Heinäkuisia ajatuksia ja ajatuksia inspiraation lähteistä

Heinäkuu vaihtui vähän vaivihkaa, kun viimeinen työviikko ennen lomaa tuppaa olemaan usein väsyneen intensiivinen. Minä en ikinä laskeudu rennosti lomaan. Kamera ei todistanut heinäkuun alkupäiviltä yhtään kuvia. Eniten katselinkin puutarhaa karsean likaisen keittiön ikkunan läpi. Tai sitä keittiönikkunaa ja mietin, että milloinkohan tuonkin pesisi.

Onneksi naapurin kanssa voimme kierrellä joskus iltaisin puutarhoja. Tiedän siitä, että olen puhunut heinäkuun alussa paljon asiaa ainakin pioneista. Ja ihastellut niitä sekä omalla pihalla että naapurissa.

Ei olisi uskonut vielä viime viikolla, että ikkuna tulee pestyä, mutta tuli se. Jopa heti ensimmäisenä vapaapäivänä, kun ei ollut tarkoituksena tehdä mitään muuta kuin nukkua päiväunia. On nimittäin petollisen vaarallista kuunnella ihan vähän vain kesken jäänyttä äänikirjaa. (Ei maksettu mainos.) En nimittäin osaa kuunnella äänikirjoja paikoillaan, mahdotonta. Kerrassaan kummallista. Joten työmatkoihin tarkoitettu äänikirja jäi kesken ja sen seurauksena pesin ikkunan puhtaaksi ja nappasin avoimesta ikkunasta kuvan.  (Toimitus huomauttaa, että kottikärryt olivat olleet tuolla paikalla ehkä pari viikkoa, kippasin sinne kertyneet multaiset vedet tänään vihdoin pois.)

Siivosin myös kotona muutakin heti ekana vapaapäivänä. Ehkä se auttaa, kun on lupaus makoilla koko päivä tyhjässä talossa tekemättä yhtään mitään. Kun tekeminen on vapaaehtoista se on mukavaa? Oikeasti syytän äänikirjaa. Jos olen paikoillani kuunnellessani, karkaa ajatus muualle. Mutta kävellessä, kaivaessa, kitkiessä, viikatessa, imuroidessa tms, on kielellisen ymmärtämisen keskukseni aivoissani vapaa ottamaan vastaan tarinoita.

Eilen Avoimia puutarhoja kiertäessä latailin automatkoille uuden kirjan. Ja siinähän on aika monta tuntia kuunneltavaa. Eikä sitäkään voi kuunnella mitenkään paikoillaan. Joten olen tänään jatkanut syksyllä aloitettua pikku puuhamaatani äänikirjan kanssa.

Pisara realismia. On aika herttavuorenkilpien muuttaa joko toiseen paikkaan tai kompostoriin.

Taidan huomenna ottaa rautakauppareissulle mittanauhan mukaan, sillä keinu olisi vihdoin saatava tähänkin puutarhaan. Ja tarvitsen tarkat mitat, että mitä suunnittelen keinun ympärille ja alle, sillä eihän puutarhakeinua voi vain pihaan lykätä, vaan sen ympärillä pitää olla kasveja, mutta ei liian suuria. Pajuangervo lähti pois kaivurin kauhan avulla, mutta se viheliäinen pensas tekee sivuilleen niin monta uutta alkua, että tänään kaivoi silti juuria riittävän määrän pois (lapio ja kanttausrauta pystyssä siellä työmaalla). Ja nyt lepuutan kroppaani. Harmi, että kirjoittaessa on vaikea samalla kuunnella äänikirjaa. (Pakko pitää välillä tauko kuulokkeiden kanssa, korvat hikoilee.)

Onneksi avoimet puutarhat olivat heti lomani alussa. Pääsin hyviin puutarhafiiliksiin, kun alkukesä on melkein mennyt minulta huomaamatta ohi puutarhassa. Kävin neljässä puutarhassa, mutta vain kahdesta otin kuvia. Oli nimittäin sateista paikoin ja sateenvarjon kanssa kuvaamista en aina oikein jaksa harrastaa. Moni bloggaaja on käynyt joskus Kanta-Hämeen puolella Mikkolan puutarhassa. Siellä on myös pieni taimimyymälä. Omistajat ovat muokanneet omasta suuresta tontistaan sellaisen satupuutarhan, että tämä kolmaskaan vierailukerta ei ollut liikaa. Jos ette ole paikan päällä ikinä käyneet, suosittelen vierailun sopimista paikan päälle. Olin tuolla ystäväni kanssa, joka ei harrasta puutarhaa, mutta lähti mielellään toistamiseen mukaani, sillä tuolla viihtyy, jos vain pitää kauneudesta.

Portaat vievät hienoon rakennukseen, josta en ymmärtänyt ottaa kuvia miehelle inspiraatioksi.

Kerroin puolisolleni toivovani hänen rakentajan neuvoa. Puolisoni kysyi todella varovasti, että mistä olen nyt innostunut. Onneksi en ollut kuvittele itsestäni liikoja. Voisin kuvitella, että saisin tehtyä vastaavia lintuja itsekin, jos puolisoni opastaisi kädestä pitäen ja tekisi ne linnut lopulta itse, koska en kuitenkaan jaksaisi.

Huomatkaa kivilinnun pesä.

Toinen asia, joka inspiroi, oli vesi. Enemmän mietin meidän pihalle ihan pientä vesiaihetta, vaikka vastaavia hienoja keramiikkaesineitä en osaakaan valmistaa (kuten Mikkolan Sirpa osaa).

Suuremmat lummelammet voi sitten kaivaa vähän suurempiin puutarhoihin. Minä tiedän omat rajallisuuteni niiden hoitamisen suhteen. Vaikka nämä ovatkin aina yhtä kauniita.

Vesipurokin olisi toki ihana, jos sen osaisi näin toteuttaa.

Kuvan kurki seisoo purossa. Sama puro kuin ylläolevassa kuvassa.

Tästä puutarhasta voisi myös ottaa kuvia ehkä tuhansia, mutta sade yllätti. Lähdin pois Vanhan Saunan (keramiikkaa myynnissä) ja Pikkuisen kasvikeitaan (taimimyymälä) kautta. Ostin itselleni keltasormustinkukan, peruukkipensaan (sijoituspaikkaa ei tietenkään ole vielä mietittynä), purppurakeijunkukka Rachelin (vaaleanpunaiset kukat) sekä kestävän syysvuokon taimen. (Kaikki aikaisemmat puutarhani syysvuokot ovat kuolleet ensimmäisen talven jälkeen.)
Jos sinulla on instatili, kannattaa seurata tiliä @niinkivaa. Siellä lisää tästä ihanasta puutarhasta. Ja kissoista. Voin muutamille kateellisille nyt kertoa, että James-kissa tuli meitä tervehtimään ja hetkeksi lähti myös meitä seuraamaan. 

Muutkin kiertämäni puutarhat olivat kauniita, mutta kuvia niistä oli joko vähemmän tai ei yhtään tai tärähtäneitä. Sen sijaan mieleen jäi paljon puutarhapuhetta, kasvi-inspiraatioita, rakenteita ja muita asioita. Ideoita saa kaikista puutarhoista. Ihania kasveja, erilaisia yhdistelmiä. Onneksi puutarhoja ei tehdä siten, että kaikilla olisi sama kaava tontin ja kasvien suhteen.

Lähdin puutarhakierrokselle tyytymättömänä omaan puutarhaan. Kummallista oli se, että oma puutarha oli ihan sama kuin ennen, mutta kotiin kurvatessani oma puutarhani näytti todella rakkaalta. Jotain tuo matka teki myös omille aivoilleni. Tänään tosin pää on sihissyt kaikesta muutoskohteesta ihan täysillä aina silloin, kun olen pysähdellyt mietiskelemään.

Oma puutarha tarjosi tänä kesänä muuten krassiyllätyksen. Löysin tällaisen alun penkistä, jossa viime vuonna kasvoi krassi. En tänä vuonna ole krassia edes koettanut kasvattaa. En tiennytkään, että krassin siemen voi jäädä henkiin talven jäljiltä.