Satuin eilen katsomaan Liv-kanavan Eden ohjelmaa ja
huomasin lähes voivani pahoin tajusin, miksi aikaisemmin olen myös välttänyt ajatusta pihamme kuntoon laittamisesta. Minulle ei tulisi mieleenkään laittaa kerralla koko pihaa kuntoon suurella rahalla. Kaivurit ja maa maksaa. Saatikka valmiit taimet. Siksi ehkä pidänkin siitä Tanskalaisesta maajussista, joka tekee paljon itse.
Minä olen melko surkea tee-se-itse-tyyppi, kun kysessä on rakentaminen. Onneksi on talossa mies, joka osaa käyttää poraa ja vasaraa.
Budjettia olen nyt vähän
varovasti laskenut. Multa ja mullan rahti maksoi ja maksaa. Hiekan tuonti savimaahan myös. Siemenet ja taimet maksavat myös, ellei saa jakotaimia. Myös muita pieniä tarvikkeita tarvitsee.
Onneksi piha on täynnä risuja, joita voi upottaa kohopenkkiä sisuksiin
ja toivoa, että ne joskus myös maatuvat ja tekevät sitä maalaadun parantamista. Hommaa niiden risujen kanssakin saa tehdä, mutta onpahan niillä joku jatkopaikka. Mutta silti niitä riittää vielä useampaan kohopenkkiin.. Ja on meillä myös ravinteikaista savimaatakin.
Tämä keko on vaatinut työtä. En itsekään uskoisi, kuinka työlästä oli, ellen olisi kokeillut. Kaivoin hieman maata. Savimaa syksyllä ei ole helppoa työstettävää. Ruohoturpeet laitoin sivuille odottamaan. Ja tulleeseen kuoppaan aloin viemään risuja. Risuja on tosi paljon meillä, mutta esim. orapihlaja-aidan oksat eivät houkuttele sen lähempään tuttavuuteen. Mutta olin huonosti laittanut piikikkäät ja ei-piikikkäät samaan kasaan. Fiksua. Erään kiroilun kera, sain oksakasaa tehtyä vaaditun puoli metriä
ainakin optimistisesti mitattuna. Seisoin kasan päälläkin ja hyvältä näytti. Kunnes ladoin osan saviturpeista risujen päälle. Ja sehän piru painoin niin paljon, että risukasa kutistui silmissä. Ja savikököt pois ja lisää risuja.Kun savet oli taas ladottu päälle, aloin laittamaan ohjeiden mukaan multaa, lehtiä, kompostia, multaa täytekakkumaisesti.
Ja meinasin tirauttaa ihan pari kyyneltä, kun tajusin, että ihmiset rakentavat nämä keot eri tavoin ja että minulla toisistaan poikkeavia ohjeita. Sain homman tuosta kuvasta vielä vähän edistymään ja käytetty hivenen kärsinyt pressu pääsi suojaamaan kumpua turhalta liukenemiselta sadeveden mukana ja säästymään useammilta naapurin kissan kakkakasoilta.
Vinkkejä otetaan vastaan, miten opettaa naapureiden kissoille, että meidän multakasat eivät ole muiden kuin kastematojen käymälöitä. Keon koko ei sitten ollut lopulta metrin korkuinen, kun en enää jaksanut niitä risuja rahdata..
Nyt malttamattomana odotan, että mitä taas lumen ja pressun alta ilmestyy. Tämä ja viereinen kapeampi kohopenkki olivat multaa lukuunottamatta tontilta ja pihalta saatuja ja toivottavasti lämmin peti ensi kesän kasvustoille. Ja tämän kokemuksen myötä mietin jo, että rakentaisko vielä keväällä yhden kohopenkin lisää vai vasta syksyllä. Näihin tulee osa kasvimaatani, hyötykasveja siis.
Muutenkin pihalla on tarkoitus kierrättää mahdollisimman paljon sitä, mitä pihalla on jo ennestään muualla käytetty tai sitä, mitä meiltä milloinkin löytyy. Kukkien erilaisia kohopenkkejä reunustaa liuskekivet, jotka ennen olivat katoksemme "lattiana", mutta ruota ja aika saaneet ne vinksottamaan. Pari vuotta olivat ilman uutta käyttötarkoitusta.
Ja on meillä haaveissa myös kasvihuone. Ja isäni ikkunaremontin jäljiltä me ollaan jo alettu hamstraamaan ikkunoita ja alettu suunnittelemaan.
Vaikka pari kertaa olenkin miettinyt, miltä tuntuisi saada piha kerralla kuntoon, on tämä pikkuhiljaa suunnittelu kuitenkin aika paljon kiinnostavampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti