Tunnen poikkeavani kovastikin suomalaisista tv:n katsojista. Ei kiinnosta putoukset ei uutivuodot. Juu, ei vähempää kiinnosta tosiaan. Sen sijaan tallennan joka viikko (nyt FST5:n keskiviikkoisin) Tanskalaista Maajussia. Maajussi on kyllä hurjan ahkera ja kovin omavarainen, verrattuna omaan elämäntapaan. Ihailen sellaista pyrkimystä, mutta itse taidan olla liian hienohelma ja laiska moiseen omavaraisuuteen. Eikä minusta ikinä olisi syömään itse kasvattamiani elukoita.
Ja toinen ohjelma, mikä teki vaikutuksen, ja minkä uusintaa odotan kovasti on uusintaa (kai toukokuussa) tästä sarjasta, jossa kierretään Italiassa, erilaisissa puutarhoissa. http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/lahjapaketti-italia Sattumalta flunssaisesena uudenvuodenpäivänä avasin telkkarin ja jäin tuijottamaan. En tajunnut tallentaa, mutta teki kyllä vaikutuksen. Ja nosti myös matkakuumetta. Mikä onni onkaan Välimeren ilmastossa kasvattaa vaikka mitä. Sitten pääsekin myös haaveilemaan omasta kasvihuoneesta, vaikka en vielä ole saanut kokemusta oikein mistään kuin voikukan kasvattamisesta (ja se kylväytyy kyllä ihan ilman apujakin).
Vaikka kevät on ihan kohta täällä, tässä vaiheessa vuotta tuntuu aina niin kovin pitkältä ajalta, jos ja kun aikaa mittaa lumen sulamisen tahdilla. Kinoksia riittää ja kohta katolta tippuu iso kasa muiden lumien niskaan.
Ei siis vielä toivoakaan ensimmäisistäkään kukista. Mutta jo jännittää, onko syksyn kukkasipuleista mitään jäljellä ja ilmestyykö talvivalkosipuli penkistä.
Sentään lumiukko on jo vähän alkanut sulaa. Tässä lumiukolla vielä kädet tallella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti