Huhtikuun loppu

Sinivuokot ovat kauniita! Ja myös pinkit. Ja ne ovat viime vuodesta levinneet. Hurraa!!

Tikka pitää soidimenojaan. Kilkatus kuuluu sisälle. Kevään merkkejä sekin.

Piha on sulanut ja ihan märkä. Mutta kurjenmiekka viihtyy savimaan lätäköissä kosteudessa. En ole saanut tapettua tätä yksilöä, vaikka en mitenkään sitä ole yrittänyt hoitaa. On siis edellisten asukkaiden peruja. Kaunis ja oikein on sopiva paikka sille, puolivarjo/varjo puun varjossa, savimaan syleilyssä.

Muistilistaan olisi syytä nyt merkitä ensi kevättä varten asioita. Haluan ensi kevääksi lisää valkoista pihaan mm. lumikelloja ja valkoisia krookuksia. Haluan myös, että ensi keväänä on yksi kukkapenkki lähellä taloa, jossa niitä kevätkukkia kasvaa. Märällä savimaalla kun ei oikein kannattaisi nyt kulkea, mutta jos on tyhmyyksissään pihan perille jotain istuttanut, on sieltä vaikea pysyä pois.

Ekat valkovuokot tuotu sisään, tuojana naapurin tyttö. Mistä ihmeestä löysikään. Meidän piha täyttyy kaunokaisista kyllä toukokuussa, nyt ei vielä yhtään näkyvillä. Kohta käydään toisissa maisemissa ja toivon, että maa kuivuu edes vähän sillä aikaa. Jos lapset eivät perinteisesti aloita kuumeilua (ovat siis flunssassa) juuri ennen matkaa tai matkan aikana. Matkakuvia ehkä sitten seuraavaksi.

Jännityksellä tietysti myös odotan, että miten ikkunalla esikasvatuksessa pärjäävät kasvit poissa ollessani.

Hauskaa vappua angry birds pallojen keskeltä!