Lokakuun tuli, ja sen kyllä huomaa pihalla. Tänään ilma oli illalla sateeton (!) ja lämmin(!), outoa. Syyskuussa meillä päin oli kai 8 täysin sateetonta päivää, joten tällainen ilta tuntuu ihan hassulta oikulta. Värit pihalla kyllä muistuttavat, että mikä vuodenaika on menossa.
Kalliokielo on tänä vuonna saatu ja maahan kaivettu. Sen juurelle laitettu muutamia muita juuria/sipuleita. Vieressä oleva keltakurjenmiekka alkaa jo repsahtamaan ja vaipumaan talvilevolle. Etualalle siirretty, puun varjosta, osa punaviinimarjapensasta, joka siirron yhteydessä jakautui kahdeksi, eikä kuollutkaan. Tuota puuraukkaa vaan joka vuosi vaivaa joku ötökkä, joka syö sen puun lehdet reikäiseksi. Se puu on kaunis, mutta ötökkäongelman ei toivoisi leviävän. Kun puuhun on vähän kiintynyt, sen hävittäminenkään ei olisi mukavaa.
Saa nähdä saanko nähdä tuon pihlajan juurelle istutettujen kasvien olevan keväällä elossa.. Sinne olen kuitenkin jotain jo laittanut.
Kuunliljat ovat kasveista se, joka ei vielä ainakaan ole ansainnut suurta kiintymystä. Tämäkin yksilö on vuoden ollut jossain, jos sille tulisi parempi paikka / jos jaksaisin kaivaa penkin sipulikukille ja kuunliljoille talon luomana varjopaikkaan. Jos jaksan ja jos haluan ja jos kotilot eivät syö noiden lehtiä kokonaan.
