Kovaa vauhtia

Kun tulee pidempi tahti postauksissa, ei oikein enää tiedä, mistä kirjoittaa. Kesä etenee niin kovasti eteenpäin. Kuumuudet alkavat hellittää täällä, ehkä tahti siten hidastuu. Olisi suunnitelmia mielessä. Tehtyjä ja enemmän sitä tekemätöntä työtä ja onnistumisia ja epäonnistumisia. Kaikkea ei oikein saa laitettua ylös, varsinkaan reaaliaikaan. Laitan sitten pari kuvaa ukkolaukoista viikolta, joiden kukinta alkaa pian jo olla ohi. En ehdi millään mukaan tähän vauhtiin.

Noista ensimmäisessä kuvassa korkein pallo on jättilaukkaa etualalla. Muut ukkolaulla Purple Sensation. Tuossa kohtaa ovat kaikki laukat hyvin korkeita, eroa ei juuri jättilaisellä ole. Paitsi nyt se on kyllä pitkin pituuttaan jo oikeasti. Ei kai kestänyt oikein rankkasadetta. Toisaalla tungin ukkolaukkoja ei-niin-kunnostettuun-maahan syksyllä. Jäivät selkeästi pienemmiksi.

Piha on ollut ihan holtittoman huonolla hoidolla. Saa nähdä korvautuuko tilanne, kun kesäloma alkaa viikon kuluttua. Kunnolla tuli vettä vasta perjantai-lauantai-välisenä yönä, joten ei olisi kyllä sitä ennen huvittanutkaan kasvimaata laittaa kuntoon pölyssä. Sain myös hyvän vision.. Kun on sato korjattu syksyllä, siirrän vadelmia nykyisen pienen kasvimaan paikalle ja kasvimaita enemmän laatikoihin. Vadelmat kasvavat meillä lähes kuin rikkaruohot, vähän väärissä paikoissa.Nyt saavat vielä olla satoon saakka paikoillaan, kun tekevät näkösuojaa naapuriin. Kasvimaiden kastelu on laatikoissa paljon kivempaa, kun ei-aidatuissa kohopenkeissä.

Tänään tajusin, että keltakurjenmiekka kukkii. Sen taustalla oleva kalliokielo alkaa olla kukintansa lopuillaan. Molemmat ansaitsevat tilaa ympärilläään. Ja ovat näyttäviä sellaisenaan.

Kalliokielon alla, silloin kun kielo vasta punki ylös maasta, kasvaa keltavuokkoa ja laitoinpa sinne myös pari sipulinpoikasta kirjopikarililjaa, joista esiin ilmestyi vain pari, jotka eivät olleet kovin elinvoimaisen oloisia ja missasin niiden kuvaukset. Ensi vuonna ehkä tilanne on eri tai sitten ei. Tai olivat kielot jo lähes kukassa, kun viimeiset keltavuokot lopettelivat.

Myös hyötykasvit ovat selvinneet hengissä tästä holtittomasta pihan hoidosta huolimatta (tosin niitä onkin hyvin vähän vielä). Pian kukkii ekat ruohosipulit. Laukkojahan nekin. Yrttilaatikko alkaa pian käydä ahtaaksi. Enkä tiedä, onko joukossa nyt kumppaanuskasveja. Vahingossa yrttilaatikkoon myös meni pari papua ja kuivuudesta huolimatta ne alkoivat versomaan. Tomaattiprojektin myötä samaiseen laatikkoon, vähän toiseen reunaan joutui menemään yksi tomaattikin. Papu ja tomaatti eivät kai oikein pidä toisistaan, mutta jos välillä olevat yrtit auttaisivat sietämään toisiaan.

Ja tulisi satoa. On ihanaa kyllä jo nyt käyttää omia yrttejä, edes pienesti ruokia maustamaan. Kuvassa ruohosipuli, taustalla salaatti ja vieressä vähän timjamia.

Maukasta alkavaa viikkoa!