Kolmas kerta toden sanoo

 Hiphei. Löysin tänään, ainakin kolmannen yrittämän jälkeen, elossa olevan rusokoiranhampaan! Tätä olen ainakin pari kertaa aiemmin koettanut istuttaa. Ostin viime syksynä 6 kpl sipuleita. Ja ainakin yksi on tullut maan pinnalle. Ehkä istutin kolme toiseen paikkaan sillä ajatuksella, että jos olen aiemmin tappanut yritykset väärällä paikalla (vaikka muistan ainakin yksien sipulien olleen kuivettuneen rusinan kaltaisia, joista en uskonutkaan enää tulevan eläviä kasveja). Vielä täytyy odotella pieni hetki, että kukka on kunnolla auki. Matala ja herkkis tämä on verrattuna valkoiseen ja keltaiseen kaveriinsa.

Vaikka toukokuu on jo kolmanneksen mennyt eteenpäin, olen päässyt puutarhaan melko vähän. Vähän syytä säitä (kylmyyttä), aika paljon syytän kaikkea muuta tapahtumaa (joista suurin osa kyllä kivoja). Toukokuun voisi tuplata, jotta ehtisi kaiken. Puutarhassa tapahtuu asioita, vaikka viileyden takia hitaasti. Se ei toki näissä kiireissä ole haitannut.

Syksyllä istuttelin jouluruusuja penkkiin, joka jää kesällä vahvaan varjoon. En vain muistanut, että juuri samoilla huudeilla kasvaa aika monia kiurunkannuksia. Nyt ne sitten ovat aika tiiviisti. Tiedän, mihin kiurunkannuksia levitän tästä.  Tässä kiurunkannus on Beth Evansia. Valkovuokot ovat kuin puutarhan photobombeja meillä päin. Alkavat tulla pikkuhiljaa kukkapenkkeihin. 

Jouluruusujen suhteen voisin olla hetken nyt tyytyväinen, sillä viihtyessään ne kasvavat aika suuriksi ja aika moni viime vuonna hankituista on elossa. Siementaimia olen myös jo saanut ja niiden kukintaa voi vielä odotella. Tässä nimetön yksinkertainen tummanpunainen.

Pian kukkii näyttävämmin useampi jouluruusu, vaikka osa ehkä vain yhdellä kukalla. Onpa hienoa löytää joillekin kasveille oikeita kasvupaikkoja. Kiurunkannuksia tilasin viime vuonna paria muutakin. Kesti hetken ennen kuin tajusin tarkistaa, että tämä toinen pinkki tai punainen onkin eri lajiketta kuin Beth Evans. Tämä voisi olla Geroge Baker.

Ja sitten tämä lila on Purple Bird noiden palloesikoiden vieressä. Yksi keltainen krookus on siellä kuukahtamassa seassa. Kiurunkannuksiakaan ei siis tarvise hamstrata lisää. Kohta alkaa tuntu siltä, että eihän minulla olekaan tälle vuodelle tiedossa mitään keräiltävää kasvirintamalla. Se on toisaalta ihan kivaakin. On avoin kaikelle uudelle. 

Onnistuin talvettamaan hyvin vanhan ajan joriinin. Se ei saanut talvella hoivaa. Juurakko pilkkoutui aika hyvin pieniin paloihin ja nyt on aika monta pientä ja suurempaa nyyttiä esikasvamassa. Tämä ei ole ihan lempiväriäni, mutta sen verran elivoimainen, että tälle täytynee jättää tilaa. Joudun varmaan tätä varten kaivamaan jonnekin uuden daalia-alueen. Sillä kasvin väri ei ihan sovi kaiken kanssa yhteen. Alkaa vain kohta loppua mielikuvitus, että mihin sellaisen penkin tekisi ja siten, että siitä ei koituisi lisää muiden kasvien siirtoja.