Juhannuksena

Juhannuksena oli sekä ok sää, että sadekausi. Juhannusruusu avasi kukkansa ennen juhannusta ja kukki juhannuksen läpi.

Kummallista on, että sateisenäkin päivänä kuitenkin ehti avata kukkiaan muutama kasvi. Kuten tarhavaleunikko, ellei se avannut kukkaansa yön aikana. Ensimmäinen avautunut nuppu kumartelee alaspäin. 

Myös idänunikko Royal Wedding on pitkään pullistellut mahtavia nuppujaan. Sateet kyllä painoivat kukkavarsia alas, mutta niin pari kuitenkin näistä avasi kukkansa (lähes maata myöten) sateen aikana tai välissä tai heti sateen jälkeen.

Olen kitkenyt ja kantannut sekä yrittänyt sukeltaa ajoittain kasvillisuuden sekaan kitkemään tai siirtelemään kasveja. Nyt on sateiden vuoksi tullut joillekin kasveille mittaa. Toki puutarhassa on muutenkin rehotusta, kun olen aina ostoksia iskenyt turhankin lähelle toisiaan. Jotta puoliso pääsee korjaamaan yhden kohdan puutarhasta, jotta maa ei vietä liikaa väärään suuntaan, sen projektin tieltä olen siirtänyt kasveja. Ja ollut ihan ihmeissäni, että mihin niitä mahtuu oikein siirtämään. Koetin sitten kitkeä jo melkein ohikukkineita lemmikeitä vähemmälle joistain paikoista. Niiden seasta ei paljastunut kamalasti uutta tilaa, vaan lähinnä muita piiloon jääneitä kasveja, kuten alla oleva kukkiva setsuanin esikko, joka on alakuvassa. Lemmikkejä riittää vielä kitkettäväksi lisääkin. 

Ohikulkiessa huomasin vaahtera-angervon suureksi kasvaneen sormustinkukan takana. Ja vaahtera-angervon sisään oli kasvanut hapankirsikan juurivesoja. Piti ottaa vaahtera-angero selvittelyyn. Ja sitten en enää tiennyt, mihin saan kyseisen kasvin mahtumaan. Löysin onneksi kolosen, joka pitäisi vielä sopia kyseiselle kasville. Mutta tämä harrastus tuntuu nyt tällä hetkellä vähän kaaottiselta. Sade saa kaiken kasvamaan. Osa kasveista on selvästi istutettu hieman vääriin paikkoihin ja osa jyrää toisiaan. Tämä korkea ängelmä 'Black Stocking' on ostettu kauniin värisen varren takia. Eikä tämä ollut ostattessa näin korkea. En enää saa ostaa korkeita kasveja, vaikka toisaalta kohta vain toiset korkeat tai tuuheat kasvit pärjäävät vain näiden toisten jyrien vierellä. Keinu on siis toisella tasolla. Ängelmä kasvaa ainakin metrin alempana keinua. 

Pienempiä kasveja en meinaa edes huomata, ellei kitkiessä tule istuneeksi melkein niiden edessä. Tämän punaisen akileijan vasta istutin kolmisen viikkoa sitten, tämä saa vaikka hieman kohotakin korkeammaksi seuraavana vuonna, sillä meinaa jäädä nyt kaiken alle. Tämä Lehtoakileija Ruby Port on penkissä, johon olen ennenkin koettanut istuttaa punertavaa akileijaa. Nyt se toinen yksilö kukkikin yhden pionin varjossa, josta sitä oli vaikea kuvata.

Katjalta saatu kirjavalehtinen lehtoakileija taas kukkii korkealla ja komeasti. Ja tämä on kukkinut jo useamman viikon. Tämä on varsin suurikokoinen muutenkin.

Ja tummaa akileijaa edustaa kasvimaalla Willian Guinessit. Näiden tarina on sellainen, että siemeniä olen yhdestä pussista heitellyt kukkapenkkeihin. Yksikään ei siellä ole päässyt kukintakokoon. Mutta pussi tipahti kasvimaalla käsistäni tai taskustani. Annoin akileija lehtien olla kasvimaalaatikon vieressä. Ja yllätyksekseni tämä olikin se paras paikka näille akileijoille. Suora savimaayhteys ei akileijaa näköjään pelota.

Vielä teen töitä muutamat arkipäivät. On muutamia menoja lomalla. Silti loman ensimmäisenä viikkona suuri osa ajasta on varattu puutarhalle. Meillä on ovet auki avoimien puutarhojen aikana parin viikon päästä. Paljon on tekemistä ja paljon jää varmasti tekemättä. Viime kesän kuivuus oli aika kurjaa, nyt sataa senkin edestä. Toivon kuitenkin myös sellaisia lomapäiviä, että puutarhassa pystyy tekemään hommia. 

Lammikkoa ympäröiviä kasveja täytynee hieman karsia lähiaikoina.

Lumme siellä on hengissä, nuppuja ei näy. Voisi kaivata lammikko hieman enemmän aurinkoa, jotta nuppuja tulisi.