lauantai 31. maaliskuuta 2012

Löytöjä

Mitä enemmän alkaa ikkunalauta täyttyä, sitä paremmin alan ymmärtämään, että myös ulos tarvitsen kesällä ehkä muutaman ruukun lisää.

Ruukkuja katselin kirpparilla vähän sillä silmällä. Mutta ei niistä perusruukuista viitsi kirpparilla maksaa yhtä paljon kuin kaupassa. Mukaan tarttui silti jotain.
Emalikulhoihin mahtuu jotain yrttejä tai sitten joku kesäkukka. Tuo oikeanpuoleinen on pian pohjasta läpiruostunut, pääsee siis liika vesi pois. Oikeanpuoleinen on vielä hyvässä kunnossa, joten vielä epäröin sen laittamista pihalle. Jos nyt olisi se kesäkeittiö, tuo kuuluisi vielä sinne. Toisella hintaa 1 euro, paremmalla 3,5 euroa ja jouduin kuitenkin miettimään, että maksanko noitakaan euroja. Nyt ei enää kaduta.

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Yksi ruukku

Yhdellä ruukulla voi olla monta elämää. Edellisen työpaikan läksiäiskukat:

Keskusta vaihdettuna:

Ja eri kuvakulmasta:

Vähän lähempää:

Ja kappas legoukko lähdössä matkaan. Samaiseen asetelmaan on pomppinut jo superpallo piiloon vuorokaudeksi. Jotenkin realistisena toivon, että taimiraukkani saavat olla turvassa kaikilta sisällä leijuvilta paperilennokeilta ja palloilta.

Taimitilaus

Sain netin kautta tehdyn taimitilaukseni yllätyksekseni keskiviikkona ja meni iltaan saakka niiden pikkuisten ruukutus.
Kun sain pienet ruukutettua vasta tajusin, että ikkunalautahan on jo nyt täynnä. Apua. Mihinköhän minä vielä näiden kasvien kanssa joudun. Makuuhuoneessa on jo amppelimansikkaa.

Tyrkkäsin heti ikkunalaudalla kaikki kasvit, kunnes eilen luin jostain, että taimet voisivat siirron jälkeen olla hetken pois auringosta. Onneksi eilen ei aurinko paistanut. Mutta mihin minä sitten noita taimia laitan? Sänkyyni?

Netistä tilattu paketti kasvien kanssa tuntuu vähän kummalta. Vain pari taimea näytti huonolta ja nyt näyttääkin, että yksi kesäkukka taisi lopettaa iloisen kasvunsa. Oli huonon näköinen paketista avuttuna ja vielä huonommassa hapessa nyt. Kasveja tuli kuitenkin kimppatilauksen vuoksi useita kymmeniä, joten ihan hyvä, että muut kestivät hengissä.

Pikkutomaatilla (amppelitomaatilla) on jo sirkkalehdet. Vau, saan jotain kasvamaan.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Maata näkyvissä

Tänään on ollut varmaan aika samanlainen fiilis, kun merimiehillä pitkän pitkän vesillä olon jälkeen, kun voi huutaa maata näkyvissä.

Kaupungilla kävellessä lumi häviää nyt ihan silmissä. Jopa lapsen päiväkodin pihalla tuntuu olevan vain kerros (tosin aikuista hivenen upottava) lunta. Meidän pihallakin on maata näkyvissä. Maasta ei vain vielä pilkota kukkia, niin kuin monella uutteralla puutarhurilla.

Minä näen oikeasti hienoja ja kapeita lumettomia paikkoja, mitkä nyt yritän painaa mieleen, ensi syksyn kevätsipuli-istutuksia varten. Yritän niellä samalla pikkupettymystä, kun paljastuva maa ei olekaan niin kaunis kuin tulevaisuuden haaveissani. Katselen sillä silmällä auringonvaloa, että mihin se näin keväällä paistoikaan ja mikä paikka jäikään varjoon. Samalla suunnittelen niitä paikkoja, jotka voisivat olla seuraavan kunnostuksen kohteena. Tarkastelen talolta lähteviä kaltevuuksia. Mihin voi ja mihin ei kannata lisätä maata. Vanhan talon juurilta tuskin löytyy toimivia salaojaputkia.

Kevään odotus alkaa kuitenkin olla ihan yhtä hankalaa kuin lapsilla syntymäpäivän odotus.


Näitä minä odotan huhtikuulta.

Ja näitä toukokuulta.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Uusi lumi

Tässä vaiheessa vuotta uusi lumi ei kamalasti aamulla ilahduta. Aamulla lumitöissä olin ennen kuin aurinko alkoi lunta sohjouttaa.
Vielä menee aikaa ennen kuin kärrillä noudetaan pihalle seuraava hiekkakuorma.

Tässä kasassa on päällä lunta, lumen alla pressu ja pressun alla multaa. Ei taas muisti riitä, oliko sitä multaa tallella paljon vai vähän ja mihin kaikkeen se riittää.

Tippuva vesi ehti jo vähän lunta sulattaa. Viikko sitten näytti sulaminen jo edistyvän.

Viikon aikana lunta suli tuon kiven ympäriltä mukavasti. Tänä aamuna näytti taas tilanne takapakilta.

Ehkä kevät kuitenkin edistyy, katolta tippuneita lumia on jo vähän uudestaan sulanut ja nämä ovat yhä tulossa.

Talvesta ja lumesta huolimatta, meillä on jo yksi paikka lämmin. Nimittäin kompostori, joka on mieheni DIY. On viety tarpeeksi tavaraa talven aikana, ei mennyt jäähän ja tämän postauksen innoittamana, kippasin sinne myös 4v lapseni aamu-ureat. Aamulla oli kaikki muu valkoisen lumen peitossa, paitsi kompostorin kansi. Siellä siis jo lämpiää. Ja tulee uuttaa multaa.

Tänään voisi olla hyvä ja kaunis päivä hakea pajunkissoja. Meidän surkean omenapuun oksia toin leikkauksen jälkeen sisälle. Jos ne sisällä tuottavat kukkia, en heti luovu tuosta puusta. Jos ei sisällä eikä ulkona kukkia tule, ryhdyn uutta puuta etsimään.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Linkki

Löysinpä hienon sivun:
http://karolinanpuutarha.blogspot.com/p/suomalaiset-puutarhat-kasvuvyohykkeen.html

Ihanaa, että joku on keksinyt kerätä puutarhablogeja kasvuvyöhykkeittäin. Taidan tietää, missä tämä ilta menee.

Hihat mullassa

Unohdin kääriä hihat istustuspuuhissa tänään. Tosin valmista saa odottaa. Tänään pääsivät purkkeihinsa tomaatti, amppelitomaatti sekä basilika. Ja kokeilin nyt ruusumalvan kylmäkäsittelyä. Yksi testierä pääsi siitä jääkaappiin. Suositus oli tehdä kylmäkäsittely vasta huhtikuussa, kokeilen silloin toisen erän. Muistilappuja ja merkintöjä tarvitsee. Hyvä, että itse muistin tämän jälkeen, että yksi purkki piti mennä kylmään.

Meillä on syöty myös maitotuotteita, kuten kuvista huomaa. Yritän nyt ostaa mahdollisimman vähän tarvikkeita, joten kierrätän sitä, mitä muuten menisi roskiin.


Ikkunalaudalla alkaa olla tunnelmaa. Voisivat olla tietysti hieman kauniimpiakin rasioita, nyt vaan olen ihan tyytyväinen näistä.


Lyhdyt

Ulko-oven vieressä kynttilälyhyt saivat eilen sisälleen helmililjoja. Näköjään jokainen ihan perusmarkettikäyntikin on nyt vaikeaa. Ennen en huomannut moisia kukkia / kukkasipuleita /siemeniä. Nykyisen silmä löytää ne heti.





Lyhdyistä oli iloa talvella ja toivottavasti niistä on vielä näin keväällä iloa kukkien säilytyspaikkana.



Ekat kuvat ovat loka-marraskuulta, ei paljon lunta näkynyt ja lyhtyjen sisällä oli kynttilöitä. Nyt olisi vielä tarjolla lunta yllin kyllin, mutta mieli jo halajaa lumetonta kevättä.



maanantai 19. maaliskuuta 2012

Puu kaatuu

Meidän piha suoltaa kun kukaan ei ole hoitanut kaikenlaisia puita. Pihalla on hienoja ja selkeästi istutettuja puita kuten vaahteraa ja tammea ja pihlajaa. Pari kääpiömäntyä ja vähän sitä sun tätä. Ja koivuja. Pihalta on noita koivuja jo useampi karsittu. Syksyllä 2010 oli myrskyltä pelastamassa pyykkejä, kun pari lahohkoa leppää kaatui hyvin lähelle päätäni. Sen jälkeen olen tajunnut puilla olevan myös tuon lahoamisvaaran ja siten vaaran myös hengelle ja omaisuudelle.



Viime talvena isäni kaatoi koivun, hyvästä tähtäyksestä huolimatta, se kaatoi mukanaan osan kauniista hevoskastanjasta, ja jostain kauniista kirsikan oloisesta puusta olen sen nimen kuullut kai 3 kertaa, enkä ikinä sitä muista. Rujo ja karsea hopeapaju sai vain vähän osumaa ja se kaverinsa kanssa vie nyt tilaa niiltä kauniilta tammelta ja vaahteralta. Kukaan isälläni on muita töitä ja mieheni ei osaa ei ole näitä tarjoutunut kaatamaan ja olen jopa miettinyt metsurikamppeiden ostamista.

Aloitin nämä metsurin hommat ihan pienillä rungoilla. Ekaksi kaadoin ihan väärässä paikassa kasvaneen nelimetrisen, mutta ohuen vaahteran rungon. Sen jälkeen olen kaatanut muita riukuja, joita kasvaa meidän ja naapurin rajalla neliöllä tai kahdella useampia. Ne kaadan siksi, että seuraavaksi lähtee taas isoja puita ja kunhan isot puut ovat lähteneet uhkaamasta meidän talojamme, niin istutan tilalle jotain hillitymmin kasvavaa.

 

Näistä puista ns. keskimmäinen riukurunko lähti viimeeksi eilen. Nimittäin oli kiire ja tuonkin levyisen männyn kaataminen tuo ilman moottorisahaa ihan mukavasti hikeä pintaan. Kurjaa kaataa ihan mukavasti kasvavia puita, mutta ei enää uusia isoja puita tule ihan lähelle taloa. Seuraavat korkeakasvuisten puiden suunnitelmat tulevat varjostustarkoituksessa, mutta tarpeeksi pitkän matkan päähän talosta.

Jostain syystä mies vähän pelkää, että kohta pihalla ei kasva enää puun puuta. Ihan kumma luulo, mistä lie sellainen pelko tullut. Suunnitelmissa olisi pari koivun kaatoa ja pari elähtänyttä hopeapajua ja turhia kuusia ja.. No, ne kuuset ovat ihan omia aikojaan kasvaneita pensasaidan sisään ja vierelle. Ja ovat ihan pieniä. Nyt pitäisi jostain vielä lukea joulukuusen leikkuuohjeet, pihalla kasvavista pikkukuusista saataisiin ihan hyvät joulukuuset pariksi seuraavaksi vuodeksi, kun pitäisi vähän huolta, että niistä tulisi myös kolmiulotteisia, eikä ahtaasti oudossa paikassa kasvavia kaksiulotteisia kuusia.Vai pitäisiköhän erikoistua sellaisten joulukuusien kasvatuksessa, jotka mahtuvat hyvin pieneen tilaan seinän suuntaisesti ilman yhtään muualle harottavaa oksaa.

Kun tonttia on yli 1000 neliötä ja kukaan ei tätä ole juuri karsinut, niin pää surraa kaikista ideoista. Vähän saan jostain kohtaa mielikuvaa, mitä voisi tehdä ja suunnitella. Näissä suunnitelmissa on huomioitava nämä suunnitellut puun kaadot, ettei samassa kaadu myös uudet kasvit. Kun olen jostain suunnitelmasta tyytyväinen, katsahdan toiseen nurkkaan tonttia ja epätoivoinen olo työnmäärästä valtaa taas mielen.

Pitäisi muistaa, että hiljaa hyvää tulee.






sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Pikkuisia

Eilen kotiin tuli pikkuisia narsisseja. Toistaiseksi ihan sisälle.

Ja ostin pari ihan pienen pientä keijunmekon alkua ihan vahingossa. Ekat ikkunalaudalla. Ensi viikolla tulee viereen muitakin ruukkuja.
Todennnäköisyys, että keijunmekot ovat hengissä vielä kesällä onkin toinen juttu. Pitää katsoa miten käy. Tämä blogi on ihan mainio paikka pitää itselleen pientä muistikirjaa. Ja ehkä saan seurattua ja valokuvattuakin kasvua. Jos vähän oppisin siten tunnistamaan kasvejakin.

Koko illan mietin riippapajua, joku sen ajatuksen ihan tartutti päähäni, ja sopisi kyllä hyvin tähän pihaankin. En vielä keksinyt, mihin sellaisen laittaisin, vaikka tilaa sille olisikin. Ehkä sekin jää hautumaan, kunhan tuota pihaa taas hahmotan paremmin lumikerroksen alta. Kunnon kuvia pihasta ei näytä viime vuodelta olevan ja sitä ennen on taas tapahtunut puiden ja muiden kasvien karsimisia ja kasvamisia.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Jotain vihreää

Maassa näkyy jo jotain vihreää. Seinustalla, johon lunta ei juuri tulekaan, ja aikaisempien omistajien vanhasta ja hoitamattomaksi jääneestä kukkapenkistä pilkistää jo jotain.

Näistä minäkin tunnistan kevätkukkien alut. Mutta en mitenkään taas muista, että mitähän näistä sitten isona tulee. Rikkaruohonkin alut ovat jo mainiosti kasvun alussa. ;)

Koska olen niin huonomuistinen, kasvitunnistus niin alussa, en mitenkään muista tai tiedä, ovatko nämä taas jäänteitä viime syksystä vai ihan uusia?


Olkoot mitä vain, niin lumen vierestä pilkistävä vihreys kyllä tekee sielulle hyvää.

Taidan tänään levitellä hiekkaa ja tuhkaa tekemilleni kohopenkeille. Olen niin malttamaton näkemään, että lähteekö sinne laittamani sipulit (kukat ja valkosipulit) nousuun. Kunhan vain muistaisi, että mikä kasvi ei siitä tuhkasta välitä.

Edit. Ja tuntia myöhemmin nämä vihreät olivat uudestaan kuvien oton jälkeen lumen ja jään peitossa, kun lumikuorma katolta rojahti päälle. Olipa lyhyt kevät.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Klik

Klik ja lähti taimitilaus. Alkaa tuntua ihan keväältä. Tosin pihamaalla ei vielä kevättä näy. Joten tässä mietin, että miten sisätilat riittävät, jos taimet tulevat aikaisin ja ulos ei vielä voi laittaa. Kasvihuone olisi kyllä pop tässä tapauksessa.

Kasvihuonetta olen pienessä päässäni jo vähän miettinytkin ja sille aloin pikkuhiljaa löytää ideaakin. Haaveni ei ole tämän kevään asia, ehkä haave ei ikinä toteudu, mutta nyt alkaa olla jo suunnitelma valmiina. Me jo kerätään hylättyjä ikkunoita, joten ihan oikeasti kasvihuone voi toteutuakin. Mutta ei toki minun käsistäni. Omat vasarointitaidot ovat sen verran surkeat, että niihin ei voi luottaa eikä niiden varaan laskea.

Kyllä tässä pihan laitossa voi kuulua useampikin klik, ennen kuin kasveja on tarpeeksi.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Kylmäkäsittely

Innostuin kuitenkin (vaikka toisin piti), tilaamaan esivalmisteluja vaativia kukkien siemeniä. Tänään  (välittämättä kuun kierroista) upotin muutaman siemenen multaan paratiisililjaa.
Löysin muutaman vanhan turvelaatikon sekä uusiokäytin maitopurkin pohjia. Upotin noi siemenet kylvömultaan. En tiedä, olisivatko kaivanneet ytympää tavaraa.


Laitoin kylvökset vanhoissa kaupan rypälerasioissa jääkaappiin, onneksi muistin myös merkitä maalarinteipillä kuvauksen jälkeen. Tarkoitus on noiden olla kaksi kuukautta kylmässä. Tuli kiire, kun toukokuun puolenvälin paikkeilla ei enää olisi jääkaapissa kylvöksille tilaa. Kun sitten tilaa vie kakut ja muu juhlatarjoilu. Nyt sitten pitää jännätä, miten tämä onnistuu. Jos ei onnistu, loput siemenet odottavat sitten syyskylvöä tallessa.

En uskalla jättää siemeniä enää joka toiseen kaappiin, jos yksi keskitetty paikka pitäisi siemenet tallessa ja ehkä jotenkin järjestyksessä. Arkistoida voi tosiaan arkistokorttien sijaan siemenpusseja.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Tv:n tarjontaa

Tunnen poikkeavani kovastikin suomalaisista tv:n katsojista. Ei kiinnosta putoukset ei uutivuodot. Juu, ei vähempää kiinnosta tosiaan. Sen sijaan tallennan joka viikko (nyt FST5:n keskiviikkoisin) Tanskalaista Maajussia. Maajussi on kyllä hurjan ahkera ja kovin omavarainen, verrattuna omaan elämäntapaan. Ihailen sellaista pyrkimystä, mutta itse taidan olla liian hienohelma ja laiska moiseen omavaraisuuteen. Eikä minusta ikinä olisi syömään itse kasvattamiani elukoita.

Ja toinen ohjelma, mikä teki vaikutuksen, ja minkä uusintaa odotan kovasti on uusintaa (kai toukokuussa) tästä sarjasta, jossa kierretään Italiassa, erilaisissa puutarhoissa. http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/lahjapaketti-italia Sattumalta flunssaisesena uudenvuodenpäivänä avasin telkkarin ja jäin tuijottamaan. En tajunnut tallentaa, mutta teki kyllä vaikutuksen. Ja nosti myös matkakuumetta. Mikä onni onkaan Välimeren ilmastossa kasvattaa vaikka mitä. Sitten pääsekin myös haaveilemaan omasta kasvihuoneesta, vaikka en vielä ole saanut kokemusta oikein mistään kuin voikukan kasvattamisesta (ja se kylväytyy kyllä ihan ilman apujakin).

Vaikka kevät on ihan kohta täällä, tässä vaiheessa vuotta tuntuu aina niin kovin pitkältä ajalta, jos ja kun aikaa mittaa lumen sulamisen tahdilla. Kinoksia riittää ja kohta katolta tippuu iso kasa muiden lumien niskaan.


Ei siis vielä toivoakaan ensimmäisistäkään kukista. Mutta jo jännittää, onko syksyn kukkasipuleista mitään jäljellä ja ilmestyykö talvivalkosipuli penkistä.

Sentään lumiukko on jo vähän alkanut sulaa. Tässä lumiukolla vielä kädet tallella.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Tiedon lähteitä

Kun syksyllä päätin vihdoin tehdä jotain pihalla ja multasormea alkoi syyhyttämään, niin kerrankin perehdyin paremmin myös kirjallisuuteen. Sain erinomaisen kirjavinkin blogista Pientä elämään etsimässä. Muihin blogissa viitaattuihin kirjoihin ei vielä ollut oikein kokemuksesta tullutta kaikupohjaa, jotta niitä olisin voinut käyttää hyödykseni. Lainasin kirjastosta kirjan Kervinen ja Paakkunainen: Puutarha pienellä palstalla. Tätä kirjaa olen lukenut vähintään 3 kertaa ja tuntuu, että on minulle sopivaa luettavaa. Varsinkin taulukot hyvistä ja huonoista naapureista ovat helpottavia ja kirjassa on ihan selkeät kasvatus ja hoito-ohjeet.
Kirjan lisäksi lainasin kirjastosta kai puoli metriä kaikkia muitakin kirjoja liittyen myös pihan rakentamiseen, kompostointiin, kukkiin, perennoihin, yrtteihin jne. Mutta tämä on paras, minulle. Tiiviissä paketissa on sen verran asiaa, että luulen joutuvani myös ostamaan itselleni tuon kirjan, kun tulee varmasti olemaan kovassa käytössä.

Vaikka tenttisin nyt tuon kirjan kolmen lukukerran jälkeen, en silti taitaisi päästä läpi. Kun sitä kokemuspohjaa on vielä niin niukasti, ei oikein vielä jää kaikki päähänkään. Ja olen maailman huonoin tunnistamaan esim. rikkaruohoja ja hyötykasveja toisistaan..

Sain myös lahjatilauksena Koti Puutarha-lehden, josta yritän kuvien ja tekstien avulla napata vinkkejä ja painaa mieleen hyviä, ehkä myöhemmin, tarvittavia tietoja. Onneksi sain tuon lahjaksi, sillä en jotenkin tullut ajatelleeksi, että lehdistähän yleensä löytyy myös ajankohtaan sopivia vinkkejä.

Talven aikana olen suunnitellut vähintään kolme tai neljä erilaista suunnitelmaa kesän hyötykasveista. Suunnitelmat olivat aika realistiset. Siementilaus sitten ei niinkään, sillä ymppäsin siihen kaikkien niiden erilaisten suunnitelmien kasvit. Mutta onneksi mies lupasi rakentaa viljelylaatikkoja/ruutuja muutaman, jotta saan hyödynnettyä pihalla myös paikkoja, joita ei syksyllä vielä kunnostettu. Multaa niihin riittää vielä syksyn kuormasta. Ja myös lapset saavat kasvattaa laatikoissa jotain.

Tiedonlähteenä käytän nyt blogeja, joissa muistutellaan kaikista tärkeistä asioista, kuten kylvöajankohdista tai annetaan selkeitä ohjeita myös aloittelijoille. Varmasti paljon muitakin blogeja on, mutta tässä pari:

Kaarina neuvoo kuvien avulla siemenien kylvössä.
Sarilla on kaikkea kasveihin liittyvää blogissaan paljon.
Juuri löysin minulle uuden tuttavuuden, jossa heti löytyi hyvä vinkki, miten saa ahtaat esikasvatustilat realisoitumaan.
Ja luomupuutarhurin vinkkejäkin löytyy.
Myös toisten suunnitelmat omiin puutarhoihinsa ovat kiinnostavia.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Jihuu!!

Kauan ja hartaasti odotetut siemenet tupsahtivat perille tänään. Hyötykasviyhdistyksen nettikaupan satoa:
Tuolla on kyllä seassa yksi ihan kaupasta ostettu siemenpussi, kun en viitsinyt yhtä unohtunutta netin kautta tilata. Oli ihan hyvä jotenkin pitää tuota nippua kädessä ja tajuta, että.. ne eivät ihan oikeasti taida kaikki mahtua tänä vuonna maahan. Tai mahtuuhan ne siemenet, mutta mahtuuko ne kasveina. Hyötykasvien siemeniä on ostettu paljon. Ja niille ei ole vielä tehty tilaa. Ehkä vielä ehdin sitten toukokuussa. Kukkien siemeniä ei ole kuin pari pussia, kun luulen, että esikasvatus vaiheelle ei juuri sisältä tilaa löydy noillekaan kunnolla.

Luulen, että kesällä tarvitsen jotain yksivuotista kukkaa lisää (auringonkukan ja krassin lisäksi), joka saattaisi hyvässä lykyssä kasvaa melko korkeaksi. Vähän siis tarvitsisi näkösuojaa naapurien ja meidän ruokapöydän väliin. Hyviä vinkkejä otan mielelläni vastaan ja taidan myös perehtyä kirjallisuuteenkin tarkemmin.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Versoja versoja

Tunnen suurta onnistumista. En kuvan laadun vuoksi, vaan sen vuoksi, että saan herneenversoja suoraan tuoreena pöydältä suuhun.

Flunssan iskiessä tosin heti epäilen kykyäni sitten kesällä tehdä mitään pihalla. Olo on niin raskas jo pelkästään olemisesta. Pitää ehkä luottaa, että koko kesää en kidu jaksamattomana flunssassa ja lapio pysyy kädessä ja kastelukannua on ilo raahata. Ja kaikki kasvit eivät tarvitse kamalasti työtä.

Hyvää naistenpäivää!

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Autoilusta

Autoilu ei liity kasvimaahan, mutta tämä on kovasti ollut  meidän perheessä puheenaiheena. Nostan hattua muiden päätöksille luopua autoilusta, kuten tässä. Minusta ei vielä ole siihen, että roudaisin meidän nelihenkisen perheen ruokia pyörällä, kun ei tuo pyöräily ole muutenkaan sydäntä lähellä.

Meillä on ollut käytössä kaksi autoa liikkumiseen jo 3 vuotta, tämä alkoi työmatkojen takia. Kiire ehtiä päiväkotiin, töihin, ruokakauppaan, kotiin jne. Nyt minulla on työmatka muuttunut järkeväksi, silti meillä on yhä kaksi autoa käytössä (ja niitä on muuten enemmänkin, kun autojen laitto on puolison harrastus). Koko ajan olen uhonnut, että työmatkan lyhentyessä toinen auto lähtee, myös kulujen takia. Nyt on yli kuukauden ollut lyhyempi työmatka ja yhä meillä on kaksi autoa käytössä. Hiihtoloman aikana en ajanut tosin autoa kertaakaan, kun lapsia ei tarvinnut kuskata. Minä kävin töissä bussilla / kävellen. Mies kävi lasten kanssa autolla mummolamatkoilla jne.

Miehenkin työmatka lyhenee parin kuukauden kuluttua. Sitten ei enää ole tekosyitä. Mutta huomasin, että tekosyitä keksii ihan aina. Joten ehkä se auto laitetaan myyntiin, ja sitten vain selvitään. Ja opetellaan uudet aikataulut.

Kun pidempi työmatka autolla:
- Kotoa lähdin 7.30 ja olin aina töissä noin 8.10, kun lapsen vein hoitoon ja junnasin punaisissa. (Työmatka autolla ei ruuhka-aikaan kestää 15min)

Lyhyempi työmatka julkisin /kävellen:
- Bussipysäkillä pitää olla 7.20, jotta ehtii viedä lapsen hoitoon ja just ehtii töihin kello 8.00. Työmatkaan tulee siis menemään ihan yhtä paljon kuin aikaisemmin, mutta hyötykävelyä tulee reilu 10 min ja matkat tulevat halvemmaksi bussilla, kun auton pito. Ja aluksi lapsi on varmasti innoissaan. Joustonvara puuttuu niillä sekunneilla, kun vessahätä yllättää juuri väärään aikaan.

Pyöräilyn ottaminen keväällä/kesällä käyttöön voi onnistua jotenkin hoitomatkoihin, jos kantamuksia ei juuri ole, sillä meidän kulmien mäkinen maasto tekee sen, että tuo kuopus ei kaikki mäkiä pääse ylös / ei ole turvallista lasketella alas ilman jarrua.

Ollaan ennenkin eletty vain yhdellä autolla, miten tämä nyt ajatuksena tuntuu näin vaikealta. Ja vaikka haluaisin puhtaamman luonnon ja ilman. Ja vaikka vikojen ilmestyessä vihaan autoilua. Tai silloin kun jään autolla jumiin sohjoon, liukkaaseen mäkeen tai vaikka oman pihan ojaan. Kaikki nämä koettu.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Kuinka paljon on liikaa?

Voi, kun tietäisi, että kuinka paljon oikeasti kannattaa kasveja / siemeniä /taimia haalia kesäksi. Vaikka kuinka paljon on lukenut kirjallisuutta, niin ei silti oikein osaa kuvitella miltä maa näyttää eri kuukausina ja miten ne pienet siemenet sitten vievätkin tilaa kasveina heinäkuussa. Luulen, että olen tilannut hyötykasveja ihan liikaa ja unohtanut, että minulla on myös tehty kukkapenkkiäkin, jossa ei vielä kasva mitään (paitsi laitaan kokeilin jo syksyllä laittaa valkosipulia. Mikä on tietty ihme paikka valkosipulille, siis se kukkapenkki, mutta kaikki muu oli silloin vielä vaiheessa.)

Hyviä vihjeitä koitan lukea sekä netistä, että kirjoista. mutta näyttää olevan yhtä paljon mielipiteitä, kun on pihoja / ihmisiä. Jo kukkapenkkiä laittaessa tulee myös kontrastit esiin muuhun pihaan. Nurmikko näyttää karsealta paikka paikoin jos rikkaruohojen valtaamaa alaa kutsutaan nurmikoksi, osa puista on saanut lumikuormista turhan vinoa otetta jne, mutta mitään ei taida tapahtua kerralla.

Aikaisemmat surkeat epäonnistuneet kasvatuskokeilut:
- laitoin liljoja keväällä aurinkoiseen kukkapenkkiin lähelle kaunista puuta ja taloa
(kaunis puu alkoi kesäkuusta varjostaa kukkapenkkiä törkeästi ja heinäkuisen kattorempan aikana vanhat pellit heitettiin suoraan kukkapenkin päälle. Heihei liljat!)
- muokkasin savimaata näyttääkseni lapsellni, miten porkkana kasvaa missä vain
(tontin lähes varjoisin nurkka, järkkyä savea tajuamatta, että porkkana kasvaisi parhaiten hiekkamaassa, ja unohdin missään vaiheessa kastella/kitkeä tai ylipäätään seurata, että onko paikkakaan hyvä. No laitoin kai pussi pohjat multaa sekaan.)

Nyt on tontilta hävitetty rikkaruohoja, siis tosin vain osin. Myöhennetyn maan päälle lapioitu hiekkaa niin, että käsissä kasvoi hauis. Laitettu voimapaperia ja voimapaperien päälle isot kasat multaa kohopenkkejä varten. Aurinko jo lämmittää ja parin kuukauden kuluttua pitäisi jo olla lapioimassa lisää hiekkaa ja multaa. Siemeniä on tilattu ja saatu jopa parit vanhat ikkunalasit, jos vaikka saisi rakennettua (tai siis mies) jonkinlaisen alkeellisen suojan aremmille kasveille ja näin saisi lisää kasvuaikaa. Jotenkin luulen, että tässä voi vielä olla monta pikku muttaa edessä, suunnitelmia kyllä riittäisi. Syksyllä kyllä taisin olla pari kertaa niiiiin uupunut tuon lapion heiluttelun jälkeen, että saatan joutua taipumaan oman fysiikan lakien kanssa ja jättää sittenkin osa maan muokkauksesta / rakentamisesta toiseen kertaan.


Yllä olevassa kuvassa piha lokakuussa ja yksi pieni epäsymmetrinen kukkapenkki lähes valmiina (ilman kasveja). Vieressä savista maata käännettynä ja vähän jo hiekkaa heitelty päälle. Oikealla omanapuu, joka on kärsinyt. Se törötti pihalla, kun tämä ostettiin mutta ei sitä huomattu, kun ei oikein pihaa tutkittu. Puolen vuoden talorempan jälkeen satoi lumet ja puun suojaus jäi. Keväällä törötti vetisessä savimaassa joku tikku, josta isäni kommentoi: " Onpa tuon omenapuun jänis syönyt pahasti". Ok, siis omenapuu. Sen jälkeen en asialle tehnyt muuta, kuin totesin, että ei tule ikinä kukan kukkaa. Nyt sitten tajusin, että ei tuossa savimaassa taida oikein hedelmäpuut viihtyä. Nyt on pieni tekohengitys annettu. Jos kukkia ei tule, puu lähtee. Teen maan kunnostuksen paremmin ja ostan uuden. Ja suojaan jänöiltä paremmin. Ja ehkä leikkaankin joskus.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Herkkuja


Tänään leivoin lapsille ja aikuisille ihania keksejä. Ohje
Jos tulevaisuudessa pihanhoitokin onnistuisi yhtä hyvin kuin nämä reseptit, niin kaikki varmaan sujuisi.



Kasvamassa on toisenalaista herkkua, laitettu kasvamaan viikko sitten. Ihania herneenversoja.
Näyttää ja maistuu keväälle. Välillä haaveilen sisälläkin yrttitarhasta, mutta kun ei tuo noiden tavallistenkaan sisäkukkien kasvatus tunnu olevan aina mielessä, niin voisi käydä köpelösti. Parin ruukun sisältö on vielä talviaikaan helppo muistaa hoitaa.

Kuumeisesti odotan myös siementilaustani. Kyttäsin koko ajan postilaatikkoa, ennen kuin tajusin tarkastaa toimitusajat. Onneksi ehtii vielä kuun lopulla viimeistään siementilaus kotiin ja uudet siemenet multaan. Eipä tuota sisätilaa kasvatuksille niin runsaasti ole, taisin vähän liikaa innostua. Mielessäni tein jo hyvän suunnitelman, jos taimien kanssa tulee ylituotantoa. Tiedän, mitä päiväkodin/koulun tädit tänä vuonna meiltä saavat sitten lasten kesälomien lähellä.

Kaikkea uutta

Kaikkea uutta pitää kokeilla, kuten blogia.

Tai keväällä kasvimaata, ihan oikeasti nyt. Aikaisemmat yritykset savimaassa kasvattamiseen ovat menneet ihan oikeasti pieleen. Nyt on koko viime syksy hankittu tietoja kirjoista, blogeista sekä netistä. Moni asia voi mennä pieleen. Eniten jännittää, kuinka kauan sitä oikeasta jaksaa tai haluaa hoitaa. Siis sitä pihaa, kasvimaata tai kastelua. Ja se kitkeminen. Auts.

Samalla tietysti toivon omalta pihalta luomuruokaa ja vähemmän vihanneksien tai marjojen kantamista kaupasta. En taida silti uskaltaa laskea kaiken tämän uuden harrastuksen hankintahintoja. Mm. tuo multa ei ole kovin halpaa, tai hiekka tai ne kasvit. Siemenet tosin eivät vielä menneet koviin hintoihin, mutta tuossa ei olekaan vielä juuri mitään siitä määrästä, mitä oikeasti pihalle vielä pitäisi saada.

Asumme siis pienessä omakotitalossa, jossa piha on perustettu ylli 50 vuotta sitten. Vaikka muutostamme on jo useita vuosia, on piha tähän asti saanut ihan rauhassa rehottaa.

Syksyllä aloitettu kitkeminen sekä uusien kasvupaikkojen laittaminen kuntoon. Aika rankkaa puuhaa ja silti pihaa on otettu haltuun vain pieni murto-osa.

Onneksi pihaan liittyvät visiot yllettyvät jonnekin kymmenen vuoden päähän.