Puu kaatuu

Meidän piha suoltaa kun kukaan ei ole hoitanut kaikenlaisia puita. Pihalla on hienoja ja selkeästi istutettuja puita kuten vaahteraa ja tammea ja pihlajaa. Pari kääpiömäntyä ja vähän sitä sun tätä. Ja koivuja. Pihalta on noita koivuja jo useampi karsittu. Syksyllä 2010 oli myrskyltä pelastamassa pyykkejä, kun pari lahohkoa leppää kaatui hyvin lähelle päätäni. Sen jälkeen olen tajunnut puilla olevan myös tuon lahoamisvaaran ja siten vaaran myös hengelle ja omaisuudelle.

Viime talvena isäni kaatoi koivun, hyvästä tähtäyksestä huolimatta, se kaatoi mukanaan osan kauniista hevoskastanjasta, ja jostain kauniista kirsikan oloisesta puusta olen sen nimen kuullut kai 3 kertaa, enkä ikinä sitä muista. Rujo ja karsea hopeapaju sai vain vähän osumaa ja se kaverinsa kanssa vie nyt tilaa niiltä kauniilta tammelta ja vaahteralta. Kukaan isälläni on muita töitä ja mieheni ei osaa ei ole näitä tarjoutunut kaatamaan ja olen jopa miettinyt metsurikamppeiden ostamista.

Aloitin nämä metsurin hommat ihan pienillä rungoilla. Ekaksi kaadoin ihan väärässä paikassa kasvaneen nelimetrisen, mutta ohuen vaahteran rungon. Sen jälkeen olen kaatanut muita riukuja, joita kasvaa meidän ja naapurin rajalla neliöllä tai kahdella useampia. Ne kaadan siksi, että seuraavaksi lähtee taas isoja puita ja kunhan isot puut ovat lähteneet uhkaamasta meidän talojamme, niin istutan tilalle jotain hillitymmin kasvavaa.

 

Näistä puista ns. keskimmäinen riukurunko lähti viimeeksi eilen. Nimittäin oli kiire ja tuonkin levyisen männyn kaataminen tuo ilman moottorisahaa ihan mukavasti hikeä pintaan. Kurjaa kaataa ihan mukavasti kasvavia puita, mutta ei enää uusia isoja puita tule ihan lähelle taloa. Seuraavat korkeakasvuisten puiden suunnitelmat tulevat varjostustarkoituksessa, mutta tarpeeksi pitkän matkan päähän talosta.

Jostain syystä mies vähän pelkää, että kohta pihalla ei kasva enää puun puuta. Ihan kumma luulo, mistä lie sellainen pelko tullut. Suunnitelmissa olisi pari koivun kaatoa ja pari elähtänyttä hopeapajua ja turhia kuusia ja.. No, ne kuuset ovat ihan omia aikojaan kasvaneita pensasaidan sisään ja vierelle. Ja ovat ihan pieniä. Nyt pitäisi jostain vielä lukea joulukuusen leikkuuohjeet, pihalla kasvavista pikkukuusista saataisiin ihan hyvät joulukuuset pariksi seuraavaksi vuodeksi, kun pitäisi vähän huolta, että niistä tulisi myös kolmiulotteisia, eikä ahtaasti oudossa paikassa kasvavia kaksiulotteisia kuusia.Vai pitäisiköhän erikoistua sellaisten joulukuusien kasvatuksessa, jotka mahtuvat hyvin pieneen tilaan seinän suuntaisesti ilman yhtään muualle harottavaa oksaa.

Kun tonttia on yli 1000 neliötä ja kukaan ei tätä ole juuri karsinut, niin pää surraa kaikista ideoista. Vähän saan jostain kohtaa mielikuvaa, mitä voisi tehdä ja suunnitella. Näissä suunnitelmissa on huomioitava nämä suunnitellut puun kaadot, ettei samassa kaadu myös uudet kasvit. Kun olen jostain suunnitelmasta tyytyväinen, katsahdan toiseen nurkkaan tonttia ja epätoivoinen olo työnmäärästä valtaa taas mielen.

Pitäisi muistaa, että hiljaa hyvää tulee.