Rytöpaikasta taukopaikaksi

On se jännää, miten pihaa ja puutarhaa saattaa kovastikin katsella ja laittaa, mutta jättää sitten sisäänkäynnin retuperälle. Niin kuin minä. Vaikka minulla on ollut periaatteena, että jokaisesta ikkunasta pitäisi olla jotain mukavaa katseltavaa, ei tämä oikeasti ole oikein toteutunut.

Kuvan Mustialan ruusu liittyy tapaukseen.

Aikaisemmin ikkunanäkymä rytöpaikkaan oli aika masentava, sillä viheliäinen pajuangervo oli ehkä joskus ollut siisti pensas, mutta ei enää niinä 15 vuoteen, kun me tässä ollaan asuttu. Alue ei ollut kaunis taloa lähestyttäessä eikä ovesta, eikä myöskään takapihalta tullessa (kuva alla syksyllä takapihalta katsoessa).

Viime syksynä aloin tekemään tuohon herttavuorenkilpien tilalle uutta istutusaluetta. Samalla halusin tuohon ylätasanteelle keinun sekä pajuangervon pois. Tuli naapurin kanssa puheeksi kaivuriasiat keväällä ja sovittiin kaivuriuskin kanssa, että samalla kun tekee naapuriin suuremmat hommat, käy myös kiskaisemassa pajuangervon pois. Pajuangervo, karviainen ja mustialan ruusu kasvoivat tiheästi toisensa lomassa ja varsinkin angervo kasvoi vähän muuallakin.

Ikkunasta keväällä katsottuna näky oli vielä aika masentava.

Ja myös etupihalta takapihalle näky oli sellainen, että mielellään katse meni takapihalle, eikä tähän lähellä vasemmalle, vaikka se onkin ihan lähellä taloamme.

Kun muutimme tähän taloon silloin 15 vuotta sitten, oli pihalla sellainen metallirunkoinen (ruosteen syömä) keinu, jossa oli lahot puuosat. Keinua emme uskaltaneet enää silloin käyttää. Mutta nyt taas voimme keinua, sillä melkein samanlainen keinu on taas puutarhassa.

Uuden kukkapenkin uudet kasvit ovat istutettu, vain mustialan ruusu jäi paikoilleen sekä pieni erä kevätkaihonkukkaa. Muuten lähti kasvit kaivurilla. Paitsi pajuangervon juuri kaivoin aika monta metriä silti. Nyt toivon, että sen kasvin kaikki juuret olisi saatu pois. Koska näillä projekteilla on tapana levitä, näyttää nyt kaamealta kaivetut alueet ja juolavehnäinen "nurmikko" ja muut rikkaruohoalueet ympärillä.

Sama alue kuin aikaisemmassa syksykuvassa on nyt tällainen. Pressu saa vielä jäädä paikoilleen, sillä tuohon tulen laittamaan myös jotain kasveja, koska osa maasta herttavuorenkilpien alta on nyt rikkaruohotonta. Aurinkoa tuo pressunalunen ei saa kuin muutamia tunteja aamulla.

Hommat yhä ovat kesken. Herttavuorenkilpi siirtyy pois tai muualle. Puita on karsittu. Yksi puu, rungollinen syreeni Charles Joly istutettu (odotellut istutusta toukokuusta asti). Syreenin kanssa samassa penkissä on nyt pari ruusua: Little Mischief (puoleen hintaan)

ja Mystic Fairy.

Talven lumikolausten takia näille ruusuille pitää pistää merkit. Penkissä on nyt myös muualta siirrettyä rentoakankaalia ja hopeatäpläpeippiä kevätkaihonkukan lisäksi mataliksi maanpeittäjiksi.

Sen lisäksi istutin aiemmin ostetun hopeasyysvuokko Robustissiman ja purppurakeijunkukka Rachelin. Myös olen jo istuttanut pari törmäkukkaa Perfectaa tuonne. Tällä hetkellä vielä mietin, että siirränkö törmäkukat sittenkin tuohon toiseen penkkiin. Laitoin toiveikkaasti myös keväällä ostetun pioni Bowl of Beautyn siementaimen. Jos kaikki nämä kasvit tuohon asettuvat, tulee sielläkin penkissä olemaan ahdasta lopulta. Jos taas tapahtuu menetyksiä, nuo tulevat mahtumaan hyvin. Ja onhan siellä pari naapurin ylimääräistä sormustinkukkaakin. Nyt multaa on kamalasti näkyvillä, mutta mahtuu istuttamaan sitten sipuleita syksyllä.

Keinu on ollut jo paljon käytössä. Keinuun käy aurinko aamusta noin kolmeen saakka iltapäivällä. Siinä on jo syöty aamupalaa ja jäätelöä. Pihaan tuntui tulevan taas tilaa lisää, kun aikaisempi rytöpaikka muuttui nyt käyttöpaikaksi.