Lokakuun alun ihanuus

Tänään on ollut ihana päivä. Auringossa oli todella lämmintä, kun oli pihatöissä. Sain tehtyä puutarhassa kaiken sen, mitä olin laittanut minimitavoitteeksi. Tuosta se ihanuus joskus syntyy.

Pysähdyin välillä ottamaan kuvia. Osan vastavaloon. Yllätyin kaikesta kukinnasta näin lokakuussa.
Auringossa keltavaleunikot kukkivat aivan kuten kesällä.

Kärhö Jacmanii jaksaa aina vain.

Tavoitteena oli korjata satoa. Voin tässä samalla tunnustaa, että minulla olivat tomaatitkin vielä ihan ulkona. Lokakuussa. Ilman kovin kummoista suojaa. Nyt sitten korjasin ne kaikki loput sisälle. Samalla riisuin tomaateilta kodin ja muokkasin tomaattilaatikon maata. Löytyi ihanan pulskia kastematoja. Talikkoa sekä lapiota heiluttaessa tuli hiki. Siis uskomatonta.

Tavoitteena oli tehdä valmiiksi yksi laatikko talvivalkosipulille, laatikkoon tuli mm. kompostimultaa. Sekin tuli tehtyä, vielä en laittanut talvivalkosipuleita maahan. Muut viljelylaatikot saavat vielä porskuttaa, eivät ne enää marraskuussa tuolta näytä. Voi olla, että ovat jo ensi viikonloppuna karmeassa kunnossa.

Toivon silti, että auringonkukka ehtii avautumaan. Maissit olivat tänä vuonna lähinnä koristuksia. Sato ei kyllä ole kypsää.

Tuoksuherneet ovat kukkineet kauan.

Niitä piti tuoda vielä sisällekin. En ole kertaakaan juonut olutta tuosta olutlasista, niitä on meillä kaksi. Sen sijaan maljakkokäytössä lasit ovat olleet ihan kiitettävän ahkerasti.

Kaunopunahatutkin vielä kukkivat.

Pikkasen tyylieroja.

Syyskimikki kukkii melkein. Tuoksu on makeahko. Viime vuonna tämä ehti kukkia, toivottavasti ehtii nytkin. Vaikea saada korkeaa kasvia tarkasti kuvaan kokonaisuudessaan.

Puutarhassa on erilaisia tunnelmia, riippuen valosta ja hetkestä. Alakuva etupihalta.

Hevoskastanjan lehdet kellastuvat todella pikkuhiljaa. Puussa on usein lehdet, kun ensilumi sataa. Joten haravaa saa heiluttaa aika myöhään. Vielä en aloittanut edes haravointia vaan ajelin viimeistä kertaa nurmikon (mutta en kovin tarkasti) ja samalla silppuuntui osa lehdistä. Yhä koivun lehdet tuntuvat minusta hyvin pieneltä riesalta verrattuna tammeen, vaahteraan ja hevoskastanjaan.

Syyskuussa tein niin paljon surutyötä kesän menetykselle, että tämä päivä tuntui ihan bonuskesäpäivältä. Sellaiselta odottamattomalta lottovoitolta. Tuoksut ja jopa pörinä (ehkä yksi kärpänen ja yksi kimalainen) sai minut luulemaan, että olemme kesäkuussa.

Ei ole edes kaikki kasvit kukkineet. Odotan yhä syysasterin Patricia Ballardin avautumista.