sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Vähälle huomiolle jäävät

Olen hikoillut kasvimaan kimpussa. Ei ole keho vielä tottunut lämpöön, vaikka siitä kovasti nautinkin. Kasvimaahan kylvän ihan kohta viimeisen laatikon ja sitten pääsen siistimään kasvimaan kivituhkaa. (Huomatkaa verbi pääsen. Vältän käyttämästä joudun verbiä, joka olisi oikeampi kertomaan työn tylsyydestä.). Ruoho on villiitynyt täysin. Palkkaan ehkä lapsen sen kimppuun. Puolisokin toki kuunteli mielenkiinnolla, mitä olisi valmis maksamaan ruohonleikkuusta. 


Todella harvoin otan kuvia kasvimaan takaa. Siellä kasvaa minulla joukko kasveja, joita joskus aina käyn tervehtimässä. Tämä paikka jää osin terijoen jalavan (siinä sitten puu, jolla on jäätävä halkaisija) varjoon, joten en pystynytkään käyttämään tätä aikoinaan kasvimaana, kuten olin edeltävänä syksynä luullut (ihan puutarhahommien alkuvaiheessa) ja tein tänne tiukkaan savimaahan kunnon lämpö/kohopenkin. Puolison mielestä se näytti ihan haudalta. Pitihän sitä sitten kukittaa. Tuonne olen lykännyt maanpeitekasveista hopeatäpläpeippiä sekä vahdittavaa talviota. Sen lisäksi sinne on tullut itsekseen sanianen. Olen myös istuttanut tuonne pari kuunliljaa (toinen ei näy kuvasssa) ja uusin kuunlija on tuo vaalea nimeltään White Feather. 


Kotiloiden takia olen joutunut tuonne heittelemään rakeita, muuten olisivat kaikki kuunliljat jo tässä vaiheessa reikäisiä. Kevätatsalea kukkii, sen toivon tuolla viihtyvän.


Siellä on myös yksi hortensia, mutta en ole enää varma sen nimestä. Sormustinkukkia on tuollakin kasvamassa samoin lehtosinilatvaa. Ja sieltä kitken sekä karhunköynnöstä, voikukkia että juolavehnää pois. Tämä paikka saa aurinkoa tiettyyn aikaan iltapäivästä ja illasta. Muuten saa hieman hajavaloa. Tuolla kasvaa myös se himalajan jalkalehti, jonka kukinta on tältä vuodelta jo ohi.  Ja siellä on tähän aikaan hyttysiä kamalasti, kun metsä on ihan vieressä. Vieresessä penkissä kasvaa rusokirsikka, se yksinkertaisia kukkia tekevät. Sen juurella kasvaa muutama japaninsara, jotka nyt jäävät lemmikkien varjoon. Tässä kasvoi aluksi vain yksi sara, mutta ovat lisääntyneet kolmeen ja kukkivat nyt. Kuva on hieman sekava, kun lemmikkien runsaus peittää muita kasveja. Lemmikit näkyvät hetken täältä varjosta muualle vain niin valoisan sinisenä kasvustona.


Muutamaa pientä ja erikoista saniasta vaalin tuolla. Olen hävittänyt niiden nimet heti alussa. Tämä vihertävä on nousussa ja kasvaa vielä vähän.


Tämä tummempi oli viime keväänä ja kesänä hukassa. Luulen, että jossain vaiheessa oli tälle yksilölle liian kuivaa ja kuivahti heti tai sitten ei edes kunnolla noussut. 


Nyt en pysty heti tuolla kitkemään, kun on muita hommia ja tuolla kannattaa työskennellä kesäkuun alkuviikkoina vain pitkillä vaatteillä kuorrutettuna niiden hyttysten takia. Minulle nousee hyttysistä kunnon paukamat ja syön jo nyt allergialääkekuuria hyttysten takia. Sen sijaan puolisoani ne eivät ensimmäisenä edes yritä syödä. Ja jos syövät, hänelle ei nouse edes paukamaa. Minä kuljen koko kesän allergialääkkeet mukana, sillä myös paarmat ja muut voivat saada kunnon turvotukset aikaan. Meillä on jossain hyttyshattu. Taidan etsiä sen.

14 kommenttia:

  1. Nyt on hyttysiä niin sikana! Ensin kosteus, sitten yhtäkkiä lämpö, ja - pum, hyttysiä on joka paikassa miljoona, myös auringossa, ääh. Varjossa tilanne on sietämätön. Toivottavasti löydät sen hyttyshatun!
    Ihana, kaunis varjopaikka. Onpa White Feather sinulla komea! Usein se näyttää kitukasvuiselta jo taimiston ruukussa. Kerran sen istutin, mutta se näivettyi pois. Tuollaisena se on tosi kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli kunnon puska ja kunnon hintainen. En voinut jättää ostamatta, vaikka niin kalliita ostoksia harvoin teen. Ajattelin, että se vaaleana loistaa tuolta kaukaa pihan nurkasta.

      Äsken oli pihahommissa auringossa, hyttyssavun ympäröimänä. Ei vain kestä kovin kauan keho sitä lämpöä. Pienissä erissä täytyy puutarhuroida.

      Poista
  2. Olet löytänyt White Featherille mitä parhaimman paikan. Se tuo valoa varjoisaan paikkaan.
    Sait iloiset naurut aikaan kertoessasi ruohonleikkuun hintakeskustelusta. Mikähän mahtaa olla puolisosi hintapyyntö? Onneksi laki ei taida velvoittaa sinua kilpailuttamaan lapsen ja puolison urakkatarjouksia.
    Nauratti myös juttu kohopenkin hautamaisuudesta. Tällainen huumorisävytteinen keskustelupallottelu oman puolison kanssa on minusta arkea parhaimmillaan.
    Joo, niitä hyttysiä riittää riesaksi asti. Ovat ihan hurjan pulleita jo ennen ihmisen ihoon imeytymistäkin. Paarmako, vai mikä lie ötökkä, joka puri minua kaulasta vähän alaspäin. Kutisi ja sattui vuorotellen, kasvoi melkoinen patti, joka oli pitkään lähes sinimusta. Nyt onneksi jo alkaa väri haalistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolisolla olisi voinut olla niin suuri hintapyynyö, että olisi kannattavampaa leikata ihan itse. Lapset aloittavat kesäloman ja aina helpottaa jos tekevät jonkin homman kotona pois alta, silloin kun itse on töissä.

      Huh, minkä patin sait. Kunnon reaktio. Olen joskus saanut tulehduksen paarman puremasta, vaati antibioottikuurin, kun turpoaminen ei loppunut allergialääkkeestä huolimatta.

      Poista
  3. Onpa kaunis tuo White Feather.
    Muistuipa heti mieleen tuosta miehesi kohopenkki toteamuksesta se, kun aikoinaan itse tein ensimmäisen kivireunuksisen kohopenkkini ja esittelin sitä ylpeänä maisema-arkkitehti ystävälleni. Hän totesi ykskantaan penkin näyttävän kyllä hieman hautakummulta. Silloin ei naurattanut, mutta nyt muisto saa hymyn huulille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se heti minuakaan naurattanut. Nyt on onneksi maisemointia tapahtunut. Joskus oppii vasta tekemällä. Onneksi nyt jo naurattaa.

      Poista
  4. Minäkin ihailen tuota valkoista kuunliljaa. Siinä on niin vähän vihreää, että olen luullut ettei se menestyisi mutta tuo on sinulla kyllä upea💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli tosi isossa ruukussa. Voi olla, että se ei menesty. Kokeiluja voi aina joskus tehdä. Mietin jo sen jakamista, mutta en uskaltanut, ettei heti kupsahda.

      Poista
  5. Ihana valkoinen kuunlilja. Ostin ekat kuunliljani tänä kesänä, saavat kasvaa ekan kesän ruukuissa jos se vähän estäisi kotiloita. Hyttysiä on ihan hirveästi ja illalla tuli mäkäräisiä, nekin aika pirulaisia, menevät silmiinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkäräisiä en kaipaa minäkään. Toki en myöskään hyttysiä. Tänään oli puutarhassa Offin hyttyssavun keskellä. Kuljetin savua sitä mukaa, mihin liikuin. Tuo valkoinen kuunlilja oli ihan spontaani ostos. Nyt toki toivon, että se on myös täällä ensi vuonna.

      Poista
  6. Hienoa, että olet ahkeroinut kasvimaan kimpussa, välillä ne tylsemmät työt täytyy yrittää räpiköidä läpi, että pääsee mukavampiin juttuihin.
    Ihana valkoinen kuunlilja ja muutenkin hauskoja kuvia sieltä siimeksestä.
    Minulla on ihan sama juttu hyttysten, mäkäräisien ja muiden pistelevien kanssa. Juuri äsken sisään tullessani katsoin että nilkkani on verkkareiden ja paksujen sukkien ohi päästy syömään siihen kuntoon, että taitaa turvota koko nilkka ja kutina on ihan hirveä.
    Mäkäräiset pääsevät jollain ilveellä sinne verkkomaisen huppuasuni sisälle. Ihan näin pahaa ötökkä vuotta en muista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on tosi paha allergia. Ja aika kurjat oireet tulevat ötököistä. Meillä mäkäräisiä taitaa olla vähän vähemmän kuin monilla muilla paikoilla.

      Siimeksestä tulee otettua harvemmin kuvia, vaikka esim lehdissä on erilaisia värisävyjä.

      Poista
  7. Hyttysiä on valtavasti. Ne ja kuumuus ovat hankala yhdistelmä. Kitkiessä sen vallankin huomaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikallaan ollessa hyttyset iskevät helpommin ja kitkiessä ei voi pitää kamalasti liikettä.

      Poista