lauantai 8. toukokuuta 2021

Ennen lämpöä

 Kuvien ottaminen ulkona tällä hetkellä ilman valkovuokkojen photobombailuja, on vaikeaa tällä tontilla. Jouluruusu Double Ellen porskuttaa kauniina, kun vaalea jouluruusut ovat jo kukintansa päätepisteessä. 


Tämän jouluruusu puskan toisella puolella kasvaa vaalean lilaa esikkoa ja toisella tummaa. Kuvasta voi toki bongata myös sen, että meidän tontilla kasvaa vaahtera. Uusien vaahteran alkuja kasvaa ihan joka paikassa. Nyppimistä kestää pitkään.


Taas tätä tumman lilaa esikkoa kasvaa tontilla jopa kolmessa eri kukkapenkissä. Se ei ole kuollut, vaikka kaikissa kukkapenkeissä voi olla melko kuivakkaa keskellä helteiltä. Kuva on otettu kyllä toisesta kukkapenkistä, jossa alkaa olla esikkojen kukinta jo vauhdissa, kun jouluruusun vieressä vasta alkamassa.


Lila palloesikko on jo pallon muotoinen. Pitää muistaa erotella nuo toisistaan kukinnan jälkeen. Näiden seuraan on tulossa tummahelmililjoja. Valkovuokkoja on hyvin monessa kukkapenkissä, enkä niitä kitke pois. Häviävät sitten itsekseen jossain vaiheessa.


Löysin muistikirjan, johon olin kirjannut viime vuotisia ostoksia. Viime kesä on ollut itselleni aika rankkaa, tein yhtä työtä ja samalla aloitin myös sivutyönä yrittäjänä toimimisen. Tunteja meni töihin yhteensä loppukesästä kiitettäviä määriä. Olen nyt sitten ihan ihmeissäni kasvilistauksen kanssa, koska muististani oli osa näistä ostoksista pyyhkiytynyt kokonaan pois. Ja suurimman osan istutussuunnasta olen täysin ymmälläni. 


Olen mm. hävittänyt yhden ruusun. Istutin sen ensin hyvään paikkaan. Niin hyvään, että kaivoin sen pois aremman ruusun tieltä ja istutin sen muualle. En tietenkään enää muistanut suojata sitä talveksi pupujen varalle, koska taisin unohtaa sen olemassa olon jo syksyllä. Nyt en todellakaan, siis toukokuussakaan hahmota, että missä ihmeessä se ruusu voisi olla. Tai sen jämät. Mitä nyt jäniksiltä jää. Ehkä asia tulee vielä paljastumaan.  Alakuvassa oleva perennan alku taas sai minut myös hyvin ymmälleni. Että mikäs kasvi se voisi olla.


Luulen, että tämä on toukoheidinkukka. Ostin ensin yhden ja yritin sitä jakaa. Jakaminen ei kohdellutkaan kasvia hyvin. Paikkakaan ei ollut ehkä paras, joten siitä ei näy jälkeäkään. Ostin kuitenkin loppukesästä tai alkusyksystä uuden. Ja istutin sen jonnekin. Ehkä se on tämä. Onko jollain tietoa?

Jonnekin olen myös istuttanut uusia koiranhampaita. Minulla on ollut ennestään valkoisia ja keltaisia. Ostin Revol-koiranhampaita.  Nyt ei hajuakaan, että missä voisi olla koiranhampaan lehden näköisiä lehtiä. Ja olisiko niiden pitänyt nousta, vai nousevatko ne myöhempään kuin jo olemassa olevat. Toivottavasti istutin ne, eivätkä ne löydy mistään pikkupussista jostain hyvästä tallesta.

Hyasintit alkavat nousta. Nämä aika vaaleanpunaiselta näyttävät alkavat pikkuisen jo kukkia. Ensi viikolla lämmössä varmasti enemmän. Tämä saattaa olla lajike nimeltään Fondat. 


Viime vuoden tete-narsissit kukkivat ja uhkaavat toki jäädä muiden kasvien jalkoihin. Tetet aina kukkapenkin reunaan, aina. Muista. Ja siten, että mielellään etelänpuoleiseen reunaan, jos haluaa nähdä niiden kukatkin, eikä niiden taustoja. Voitte ehkä arvata, että nämä tetet eivät ole kukkapenkin eteläreunassa. Laitoin kätevästi ne syksyllä kuihtuvan kuunliljan viereen, mutta kukkapenkin pohjoisreunaan, enkä edes ihan reunaan.


Toinen vinkki. Jos ajattelet, että harvinaisemmat helmililjat lisääntyvät yhtä nopeasti kuin perinteisen tummahelmililjat, niin älä luota siihen. Jos haluat, että ne ovat mukavassa pikku rykelmässä, istuta ne siten. Ainakaan nämä isohelmililjat eivät ole tehneet sivusipuleita. Ne näyttävät vain kuvassa kasvavan suhteellisen lähellä toisiaan. Luonnossa eivät. Luulen, että itse en noudattanut tätä vinkkiä viime syksynä, kun istutin uusia helmililjoja. En kyllä muista, että mihin ne tungin. Koska loppukesästä tai alkusyksystä oli jo vähän sellainen tunkemisfiilis.


Jäniksille alkaa kai nyt olla luonossa tarpeeksi ruokaa, sillä viimeiset krookukset ovat saaneet olla rauhassa. Taidan jo uskaltaa ottaa viimeisen verkon pois, ennen kuin perennat sotkeutuvat kasvamaan verkkoihin. Tässä vaiheessa, ennen helteitä, kukkii vielä viimeinen lumikellokin.


Samaan aikaan ensimmäisissä tulppaaneissa on jo nuppuja, vaikka osa tulppaaneista ei ole kunnolla edes maan pinnalla. Myös sinivuokkoja kukkii siellä täällä vielä. Näistä pidän kovasti ja siitä, että niitä kukkii vähän missä sattuu. Sinivuokkojen vähän supussaan olevassa kukassa on jotain sellaista herkkyyttä, mihin en ikinä tunnu kyllästyvän.


Ja valkotäpläimikkä alkaa olla myös valmiina ensi viikon lämpöä ja pölyttäjiä varten. Huiskaisin näiden päälle pari viikkoa sitten kalkkia, ihan ajatuksissani. Onneksi eivät siitä säikähtäneet, vaan taitavat olla soputuvaisia tapauksia.


Minun on vaikea kuvata teille, kuinka monta valkovuokkoa pihallamme tällä hetkellä kukkii. Niitä riittää. Siellä täällä yksittäisiä tai lämpäreitä. Niiden takia en halua alkaa parantaa liikaa tätä meidän rikkaruohikko-sammalikko-nurmikkoa oikeaksi nurmikoksi. Olen istuttanut nurmikolle myös tädiltäni saatua keltavuokkoa. Nyt kukkii ensin valkovuokot ja keltavuokkojen lehdet ovat jo valmiina.


Kukkivien puiden aikaan ei ole enää pitkä aika. Sitä ennen eilen ihastelin ikkunasta sateella rusotuomipihljalan kauniita vesipisaroita. Ne näyttivät ihan pieniltä kauniilta helmiltä.


Luonto sekä puutarha ovat ihan valmiita räjähtämään kasvuun, kun lämpö saapuu.

18 kommenttia:

  1. Kiitos helmililjavinkistä! Ihania keväisiä kuvia <3 Joka paikka näyttää täällä vielä harmaalle (nyt kun lumi viimeinkin on lähes sulanut). Kun luonto alkaa vihertää, tapahtuu se mahtavalla vauhdilla. Ja siihen ei mene enää kovin kauan. Nyt ollaan siis jännän äärellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä lyhyemmäksi lumeton aika jää, sitä vauhdikkaammin tuntuu kevät etenevän. Valoa on hurjasti ja kohta alkaa lämpö.

      Poista
  2. Niin tuttua pähkäillä keväällä, mitä on edellisvuonna minnekin istuttanut. Laadin jos jonkinlaisia listoja ja silti olen joka kevät yhtä ymmälläni mullasta pilkistävien ja pilkistämättömien äärellä.
    Oivallinen muistutus laittaa tetet penkin etureunaan. Pikkuisina ne katoavat erinomaisesti innokkaasti nousevien muiden kasvien joukkoon. Helmililjojen kanssa olen huomannut saman; erikoisemmat leviävät todella hitaasti tai sitten katoavat kokonaan.
    Toivottavasti kadoksissa oleva ruususi nousee pian entistä ehompana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tetet ovat niin pieniä kukkapenkissä, vaikka voivat näyttää sisällä tai terasilla ruukussa korkeilta. Eivät ne muiden kevätkukkijoiden joukossa kyllä korkealle yllä.
      Minulla pilkistää mullan pinnalla vielä todella vähän kasveja, osa vain nousee aina hitaammin.
      Erikoisempia helmililjoja tosiaan joskus nousee vähemmän, mitä sipuleita laittaa ja nekin ovat taantumisherkkiä.

      Poista
  3. Onpa jo niin kaunista ja keväistä. On tämä kevät joka vuosi niin ihmeellistä aikaa kun luonto ja puutarha heräävät. Mieli herkistyy.

    VastaaPoista
  4. Suloisia esikoita.
    Mukavaa äitienpäivää.

    VastaaPoista
  5. Joka vuosi on jotain hukassa, oli lista tai ei. Kumminkin se jokin jää kirjaamatta, tai viimehetkellä muuttaakin istutuspaikkaa. Ihanaa kevään odotusta, se on täällä ihan kohta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siirtoja tekee tosiaan niin, että ei aina muista niitä kirjata tai kunnolla edes painaa mieleen, jos on vauhti päällä tai dominoefekti.
      Kevät alkaa kunnolla ihan just.

      Poista
  6. Voisi olla toukoheidinkukka, minusta siinä on hieman esikkomaiset lehdet. Omaani vielä odottelen. Ensin vettä ja kohta lämpöä, voi olla koivujen hiirenkorvavaihe erittäin lyhyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tunnistusavusta. Hiirenkorvat taitaa humpsahtaa nopeasti tänä vuonna lehdiksi.

      Poista
  7. Tämä kirjoituksesi kyllä nauratti, pystyin niin samaistumaan. Monenkohan kasvin luona olen tänä keväänä pyörinyt ja miettinyt nimeä ja toisaalta etsinyt kadonneita.
    Kuvia katseli mielellään, niissä on kevät ihan käsin kosketeltavissa.
    Minäkin uskon, että kohta räjähtää! Sitä odotellessa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika paljon tulee päänvaivaa uusia kasveja tutkiessa. Tai siis vanhoja, mutta ihan uuden oloisia. Joskus olen ollut vähän hädissänikin, että onko kasveja kadonnut. Nyt täytyy rauhassa odottaa.

      Poista
  8. Voi kuule, kyllä niitä arvoituksia löytyy kukkapenkeistä vaikka olisi miten hyvin ne istuttaessaan merkinnyt muistiin. Joku kasvi on saattanut kylväytyä omatoimisesti eikä niitä muistiinpanojakaan tule aina puutarhakierroksella tutkittua.
    Ihanasti siellä jo kukkii vaikka mitä, palloesikkokin nostanut kukkansa korkealle. Jännittävää nähdä, kuinka nopeasti puutarhassa alkaa lämmön myötä tapahtua. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tapahtuu. Ihanaa. Kirjanpito on välillä aika haastavaa, jos inspiraatio iskee siten, että ei muista siirtoja tai istutuksia suunnitella saatikka merkata. Luulee, että kyllä ne sitten muistaa.

      Poista
  9. Upeita kukkia! Ruusu löytyy kyllä vielä, kunhan kukkii...minullakin on alkanut muisti pihahommissa breikkailemaan, jatkuvasti tulee ylläreitä. Tuo kasvi on toukoheidinkukka kyllä, itse ostin syksyllä samanlaisen. Olisi niin kiva nähdä se kukkivana.Minusta tuo yrittäjyys on superhienoa, saat olla ylpeä itsestäsi!! Varmasti vienyt hurjan paljon energiaa ylimääräiset ponnistukset.Toivottavasti tämä kesä olisi Sinulla hieman rauhallisempi..

    VastaaPoista
  10. Oikeastaan ihan kiva, ettei kaikkia istuttamiaan kasveja enää keväällä muista, tulee kivoja yllätyksiä! Työt vievät joskus ison osan ajasta ja voimista, harrastukset joutuvat silloin jäämään vähemmälle. Toivottavasti saat nauttia alkavasta kesästä!

    VastaaPoista