevätkaihon kukka ja valkovuokko myös sopivat ihan hyvin yhteen. Kevätkaihonkukka on istutettu, valkovuokko ei.



Helmililja ja hyasintti vierekkäin näyttävät jotenkin tulevan eri mittakaavoista. Molemmilla kuitenkin hyvin samat sävyt yllään.



Tuoksumatara (taustalla) on melko nopea valtaamaan alaa. Sen valkoinen kukinta kesäkuun alussa saa kuitenkin tämän taipumuksen anteeksi. Raikkaan vihreänä pysyvä lehdistö taas tuo loppukesällä raikkaita sävyjä muuten tummemaksi vihreäksi käyvään lehdistöön. Valkoisi narsisseja ja tulppaaneja oli kasassa aika tiiviisti. Joskus uhkaa syksyisin loppua multatila kesken.


Akileijoista löytyy myös sinistä. Useammissa kurjenpolvissa taas alkaa olla enemmän jo lilahtavia sävyjä. Kurjenpolvia kukkii siis taustalla.


Liiankin vilkkaasti leviävä kanadanvuokko pitää huolta valkoisten vuokkojen kukinnasta kesäkuussa. Tässä sillä seuranaan myös unikko Royal Wedding sekä Iiris.


Viime vuonna kukki myös sinivaleunikko. Pitkästä aikaa. Mutta tämä ei ehkä olekaan sinivaleunikko, vaan joku toinen vastaava. Koska aloittaa kukkimisen aina kesäkuussa ja oikea sinivaleunikko kukkii myöhemmin. Olen nyt unohtanu sen kasvin nimen, mikä tämä todennäköisesti nyt on.



Puutarhassani on melko paljon värejä ja ei juuri ole mitään teemaa millään penkeillä. Joten kuvissakin on helposti useita kasveja, joista vain on eri värejä. Aika tiukkoja rajauksia siis täytyy tehdä, jos jossain kuvissa kukkii vain sinisiä ja valkoisia kasveja. Joskus tosin rajaamalla löytyy sellaisiakin kuvia. Tädyke ja valkoinen pioni  sattuvat kasvamaan melko lähellä toisiaan. Valkoinen pioni on ainakin myyty Duchesse de Nemours-nimellä.



Vaikka tämän jälkeenkin kukkii muutamia valkoisia tai sinisiä kukkia, alkaa niiden seassa olla kaikenlaisia muitakin kasveja. 


Mukavaa itsenäisyyspäivää! Nyt ainakin ulkona on meillä kaunista kuin postikortissa.


Jos tämän haasteen haluaa vielä joku napata, niin alla säännöt:

 Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

18 kommenttia:

  1. Hyvää itsenäisyyspäivää!
    Tykkään todella paljon monivärisistä istutuksistasi. Hienosti onnistuit löytämään sinivalkoiset kuviin. Ihana tuo pionin ja tädykkeen liitto, jossa ilmeisesti poimulehteäkin mukana. Aah, nuo kevätkuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tädykkeen ja pionin kanssa on myös poimunlehteä. Aika paljon sai kuvia rajat, milloin siellä on lilaa, vaaleanpunaista, punaista tai keltaista mukana. Vihreää ja ruskeaa nyt tulee kuviin joka tapauksessa.

      Minäkin taidan pitää monivärisistä istutuksista, koska aina sellaisiin päädyn.

      Poista
  2. Kiitos, että jaoit nämä ihanaiset kukkakuvat! Piristävät itsenäisyyspäivää tuomalla kesän muistot mukanaan.
    Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkikäteen kiitos toivotuksista. Käyn blogin suhteen nyt vähän hitaalla. Kohmeus kai tarttuu pakkasesta.

      Poista
  3. Hyvää Itsenäisyyspäivää!
    Näitä sinivalkoisia kuvia kyllä katselee oikein mielellään, vaikka ulkonakin on nyt toisenlaista sinivalkoista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinivalkoista on ollut onneksi ulkonakin. Kauniita ilmoja, vaikka pakkanen onkin kova.

      Poista
  4. Hyvää Itsenäisyyspäivää!
    Paljon samoja kasveja, kuin muilla, mutta niin vain jokaisen puutarhassa ne näyttävät ainutlaatuisen kauniilta. Olen surkea yhdistelemään eri värisiä kasveja tai luomaan upeita istutusteemoja. Siksikin on mukavaa katsella toisten kuvia ja ammentaa niistä ideoita. Innostus aina uusiin kasveihin tuo helposti kirjavuutta, mutta minusta se on sallittua. Vääränlaista puutarhaa ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että parhaimmat yhdistelmät lähtevät joskus kehittymään vahingossa. Toki niitä joskus myös koettaa tehdä.

      Poista
  5. Hyvää itsenäisyyspäivää. Kanadanvuokko joutui puutarhassani hävityslistalle, ihan mieletön leviämisvoima. Pari vuotta pidin kasvuston peitettynä ja se oli siinä. Olisi mielettömän nätti ja tykkäisin kyllä muutoin. Minulla siniset scillat leviävät tuskallisen hitaasti, valkoisissa on joka vuosi siementaimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanadanvuokko on liiankin kova leviämään. Ehkä ensi kesänä alan taistella sen kanssa. Skillat vaativat tälläkin tontilla hieman apuja, eivät itsenäisesti aina ymmärrä levitä.

      Poista
  6. Säpöjä, suloisia sekä kauniita sinisiä ja valkoisia kukkijoita! Hyasintit ja helmililjat ovat tosiaan kuin eri mittakaavoista, hyvin keksitty :D Samaa muotokieltä kummassakin. Tuo sininen unikko, olipa mikä hyvänsä, on todella kauniin sävyinen.
    Sait kuitenkin aika hyvin rajattua näkymät vain tiettyihin väreihin, vaikka puutarhassasi paljon eri värisiä kukkia onkin. Vaikea sitä olisikaan rajata hankintansa vain johonkin yksittäiseen sävyyn kun valikoimaa on valtavasti ja (melkein) kaikki värit yhtä ihania. Mennään siis iloisella värien sekamelskalla. Mukavaa pakkaspäivää!

    VastaaPoista
  7. Kauniita sinivalakosia kukkijia. Tuota tuoksumataroo oon miettiny tuonne mehtäalalle, siellä sopis levviimään. Vaan hävittääkö hennompia kasveja altaan pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuoksumatara voi levitessään jyrätä jonkin hennomman kasvin.

      Poista