Kesäkuussa ikkunasta näkyy

Vihreää on!! Ikkunasta näkyy tosiaan vihreää omalla ja naapurin puolella. Tosin tuo yksi puu oikeassa reunassa kärsii ja voi olla juhannukseen mennessä kalju. Joka vuosi sitä syödään pienten elukoiden toimesta. Tämä vuosi voi olla hänen viimeisensä ja sen jälkeen paikalle voisi tulla vaikka terassi ja terassin ympärille sitten pienempiä puita. Siis pienempiä puita ainakin halkaisijaltaan.

Menossa on mukana myös mäkiauto, jota minä en enää suostu ohjaamaan. On enemmän puoliskon ja lasten huvi. Yleensäkin aika moni miesvieras on tuosta innoissaan. Oli itsellään lapsia tai ei. Toki lapsetkin tuosta ovat innoissaan. Ylämäet myös kohottavat kuntoa.

Juuri kukkivaa ei ole tällä hetkellä penkeissä. Tai ainakaan suurissa määrin. Bellikset viihtyvät oranssissa penkissä (oranssi, punainen, keltainen ja valkoinen olisi tässä penkissä niitä haluttuja), kuten violetti esikko, joka sinne päätti ihan itse kylväytyä. Olkoon nyt siellä, kun kerran viihtyy. Koitetaan siirtoa sitten kukkimisen jälkeen. Onneksi oranssissa penkissä on myös keltavaleunikko kukassa. Taustallaan kyllä aniilinvärinen pioni, jonka jakopalan syksyllä vain lykkäsin tuohon väliaikasijoitukseen. Ajatuksella, että kasvaa jos kasvaa. No sehän kasvaa.. Mutta siellä, missä niiden toisten pioneiden pitäisi kukoistaa, ei kukoistusta näy, vaan nupuissa nuukahtamista. Enää yksi tai kaksi kuudesta näyttää elolliselta. Nyyh. Muissa uusissa pioneissa ei ole nuppuja. Näköjään onnistun vain vahingossa.

Viljelylaatikoista toisessa kasvaa yrttejä tai niihin luokiteltavia asioita. Tai hätäsijoituspaikkaa tarvitsevat. En tiedä, tuleeko näiden kaikkien yhteensovittamisesta mitään. Viinisuolaheinä, ruohosipuli, salaatti, timjani, oregano, salvia, pavut(?), tillin alut, tomaatin alku, sitruunamelissa. Voi olla ahtautta myöhemmin.

 Toisessa viljelylaatikossa kasvaa tomaatteja ja basilikoja.

Kumma kyllä. En löytänyt livenä, enkä kuvista kotiloita. Yhtään. Vaikka tänään satoi. En ole laittanut sinisiä rakeita. Mutta laitoin etanansulkumattoa ympärille. Sen täytyy tehota, sillä yleensä joka sateen jälkeen joka paikassa kiipeää kotiloita. Tällä hetkellä ne rouskuttavat laukkojen lehtiä, kun piileskelevät niiden lähellä olevien kurjenpolvien antamassa viileydessä. Kohta ne saavat kyllä maukkaita sinisiä rakeita syötäväkseen.

Sinisessä (sininen, liila, vaaleanpunainen) penkissä laukat vetävät viimeisiä violetteja hetkiään. Mutta siellä alkaa valkoinen myskimalva (haasteellinen kuvattava auringossa) jo kukkia. Nyt jo.  Pian on kurjenpolvien vuoro. Nyt jo.

Toukokuun ikkunahaaste

Meinasi ihan unohtua kuva toukokuun ikkunasta, kuva otettu jo sunnuntaina.

Tänne asti ei näy kukkapenkeissä oleva pieni väri. Lunta ei enää ole, hurraa!!

Ja muualla pihalla alkaa olla kesäistä. Pussissa luki kasvitieteellinen Pinocchio, alla olevan kohdalla. Kuva oli suttuinen ja synkkä, joten ei ollut alennuksesta muille nämä kelvanneet. Nyt olen kyllä tyytyväinen, että pelastin pussin.

Ja tässä paikka, jossa meidän pihalla on ensimmäisenä ihan kuin kesä.

Ekat Apeldoor-tulppaanit, jotka ovat vähintään 10 vuotta vanhoja, ovat auenneet. Meillä on ilmat hellineet. Ei voi tajuta, että hallan vaara on ihan oikeasti vielä tässä kuussa mahdollista.

Haasteita

Kauan mietin, että voinko julkistaa huhtikuun ikkunahaastekuvaa. On sen verran ankeaa näyttää huhtikuussa lumista maisemaa. Ja vielä ilman aurinkoa. Ja näiden takia kuvaaminen meni iltaan, joten tulos on ihan syksyinen, kaamosmainen jne. Parissa päivässä on tosin grilli tullut vähän näkyviin ja myös yksi viljelylaatikko alkaa pilkistää. Kohopenkeisstä on pikkuisen näkyvissä tuhkan ansioista. Uusia tuhkia heittelin ennen vesisateita. Nyt seuraavaksi siis aurinko tekee niihin kohtiin monttuja.

Olen saanut muita haasteita. Kokeilen niihin vastailla.
Miia Villa Gardennista haastoi Viitos-haasteeseen. Tässä siis tulee:


Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin:
- uni
- kunnon lounas
- perhe
- hiljaisuus
- lukeminen muodossa tai toisessa

Viisi kirjaa, joita suosittelen muille:
- John Irvingin tuotannosta mitä vain
- pään nollauksen chick lit Shopie Kinsellaa
- Paulo Coelhon Alkemisti
- Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taitelijan
- Viimeistä on vaikea valita. Joten luettelen kirjailijoita/sarjoja, joiden LASTEnkirjat ovat sellaisia, joita aikuinenkin jaksaa lukea uudestaan ja uudestaan ääneen esikoiselle ja seuraavalle kyllästymättä: Havukainen & Toivonen: Tatut ja Patut, Noronen, Paula: Supermarsut, Nopolat: Risto Räppääjät, Parvela: Ella-sarja, Kunnaksen Maurin kirjat.

Viisi materiaalista (joulu)lahjatoivetta:
- kirjoja, kirjoja
- suklaata
- kasvihuone
- matkoja
- kasveja (voivat olla kalliita, jos ei saa kavereilta ylijäämätavaraa)

Viisi paikkaa, joihin haluaisin matkustaa:
- Bardelona, Madrid
- Italiassa monta eri paikka
- Alankomaat, (äidille kylään) monta paikkaa näkemättä
- Britteihin
- Toiselle puolella maapalloa, käy yhtä hyvin Australia tai Uusi-Seelanti

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua:
- nautiskelija
- rauhallinen
- silti joskus kärsimätön (tule jo kevät!)
- suurpiirteinen
-

Viisi lempiruokaani:
satunnaisessa järjestyksessä ja tämä voi vaihdella ja oli aika vaikea keksiä, joten supistui kolmeen
- pinaatti-savulohilasagne
- vuohenjuusto+ broileriyhdistelmä useassa eri muodossa
- suppilovahvero + munakoiso +sipuli +smetana-muhennos
- ?
- ?

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisin jakaa kaikkien kanssa:
- Elä tänään, eikä sitten joskus
- Ole iloinen pienistä, voi olla iloinen usein
- Kaikkea ei tarvitse itse kokea, koska on kirjat ja leffat
- Perhe ja ystävät ovat aarteita (tähän määritelmään sisältyy ajatus siitä, että perhe ja ystävät eivät ole taakkoja)
- Ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan

Huh, jatkan seuraavalla kerralla toisesta haasteesta. Tällä kertaa en haastetta laitan eteenpäin. Ottakaa ken halajaa.

Mukavaa viikon alkua! Toivottavasti pian olisi lumetonta ja kukkivaa!

Maaliskuun ikkunakuva

Lunta ja lunta. Mutta tällä kertaa aurinkoisella ilmalla.

Minulla ei ole oikein mitään sanottavaa. Eikä kerrottavaa. Eikä kuvattavaa. Pari adoptoitua pientä kasvin alkua on ikkunalaudalla. Omat kylvöt vielä voivat hetken odottaa, ettei kaikista kasveista tule liian pitkiä ja honteloita. Sentään herneenversojen toivossa on multapussia jo vähän raoteltu ja herneitä laitettu multaan.

Tule jo kevät!! Se oikea kevät, ei kevättalvi. Haluaa nähdä maata ja plussakelejä.

Helmikuussa ikkunasta näkyy..lunta

Ikkunasta on räpsästy haastekuvia jo muutamia, vielä olisi matkaa kesään ja kevääseen. Aika monta lumikuvaa on tullut. Tänään lunta tuli lisääkin. Toivottavasti ei olisi enää kuin yksi lumikuva ennen mutakuvia.

Talvipäivänä väriläiskät ei oikein löydy ihan luonnosta. Laskiaisena onneksi väriä löytyy mäestä.

Lumi on kaunista. Ei voi muuta sanoa. Viherkaipuu on kuitenkin jo olemassa. Olen parin viime kuukauden aikana katsellut monista blogeista kevätkukka-kuvia ihan urakalla. Tässä vaiheessa helmikuuta ei tarvitse enää olla kovin kukkaisiakaan kuvia kesältä, kun ne näyttävät ihanilta.

Kiitos Savea ja Papuja tästä upeasta tunnustuksesta.

Tunnustukseen kuuluu, että tunnustuksen antaja linkitetään omaan blogiin. Tunnustus tulisi jakaa viidelle uudelle blogituttavuudelle ja toivoa, että he jakavat tunnustuksen eteenpäin.

Minulle suhteellisen uusia blogituttavuuksia ovat:

Salainen puutarha

Hannala

Pionihulluutta ja puutarhaunelmia

Tontti 559

Kanatarha

Näille menee tunnustus, jonka voisi laittaa kyllä monille muillekin. Joitakin kivoja blogeja olen lukenut jo kauemminkin ja joitakin taas välillä löydä ja kadotan saman tien. 

Tammikuun ikkunahaastekuva ja kulttuuria

Kamera ei juuri ulkona laula. Eilen näppäsin nopeasti kuvan tammikuisesta pihanäkymästä aamupäivän aikana, jolloin valon määrä ei vielä ollut kovin suuri.

Eilen alkoi tämän vuoden kulttuurisaldo karttua, vielä erittäin loistavalla esityksellä. Fiiliksissä olen vieläkin. Kulttuurin  ystäville voin lämpimästi suositella suomalaista Pekingin Oopperaa. Oli komediaa ja tragediaa, laulua ja vauhtia, akrobatiaa ja tarkkoja ajoituksia. Tässä linkki, vielä ehtii: Kanneltaloon, Vartija: Arjen sankari.

Joulukuun ikkunahaastekuva

Joudun ottamaan ikkunahaastekuvan päivänvalon vähyydestä johtuen aina vähän sinne päin, suurin piirtein ennen kuun puoliväliä. Tänään näytti pihalla ihan .. joulukuiselta.

Lumitöitä on tehty jo viikon aikana monta kertaa. Kaunista on pihalla muutenkin. Lasten "maja" pajun alla on  kuoruttunut valkoseen. Lumi on vielä kevyttä. Painavana tuo kuorrute on kyllä pajuakin kallistellut vähän liikaa muina talvina.

Viikossa voi maisema muuttua nopeasti. Lumikerro sopii minulle. On valoisampaa ja sisällä vähemmän  hiekkaa.

Marrasmaisema

Tänään on maassa hitunen lunta. Tätä ennusti sääennusteetkin jo pari päivää sitten. Koska valoisan aikaan pääsin olemaan kotona hetken, ikuistin ikkunahaasteeseen välikuvan. Vähän kuin itselle muistiin, että minkälainen se marraskuinen piha on, kun lunta ei ole.

Meidän pihalla on lintujen talviruokinta ollut käynnissä jo hyvän tovin. Usein tässä pyörii myös orava tai useampi. Viime vuonna yhtäaikaa kilpaili usein neljä eri oravaa, joista pari kilpaili aika hurjastikin reviiristä. Tänä vuonna olen bongannut yhden vasta yhden oravan, joka kuitenkin on melkoisen pulskassa kunnossa tässä vaiheessa.

Nyt olen vihdoin lopettanut kevätsipuleiden hamstraamisesta haaveilun ja yritän keskittyä käsitöihin, lukemiseen (sekä työ-että huvikirjoihin) sekä mm. kadonneiden jouluvalojen etsimiseen. Mihin ihmeeseen on voinut kadota kolme settiä jouluvaloja. Voi räkä. Kohta on joulukuu ja olen luvannut virittää jouluvalot.. viime viikonloppuna.

Marraskuun haaastekuva

Marraskuu näyttää meidän ikkunasta, ihan marraskuulta. Lokakuuhun verrattuna piha on erilainen. Ikkunat kyllä ovat yhä pesemättä, joten jokin asia ei muutu.

Pihasta ei löydä paljon bloggailtavaa. Vaikka piha on levolla, niin tekemistä on silti, tosin ei juuri pihaan liittyvää. Mielelläni lasken jo kuukausia ensimmäisiin siementilauksiin sekä ensimmäisiin kevätkukkiin. Sisäkukkien kasvattaminen on minulle vähän vierasta ja vaikeaa. Meille kelpuutankin kasveja, jotka eivät tarvitse säännöllistä kosteutta tai kovin samana pysyvää sisälämpötilaa.

Vaikka tiedän, että minulla on peukalo keskellä kämmentä, varsinkin sisäkukkien suhteen. Silti ihan vähän ja salaa haaveilen välillä sisäpuutarhasta. Avoimissa puutarhoissa kävin ihailemassa mm. tällaisiä kasveja yksityisen ihmisen talvipuutarhassa / sisäkasvihuoneessa. Onneksi tätä haavetta voi toteuttaa muiden kasvatustulosten ihailulla. Marraskuun piristykseksi ja mukavan isänpäivän toivotukseksi:

Tunnustus ja haasteita

Sain hienon aurinkoisen tunnustuksen.



Kiitos tunnustuksesta Suvipihan Marietalle!
Tunnustuksen saaneen täytyy vastat seitseämään kysymykseen, jakaa tunnustusta eteenpäin muille blogeille ja tiedottaa valituille asiasta.

Alla kysymykset ja vastaukseni niihin:

Lempinumero: Ei minulla taida olla lempinumeroa, ehkä 7
Alkoholiton suosikkijuoma: vesi tai vissyvesi
Lempieläin: koira 
Facebook vai Twitter: facebook 
Intohimoni:  vaihtelevat: lukeminen, kukat
Suosikkiviikonpäivä: lauantai, saa syödä karkkia lasten karkkipäivänä ihan avoimesti :)
Suosikkikukka: vaikea sanoa, koska suosikkikasvi taitaa vaihdella nyt ihan koko ajan. Tällä hetkellä tulppaani, koska se on koko kevään suosikkini ja ajatukset ovat nyt olleet kevään kukissa tässä kuussa.

Tunnustus lähtee minulta seuraaville aurinkoisille blogeille:
(tähän voisi laittaa useankin blogin, niitä on lisää sivupalkissa) On paljon suosittuja blogeja, joilla on aurinkoinen asenne, lukijoita heillä on valmiiksi paljonkin ja ihan syystä. Tähän nyt valikoin lähinnä niitä, joilla lukijoita ei ole vielä sadoissa.
Päärynäpuun varjossa - Eijalla tällä hetkellä surullinen tilanne, mutta aurinkoisuus kuitenkin on läsnä.
 Puutarhakaaos - Cosmos on ei-niin-suunnitelmallinen kasvien kanssa, että se lohduttaa minua, koska olen hieman suurpiirteinen itsekin
Maailman metrossa - ei puutarhablogi, mutta on aina kiva kuulla enemmän maasta, jossa myös osa sukua asuu (maailman metron ja minun välilläni ei ole sukulaissuhdetta)
Puutarhasta keittiöön - Suvin kirjoitukset ovat valoisia.
Savea ja papuja - blogista voi lukea hyötykasvien kasvattamisesta.
Salainen puutarha - uusi tuttavuus minulle.


Haasteena sitten onkin myös pari. Tässä kuva (likaisen ikkunan läpi). Tässä kuva keittiön ikkunasta takapihalle. Liittyen 10 kuvaa kesään. Olen vähän myöhässä tämän kanssa, kun tämän osaltani loppuu, on jo heinäkuu. Hiphei. Takapihalla lapiokin jäänyt nojaamaan ikivanhaan tiiligrilliin, jota ei ole saatu purettua. Ja hommat muutenkin vähän jääneet niille sijoilleen.

Sitten toinen haaste.

Otin vastaan Anna hyvän kiertää -haasteen blogista Suvipiha.
Tarkoituksena on laittaa hyvä kiertämään sekä sanoin että teoin.

Haasteen säännöt ovat tällaiset:
Laita hyvä kiertämään sanoin ja teoin
Kolme ensimmäistä kommentoijaa voi osallistua haasteeseen
Jokainen heistä saa minulta jouluun mennessä pienen yllätyspaketin
Jatka haastetta omassa blogissa eteenpäin

Haaste on kiertänyt mm. neulontablogeissa, joten yllätyspaketeissa on usein ollut jotain omaneulomaa, mutta muutakin omatekemää voi pakettiin laittaa.

Ja voi tietty olla, että ihan omatekemää ei välttämättä synny/ehdi juuri minulta, mutta ainakin itse ajateltua. ;)

Kommentoida voivat toki muutkin kuin haasteeseen vastaavat, mutta mainitsethan kommentissasi, jos et osallistu haasteeseen.

Kohta on lokakuun puoliväli ja ekat pakkasyöt lähestyvät. Tämän sateisen syksyn jälkeen tekee mieli sanoa näin:

Rakkaus lohduttaa kuin aurinko sateen jälkeen.

-William Shakespeare-