Iloa

Kevät tuo hymyn huulille. Lumet ihan oikeasti alkavat sulaa.

Näkyy jo parissa kohtaa kevätkukkien alkuja jopa meilläkin, vaikka viikko sitten vaikutti siltä, että talvi on tullut jäädäkseen. Myös pieni kännykkäkameran hyvin epätarkka kuva, kun kengät alkoivat päästää vettä sisään valkosipulin alku näkyvissä lumen väistyttyä hieman. Toivottavasti niitä paljastuu lisää. Ja toivottavasti kasvavat ja kehittyvät maukkaiksi.

Tämän takia olin hymy huulilla pitkään, ja olen varmasti jatkossakin. Meillä jo vihertää. vaikka ei kyllä tuota vielä kovin voimalliseksi vihreän vallankumoukseksi voi vielä sanoa.


Iloa tuo myös lempeä ilma, jonka mahdollista takapakkia en juuri nyt mieti.

Iloa tuo myös mahdollinen pieni projekti.

Minä suunnittelen noista ikkunoista joko kasvulavoja tai jotain vähän isompaa. Koska toteuttaa en osaa, jää tulos nähtäväksi tulevaisuuteen.

Vaikka kevättä olen odottanut paljon, sen huomaa kyllä myös kuraisista kengänjäljistä, joiden siivoaminen sisällä ei ole lempipuuhaani, mutta kyllä kaikki ulkona tapahtuva kevää ihmeet sen ketutuksen voittaa, mikä turhan päiväisestä siivoamisesta tulee.

Huomenna taas ihmettelemään ja iloitsemaan kaikista kevään merkeistä.