Suuria ja pieniä ilonaiheita

Jokunen vuosi sitten pihastamme piti kaataa lähellä taloa ollut koivu. Isäni kaatoi sen ja kaatuessaan koivu rysäytti myös mukanaan osan hevoskastanjaa. Nyt puu alkaa olla sen verran toipuneen oloinen, että olen todella iloinen sen olemassa olosta. Hieman on liian lähellä taloa, mutta sitä täytyy miettiä sitten, jos oksat alkavat hipoa seiniä. Yhtä rajua leikkausta en tälle tarkoituksella haluaisi uudestaan tehdä, mutta nyt ihailen tätä joka päivä.

Toisaalla taas olen yrittänyt kuvata viime vuonna ostamaani tulikellukkaa. On ollut sen verran tuulista, että tänään vasta taisin saada tulikellukan kunnolla kuvaan. Taustallaan luhtaesikkoa.

Aloitin loman. Ja piha ja puutarha ovat olleet omillansa. Olen kaivannut lepoa ja lukemista. Se on auttanut virran palauttamiseksi ja luultavasti juhannuksena saan vihdoin tehtyä muutamia pihahommia. Tulevalle yölle on vielä luvattu sen verran kylmää, että en ole uskaltanut vieläkään istuttaa kaikkia tomaatteja paikoillensa, kun hallaharsoa on rajallinen määrä. Ehkä huomenna sitten.

Monissa paikoissa on omenapuut kukkineet paljonkin. Meillä taas viime vuosi oli tällä kadulla ja lähistöllä tosi runsas omenavuosi ja tänä vuonna omenat ovat kukkineet hyvin vähän. Sen sijaan ahomansikka on aloittanut kukkimisen runsaampana kuin aiemmin. Nämä saavat olla rauhassa omenapuun alla. Leviävät vähän minne sattuu, ylimääräisiä karsin aina ajoittain herkempien kasvien juurelta. Ovat lemmikkien kanssa ihania. Lemmikit saavat joka vuosi tuolta lähtöpassit ja joka vuosi ne ilmestyvät uudestaan. Jotenkin puolivilli meno sopii minulle.

Aloitin tämän pihan muuttamisen puutarhamaisemmaksi vajaa neljä vuotta sitten. Pikku hiljaa on alkanut tulla varmuutta, omia ajatuksia, omaa tyyliä ja rohkeampia suunnitelmia. Vaikka jonkun ammattilaisen mielipide olisi alussa varmasti auttanut eteenpäin ja asiaa, tuntuu nyt mukavalta antaa ajatusten ja ideoiden joko hautua ja muhia mielessä tai sitten vain alkaa toteuttaa jotain ideaa. Se kai harrastuksen idea onkin, kehittyä tässä samalla. Aikaisemmin olisin halunnut, että olisi ollut kerralla valmis piha ja sen takia puutarhan hoito tuntui kamalan työläältä, kun siellä olisi pitänyt jatkuvasti tehdä jotain. Nyt taas on kivaa, kun voi ajoittain innostua. Ajoittain voi myös ottaa koko hommasta lomaa. Sitä en kyllä uskonut, että tämä harrastus pysyy matkassa näinkin kauan ja suunnitelmat vain kasvavat.

Blogistanian suuri ja monipuolinen joukko on antanut uutta tietoa ja uusia ideoita ja olen hämmästynyt taas siitä, kuinka paljon olen oppinut kasveista tässä ohessa sekä niiden nimiä (paitsi niitä latinankielisiä).