tiistai 6. maaliskuuta 2012

Autoilusta

Autoilu ei liity kasvimaahan, mutta tämä on kovasti ollut  meidän perheessä puheenaiheena. Nostan hattua muiden päätöksille luopua autoilusta, kuten tässä. Minusta ei vielä ole siihen, että roudaisin meidän nelihenkisen perheen ruokia pyörällä, kun ei tuo pyöräily ole muutenkaan sydäntä lähellä.

Meillä on ollut käytössä kaksi autoa liikkumiseen jo 3 vuotta, tämä alkoi työmatkojen takia. Kiire ehtiä päiväkotiin, töihin, ruokakauppaan, kotiin jne. Nyt minulla on työmatka muuttunut järkeväksi, silti meillä on yhä kaksi autoa käytössä (ja niitä on muuten enemmänkin, kun autojen laitto on puolison harrastus). Koko ajan olen uhonnut, että työmatkan lyhentyessä toinen auto lähtee, myös kulujen takia. Nyt on yli kuukauden ollut lyhyempi työmatka ja yhä meillä on kaksi autoa käytössä. Hiihtoloman aikana en ajanut tosin autoa kertaakaan, kun lapsia ei tarvinnut kuskata. Minä kävin töissä bussilla / kävellen. Mies kävi lasten kanssa autolla mummolamatkoilla jne.

Miehenkin työmatka lyhenee parin kuukauden kuluttua. Sitten ei enää ole tekosyitä. Mutta huomasin, että tekosyitä keksii ihan aina. Joten ehkä se auto laitetaan myyntiin, ja sitten vain selvitään. Ja opetellaan uudet aikataulut.

Kun pidempi työmatka autolla:
- Kotoa lähdin 7.30 ja olin aina töissä noin 8.10, kun lapsen vein hoitoon ja junnasin punaisissa. (Työmatka autolla ei ruuhka-aikaan kestää 15min)

Lyhyempi työmatka julkisin /kävellen:
- Bussipysäkillä pitää olla 7.20, jotta ehtii viedä lapsen hoitoon ja just ehtii töihin kello 8.00. Työmatkaan tulee siis menemään ihan yhtä paljon kuin aikaisemmin, mutta hyötykävelyä tulee reilu 10 min ja matkat tulevat halvemmaksi bussilla, kun auton pito. Ja aluksi lapsi on varmasti innoissaan. Joustonvara puuttuu niillä sekunneilla, kun vessahätä yllättää juuri väärään aikaan.

Pyöräilyn ottaminen keväällä/kesällä käyttöön voi onnistua jotenkin hoitomatkoihin, jos kantamuksia ei juuri ole, sillä meidän kulmien mäkinen maasto tekee sen, että tuo kuopus ei kaikki mäkiä pääse ylös / ei ole turvallista lasketella alas ilman jarrua.

Ollaan ennenkin eletty vain yhdellä autolla, miten tämä nyt ajatuksena tuntuu näin vaikealta. Ja vaikka haluaisin puhtaamman luonnon ja ilman. Ja vaikka vikojen ilmestyessä vihaan autoilua. Tai silloin kun jään autolla jumiin sohjoon, liukkaaseen mäkeen tai vaikka oman pihan ojaan. Kaikki nämä koettu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti