Vuoden 2021 kooste

 Viimeistä päivää viedään. Joskus vuoden lopulla tai seuraavan vuoden alussa on tarve hieman koostaa edellistä vuotta. Joskus tätä tarvetta ei ole ollenkaan. Koska myös 2021 vuosi oli monelta osin turhauttava, oli puutarhassa taas paljon asioita, joihin mikään maailman tilanne ei kamalasti vaikuttanut. Puutarhaa ei paljon hetkauttanut, että siirtyykö nurmikon leikkuu viikolla tai onko lapsilla etäkoulua ja kuka tekee lounaat.

Tammikuu oli luminen. Kukkapenkkien paikkaa pystyi arvailemaan lähinnä kasvituista. 

Helmikuussa olin ottanut todella vähän kuvia. Lähinnä lintulaudan rötöstelevistä ja hyvin akrobaattisista oravista.

Maaliskuussa takapihalla olisi voinut vielä kylpeä lumessa tai lahjoittaa lumimassoja ensilumen latuja varten, alkoi etupihan aivan lämpimimmissä kohdissa tapahtua. Ensimmäinen pieni lupaus keltaista väriä talventähden kukan avautuessa oli taas vähintään kymmenen eri kuvan paikka. Tässä tosin yksi niistä vain.

Huhtikuussa alkoi maan tasalla jo olla paljon värejä. Jouduin kuitenkin todistamaan myös pupujen vierailuja, osa krookuksista oli jänisten ruokalistalla. Kamera meni rikki, lopetti vain toimimisen. Hommasin uuden ja sen asetusten kanssa opettelussa meni myös aikaa. Huhtikuusta lähtien kasvikuvia onkin kertynyt aivan riittäviä määriä.

Toukokuu on viimeistään valkovuokkojen, tulppaanien, hyasinttien juhlaa. Sekä tänä vuonna myös ensimmäisten kuumien ilmojen aikaa. En suosittele hellesäällä "poikkeamaan" kävellen puutarhamyymälässä ja ostamaan samalla esim. puun. Saattaa olla hikinen reissu. 

Poikkeuksellisesti olimme myös toukokuussa mökillä. Pidimme siellä pienet juhlat turvavälein ulkona. Saimme paikalle myös suvun vanhimman, joka ei vallitsevan tilanteen sekä ikänsä puolesta jaksa juuri matkustaa. Kotona kukki kasvit, uusimpana kääpiömanteli, jota jänis ehti jo vähän syksyllä nakertaa. Murr.

Kesäkuussa edistin taas vähän lammikkoani, joka alkaakin olla sellainen pitkä ja venyvä projekti. Edellisessä kuussa olin ostanut suuren pehkon Mai tai kellukkaa, jonka paikaksi valikoitui lammikkon reunus. Ja myöhemmin loppukesällä raaskin jakaakin tuota Mai taita. Tuon kuvan ottamisen jälkeen on lammikon reunuksia vähän väliä hieman arvioitu, levennetty tai muuten mietitty. Ensi vuonna varmaan taas pähkäilen asiaa. Eniten tuossa on juuri se osuus, että miten leikata siististi nurmikko lammikon vierestä. No, minulla asian ratkaisevat istutusalueet. Mai Tain puolella on saven päällä multaakin. Toisella puolella taas on niin tiukka savea höystettynä märkyydellä, että saatan palata keväällä Saaripalstan Sailan tekemän kosteikkokasviluetteloiden pariin. 

Heinäkuussa helteissä annoin jänisten rauhassa lyhentää nurmikkoa, kun itse ei jaksanut. Piti tarkkaan miettiä, mitä jaksaa tehdä milloinkin. Keinu, sisätilat, varjo järvi ja mökki olivat ihan kovia juttuja. Näin lähes kahden vuoden tauon jälkeen myös äitiäni miehensä kanssa. Uskalsivat lähteä Suomeen rokotukset saatuaan. Kuten ennenkin on käynyt, heidän tulonsa jälkeen ei enää montaa hellepäivää Suomessa ollutkaan.

Elokuussa kuvailin paljon perhosia. Aloitin pieniä puutarhan muutostöitä, kun ei tikahtunut helteeseen. Osa isommista töistä oli mielessä, vaikka niihin ei kiinnostanut yhtään tarttua. 

Syyskuussa lammikon reunuksia työstettiin, taas. Heittelin etanarakeita. Ostin ja kaivoin sipuleita. Otin talteen siementaimia, kitkin pois siementaimia. Aloitin purkamaan lavakauluskasvimaata. Lopetin homman kesken. Aika perus.

Lokakuussa oli viimeisten kukkivien perennojen vuoro. Myös sain jonkin ihmeellisen inspiraatiohepulin ja kaivoin kaikki kasvit pois etupihan pienestä perennapenkistä ja istutin ne takaisin. Nyt toivonkin, että kaikki kasvit ehtivät juurtua, kun talvi alkoi niin aikaisin. Lokakuu oli minulle myös kultuurikuukausi. Olin aika paljon kaivannut elämyksiä elämääni. Myös abiturientti lapseni pääsi vihdoin tanssimaan vanhojen tansseja, vaikka aika rajoitetuissa olosuhteissa. Silti oli ihanaa päästä ottamaan kuvia ja katsomaan edes streamia.

Marraskuusta ei ole yhden yhtä puutarhakuvaa minulla. Oli meillä isänpäivänä brunssi, jonne tulivat myös appivanhempani.

Joulukuussa onkin sitten talvi ollut ja pysynyt. Omasta pihasta on melko vähän kuvia, taaskin. Sen sijaan joulupäivänä käytiin mökillä juomassa ulkona järven rannalla glögit noin 20 asteen pakkasessa. Samalla mökillä tehtiin myös jouluinen hiirenloukkojen tarkastus ja tyhjennys. Ensisijainen mökkimatkan tarkoitushan oli käydä mökkikunnan hautuumaalla, glögien mukaan ottaminen oli oikein hyvä idea. Mökillä talvella käydessä nesteen nauttiminen on kuitenkin tarkkaa puuhaa, ettei joudu käymään 20 asteen pakkasessa ulkohuussissa. 

Vuosi 2021 oli kuvien ja muistelun perusteella säiden puolesta selkeä. Oli selkeät talvet ja kylmää. Ja hirmuiset helteet kesällä. Puutarhassa taphtui taas asioita, osa hitaamminen, osa kerralla. Osa projekteista tulee alkamaan, kestämään tai loppumaan sellaisia aikoja, joita ei voi ennustaa.

Henkilökohtaisessa elämässä ehdin tehdä asioita vuoden sisään enemmän mitä uskalsin vuoden alussa toivoa. Silti monia kompromisseja piti tehdä tai niitä tehtiin puolesta. Kroppa on jumissa ja sen aukasun parissa meneekin ensikin vuodesta aikaa. Muuten toivon vuodelle 2022 ennen kaikkea terveyttä. Vietän aikaani luultavasti taas omien harrastuksieni parissa: kasvit ja kirjat. Kolmantena koona koetan saada kuntoilusta itselleni myös säännöllisen harrastuksen.

Viimeistään keväällä taas bloginikin alkaa päivittyä hieman nopeammin. 

Oikein hyvää ja armollista vuotta 2022!