Kuvaan aika vähän takapihan varjoisinta penkkiä, jossa on kuitenkin useita kasveja. Osa sinne vain tyrkätty, osa ihan mietitty. Penkissä kasvaa myös ikäviä rikkaruohoja, meille se karhunkierto/elämänlanka on tontin kosteimpien alueiden ongelma. Tämä on koholla oleva penkki, joka jää todella paljon terijoen salavan varjoon. Siellä on kuitenkin maanpeittokasvina hopeatäpläpeippi, jonka hopeainen tuo valoisuutta varjoon. Saniainen on tullut itsekseen, jos muistan oikein. Meillä on tontilla ollut ennestään tuota samaa saniaista useammassa paikassa ja ajoittain joudun sitä parista paikasta jakamaan. Kuunlilja on ihmeen reiätön tänä vuonna, vaikka reikiä siellä on kotiloiden vuoksi. Lehtoängelmät taitavat täällä olla liian vajossa ja elämänlanka niitä vie kumoon. Taustalla näkyy hieman kasvimaalaatikoita, eli tämä alue on kasvimaan jälkeen.
Meillä hyötyviljely on hyvin onnetonta. Koska viime vuosina olen innostunut enemmän käyttämään marjoja, on meillä nyt tämmöinen uusi marjapuu. Marjapensaasta on siis tehty yksivartinen, jolloin ajattelin sen mahtuvan paremmin kukkapenkkiin. Olen hieman varovainen sen lumenkestävyydestä talvella, mutta katsotaan miten käy. Vaaleanpunainen herukka nimeltä Aili on tämä marjapensas, josta tehty puumainen. Hieman vinossa se uhkaa nytkin kasvaa, jouduin sateilla jo tukemaan tätä. Eli en yhtää ole varma, että marjapuu tulee näkemään seuraavaa vuotta. Aluskasveina imikkää, keijunkukkaa ja purppuraorvokkia.
Tätä kapeaa kukkapenkkiä en ole kamalasti esitellyt. Se onkin melko tuore. Tämä kivimuurin edusta vain rikkaruohoittui koko ajan, vaikka mielestäni sitä ajoittain aina kanttalin. Nyt sitten tein suuremmat kanttailut ja laitoin kasveja. Nyt en tiedä, raaskinko heti vai myöhemmin kitkeä kuunliljojen seasta päivänkakkaran alut (yläpuolella kasvava päivänkakkara on hyvin siementänyt). Voisin jopa siirtää nuo kakkaran alut jonnekin toisaalle. Tämänkin pienen ja kapean penkin olisin voinut tehdä jo aikaa sitten, silloin sen rikkaruohojen kimppuun käyminen tuntui vain työläältä, kun jälkikäteen en edes muista, kuinka vähän aikaa lopulta rikkaruohojen läpikäymiseen meni aikaa.
Tuollakin on tuota samaa itsekseen tupsahtanutta saniasta ja toisessa päässä itsekseen tupsahtaneita sormustinkukkia. Kellertävä heinä on hakoneheinä Aureola. Ja alakuvassa ne pienet kuunliljat: Stiletto, Mouse Ears ja CherryBerry. Pienet kuunliljat mahtuvat tuohon, seassa pikkutäplät tosiaan päivänkakkaran alkuja. Toivon tuon olevan tarpeeksi kuivaa kotiloille. Maahumala on sitten riesa täällä, heti valmiina rynnimään uusiin ja vanhoihin penkkeihin.
Paljon kuvatun kukkapenkin taakse olen tarkoituksella istuttanut magnolian oikein suojaiseen paikkaan. Se ei sieltä kamalasti tässä vaiheesa näy, mutta eipä sen lehdissä mitään näytettävää olekaan. Keväällä edessä olevat perennat ovat matalia, joten sen kukinta olisi silloin näkyvissä. Sen sijaan istutin penkin takaosaan joskus talven tuloa säikähtäneenä purppuraheisiangervon Lady in Red, joka ei ehkä tule näkymään matalahkona pensaana tuolta sellaisena kontrastina, mitä ajattelin aluksi. Se näkyy lähinnä aikaisemmin keväällä punertavalehtisena kontrastina.
Piiloon jää myös kameliajasmike Snowball, jonka olen eräänä syksynä saanut kaverilta, jolla tämä oli ruukussa. Hänellä ei ollut mahdollisuutta talvettaa tätä, eikä istuttaa maahan, joten pyörin tontilla, että mihin sen laittaisin. Tämänkin oli tarkoitus olla kukkapenkin taustakasvi, koska jää noin 1,5 metriseksi. En tiedä, tuleeko se kuitenkaan näkymään kunnolla kukkapenkin takaa. Olkoot vielä siellä, kun en muuta ole keksinyt.
Molemmat ovat vielä matalia ja aika mataliksi jäävätkin. Toki kasvua pitäisi tulla vielä ainakin puoli metriä molemmille.
Tämä on siis se kukkapenkki, jonka taustakasveina nämä ovat. Magnoliaan en siirrä taustalta (vaikka se ei nyt näykään), muita täytyy vielä mietiskellä. Tämän kukkapenkin olen kuvannut siten, että olen ottanut etuovelta noin kaksi askelta suoraan eteenpäin. Kun muutimme taloon yli 20 vuotta sitten, tuossa kasvoi rusopajuangervo todella villinä sekä mustialan ruusu juurivesoineen. Vasta viime syksynä kaivoin mustialan ruusun pois, kun tajusin, että tontin parhain paikka menee ruusulle, joka pärjää huonommissakin olosuhteissa. Tuo penkki on nyt aika kiva mukaville aarteille, kuten syysvuokoille, aremmille ruusuille ja punahatuille, jotka eivät tällä tontilla joka paikassa menesty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti