keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Tylsää

 Tänä keväänä en ole oikein päässyt puutarhatöiden makuun. Ei huvita kuin vähän ja satunnaisesti. Löydän tähän myös heti erilaisia syitä. Korona on yksi. Se on tehnyt monesta asiasta ihan erilaista, joidenkin asioiden metatyö on suurempi kuin ennen ja se rasittaa. Korona on myös estänyt mukavia asioita tapahtumasta ja on joutunut kipuilemaan monen asian puuttumisen suhteen. Eikä puutarha ole näihin lääke, vaan alkaa tuntua velvollisuudelta ja pakolta. On tylsää, että toisena keväänä putkeen emme pääse juhlimaan puutarhassamme kevätkukkien kukinnan aikaan sukulaisten kesken. Ei ole samanlaista motivaatiota laittaa myöskään paikkoja nätimmäksi, kun ei ole mikään kiire. Kaipaan sitä, että on ok olla pois kotoa ja eri ihmisten kanssa, ja tulla takaisin. Ja nähdä taas oma puutarha eri silmin. Kaipaan sitä, että voin jakaa asioita muiden kanssa ihan livenä. Tai olla ihmisten kanssa livenä yhtä tiheästi kuin skillat ilman pelkoa tai ahdistusta ihmisten läheisyydestä.


Puutarha on myös kivempi, jos on lämpimämpää. Siis minulle. Jos puutarhaan joutuu pukeutumaan kömpelösti, on tekeminenkin vähän kömpelöä. Ja sitten kohta saattaa olla selällä hiki ja silti näpit jäässä. Yhtenä päivänä luulin, että pystyn hiihtelemään puutarhassa villasukissa ja crokseissa (mikä tyylikäs näky). Jalat ottivatkin niin paljon kylmää, että illalla jalkakipu oli melkoinen. Jalkani eivät siis oikein siedä kylmää, eivätkä vetoa ja olen vasta keski-ikäinen. Ei onneksi valkovuokotkaan pidä kylmästä. En siis ole yksin.


Ei siis huvita. Ehkä ensi viikolla huvittaa, kun säät lämpenevät. Tai sitten menen samalla kaavalla. Kasvit kyllä kiinnostavat. Ensimmäinen taimistoreissu on tehty Mustilaan naapurin kanssa. Mitäänhän en mennyt ostamaan ja löysin kuitenkin mm. Marhanliljan sipuleita. Olen niistä kyllä tyytyväinen. Silti odottelen sopivampaa fiilistä istuttamiseen. Tyytyäisyys ja melkein into puutarhaan käväisi. Mutta häipyi saman tien. Tähän toki vaikutti se, että vappuna toisessa naapurissa vähän juhlittiin. Heräilin yöllä autorumbaan ja minulla on sellainen pääkipu seuraavana päivänä, että olin täysin hidastunut. Pystyi olemaan puutarhassa noin tunnin ja senkin liikuin kuin hidastetussa filmissä. Ymmärrän hyvin migreenistä kärsiviä, mikä vitsaus onkaan se kipu.


Tätä kirjoittaessa tuntuu ihan, että rikon jonkin tabun, kun en hehkuta keväällä puutarhaa. Puutarhan hoito ei ole aina kivaa. Vaan välillä tylsää, mälsää, jopa vastenmielistä. Kitkeminen, vanhojen paikkojen ehostaminen ei vain aina sovi minulle. Hirveän rasittavaa hommaa. Olla selkä kyyryssä, kaksinkerroin. Polvet ruvella, hanskat puhki ja kynnet koetuksella. Kirjopikarililjatkin ottavat paljon paremmin tuon kaksinkerroin olemisen kuin minä.


Onneksi eläimillä on ulkona täysi tohina päällä. Sain hieman suttuisen kuvan, kun västäräkeillä oli soidinmenot päällä. Tai niin päättelin. Näytti oikein energiseltä ja sellaiselta hauskan pörhistelevältä puuhalta. Viherpeipot myös vierailivat pihalla, niitä en ole omalla pihalla ennen nähnytkään. Luonto jatkaa onneksi omaa rataansa, vaikka yhtä harrastelijaa vähän tökkiikin. 


Ehkä minäkin tästä vielä koen puutarhuroinnin ilon ja tämä taakan tuntu väistyy. Toisaalta tämä puutarha taakkana olo on kovin tuttu sieltä, kun lapset olivat pieniä ja meidän piha tuntui aivan liian isolta huollettavalta. Vaikka silloinhan ei ollut mitään muuta tekemistä siellä kuin ruohon leikkuu ja haravointi ja lasten perässä juokseminen. Jotta tämä ei kuulosta ihan kamalan negatiiviselta, niin silti pääni huomaamatta tekee kaikkia suunnitelmia. Niiden toteuttaminen ei vain nyt ihan lähde.

24 kommenttia:

  1. Aina ei tosiaan lähde. Monenlaiset kivat harrastukset voivat muuttua taakaksi jossain vaiheessa. Toivotaan, että ilokin palaa joku päivä. Ja toivotaan, että terveytesi kestää, kuulostaa aika rankalta kaikki tuo kipu ja oire!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on nivelpsoriasis, joka on toista jalkaa vahingoittanut. Silti näihin kipuihin on varmasti myös jokin muukin herkkyys kylmälle. Kylmään veteen en oikein aiemmin pystynyt kahlaamaan, kun kylmä vesi tuntuu jaloissa sietämättömän kipeältä. Mutta sukat jalassa pystyinkin menemään. Muu keho kestää paremmin sitä kylmää. Suojaan jalkoja näiden oireiden takia pitkään villasukilla. Onneksi kipuun on olemassa lääkkeitä ja ne auttaa, kun ottaa lääkkeen tarpeeksi ajoissa.

      Uskon, että innostus taas herää puutarhaankin.

      Poista
  2. Liian kylmää on minunkin mielestä. ja osaan niin samaistua tunteeseen kun joutuu pukemaan liika päälle niin olo on kuin puupökkelöllä, ei taivu. Olkapää vihoittelee ja lonkkaa särkee öisin, oi nuoruus, tule takaisin ilman kipuja.
    Kyllä se kipinä tulee vaikka joskus joutuu suorastaan pakottamaan itsensä puutarhatöihin. Tänään sade antoi hyvän syyn pitää lepopäivän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sade tekee kyllä hyvää puutarhalle. Pääsen tekemään istutukset sitten valmiiksi kastelulle mullalle. Laiskana nauttii näistä iloista.
      Kun kunnon lämpö puuttuu, minun aivoni eivät herää kevääseen. Sekin tässä varmasti rassaa.

      Poista
  3. Jos tabun rikoitkin, niin hyvä. Minusta on tärkeämpää olla rehellinen kuin koittaa kalastella irtopisteitä ajatuksilla, joiden takana ei pysty olemaan. Ihan varmasti useimmilla meistä puutarhaihmisistä/puutarhabloggareista on turhautumisen tunteita, väsymystä ja koko touhun lopettamisen ajatuksia. Yleensä ne ovat ihmisen elämään kuuluvaa vaihtelua, mutta jollekin voi myös tulla täysi stoppi.
    Olen samaa mieltä koronasta ja kylmyydestä. Kumpikin haukkaa puutarhaharrastuksesta iloa tavalla tai toisella. Koronan suhteen viime kesänä itsensä tsemppaaninen onnistui. Nyt on selvää turnausväsymystä. Kylmyyteen on luvassa helpotusta, kunhan vain jaksamme vielä hetken.
    Kipujen kanssa kivakin harrastus häiriintyy. Itselläni on vuosia sitten todettu nivelrikko sormissa. Tämän talven aikana se on aktivoitunut merkittävästi. Välillä sormet ovat ihan tönkköinä ja niveliä särkee. Ärsyttää, kun sormet eivät tee yhteistyötä pään kanssa.
    Toivon, että kipusi vähenevät ja lämpö saapuu hellimään sinua. Korona ei meitä ihan vielä taida jättää, mutta kesä näyttää senkin suhteen valoisammalta. Toivon myös, että löydät itsellesi sopivan puutarhainnon. Lähetän sinulle halauksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Pääkipu oli yllättävän paha, ajattelin siinä olevan jo migreenimäistä liitettä mukana. Kevään ihana valo saa minut aina nukkumaan vähän liian vähän tai huonosti toukokuussa, niin yölliset heräämiset räjäyttävät univajeen liialliseksi. Onneksi jalkakipuja voin hoitaa lämmöllä ja lääkkeillä. En vain tiedä, voinko sittenkään laskea peruslääkitystäni alemmaksi (mikä kuului tämän kevään kokeiluihin), kun lämpötilan lasku sai sen verran kovat kivut. Onneksi minä voin palata aina siihen vakilääkitykseen.
      Minulla on alkanut myös nivelrikko ja se tekee erilaiset kolotukset ja vaivat. Ei sekään ole ihan puutarhurin kaveri.

      Tsemppiä nivelrikkosi kanssa!

      Poista
  4. Joskus ei vain jaksa. Migreenistä on kokemusta, se voi invalisoida täysin ja kaikki kivut syövät paljon energiaa ja madaltavat mielialaa. Joskus on hyvä antaa itselleen lupa laiminlyödä suunnitelmia ja itsensa asettamia vaatimuksia. Puutarhasi on ihana, ei se hetkeen taannu, vaikket jaksaisikaan innostua.
    Koronaväsymystä on havaittavissa kaikkialla. Paljon inspiraation lähteitä on jäänyt puuttumaan kun ei ole messuja eikä mitään puutarha-alan tapahtumia.
    Onneksi pian saamme lämpöä, se saa kaiken näyttämään paremmalta.
    Toivotan kivuttomia puutarhahetkiä ja ehkä jossain vaiheessa voimme taas tavatakin puutarhan merkeissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On pitkä aika, kun olemme nähneet. Ja inspiraation nälkä alkaa olla. Onneksi lämpöäkin tulee. Sitä olenkin odottanut.

      Poista
  5. Tiedän tunteen, hirveästi ideoita olisi. Sitä toteutushommaa sitten riittää, lannistavuuteen asti. Itse sain sinänsä tylsään kasvimaan kunnostukseen uutta puhtia, kun eilen tajusin ottaneeni jo viime kesänä tarkalla syynäämisellä otteluvoiton juolavehnästä. 2/3 käännetty ja vain yhden pätkän löysin! Kylmää on, lumia viskoi illalla, mutta minä melkein mieluummin otan nollakelit kuin helteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onnea juolavehnän nurjentamisesta. Nuo ovat kyllä hienoja voittoja. En minäkään helteillä puutarhaa harrass, mutta sopiva lämpö hellii. Ja sitten kuumalla voi vai ihailla kasveja.

      Poista
  6. Aina eivät puutarhatyöt jaksa kiinnostaa, ja se on tuttua varmaan meistä hyvin monelle. Kylmyys ja koleus, eivät ainakaan lisää innostusta asiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylmyys ja koleus pitää innon loitolla. Joskus, jos on jo hommat käynnissä, voi niitä paiskoa, vaikka sää olisi kurja. Nyt ei vain into ole ehtinyt käynnistyä.

      Poista
  7. Minä hiihdän usein juurikin samanlaisissa jalkineissa kuin sinä mutta toivon myös että ilmat lämpenee. Nyt on taas mennyt koko alku viikon ettei olla oltu mökillä. Töitä olisi todella paljon mutta intoa ei näin kylmällä oikein ole. Mutta eiköhän se siitä kuten sanoit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen laiska ja valitsen usein helposti jalkaan laitettavat kengät. Pitää vielä tämä viikko mennä kumppareissa. Suojaavat enemmän kylmältä ja märältä.

      Poista
  8. Oi, miten samaistun sinun ajatuksiisi ja tuntemuksiisi! Koko blogiaikanan ei näin takkuista talvea ja kevättä ole ollut! Katselen vain ikkunasta, että siinä se puutarha törröttää, mutten viitsi juurikaan edes ulkona piipahtaa. Lämpimät päivät ollaan oltu mökillä, jotenkin metsässä on mukavaakin olla yksin tai pienessä porukassa. Mutta puutarha ei jaksa inspiroida ja sen myötä myös blogi on ollut kaiken talvea nukuksissa. Eikä siinä vielä kaikki, vaan vanhuus tuntuu iskeneen kaikenlaisten kipujen ja kolotusen voimalla, joten ymmärrän tuonkin harmin. Tsemppaillaan toisiamme eteenpäin ja annetaan lupa olla välillä vähän negatiivisia, ei tätä korona-aikaa kuulukkaan ilomielellä läpi porhaltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmit, kivut, kolotukset kuuluvat asiaan. Uskon, että ensi viikon lämpö jo kutkuttaa. Myös yksi kasvilähetys on saapumassa perille, joten sekin helpottaa, kun voi vähän istuttaa. Pidän uusien kasvien istuttamisesta eniten.

      Kun on lasten peruunteiden menojen läpi tsempannut, nyt kai tulee oma vuoro olla kyllästynyt eristäytymiseen.

      Poista
  9. Muistan niin hyvin vuodet, milloin jaoin tuon väsymyksen ja tunteet, mistä kirjoitit. Väsyneenä ei vain lähde liitoon ja sillä sipuli. Eikä asian mainitsemista kannata pimittää tai muuksi muuttaa. Mennään niillä voimavaroilla ja tunteilla, mitä kulloinkin on. Kipu ja toimintarajoitteet haittaavat aivan ymmärrettävästi, eikä tuo sää mitenkään piristä!
    Tsemppiä sinulle kipujen kanssa ja ota puutarha vastaan sellaisena kuin jaksat, voihan siellä vain kierrellä ja katsella perhosia, jos muu ei huvita (kunhan ensin lämpiää niin paljon, että joku lentää).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan tosiaan sitä lämpöä, että pölyttäjät lentelisivät. Ne myös ovat iloinen asia puutarhassa. Monta vuotta puutarha jaksoikin innostaa tosi paljon, suvantovaiheita kuuluu asiaan.

      Kipuihinkin tajusin itse selitystä, olen alkanut laskea yhtä lääkettäni ja se varmaan provosoi kipuja. Kunhan lämpö alkaa, voi kivutkin hellittää.

      Poista
  10. Kylläpä niin samaistun sinun ja kommentoijien kirjoituksiin. Jotenkin se viime kevät ja kesä meni erilaisuuden ällistelyssä, tsemppaamisessa että kyllä me selvitään. Nyt on tosiaan turnausväsymystä, ollut jo koko talven. Mutta mun on pakko saada siivottua kausityöpaikka auki,olipa kuinka kylmää ja tylsää tahansa! Ja kotona kaikki hommat laahaa jäljessä, ei tuolla kylmyydessä kerta kaikkiaan viitsi olla. Mutta toivotaan piristystä, innostusta, voimia ja lämpöä tästä eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turnausväsymystä on tosiaan. Viime keväänä oli sellainenkin ajatus, että onneksi mennään kesää kohti koronan kanssa. Nyt koronan kanssa pyörähtää toisen kerran kaikki vuodenajat. Kotona asiat ovat helpommin rempallaan, kun tärkeä motivaatorini puuttuu eli jokin tavoite. Usein tavoite on ollut esim juhlat, jota ennen haluaa tietyt asiat kuntoon. Nyt sellaisia tavoitteita ei ole ihan heti. Onneksi lämpöä on luvassa ja se virittää taas ainakin puutarhan käytön korkeille prosenteille. Eri juttu, että teenkö siellä piutarhahommia vai syönkö keinussa jäätelöä.

      Poista
  11. Täälläkin on havaittavissa jonkinasteista turnausväsymystä. Kylmyys, harmaus ja koleus vie mielialaa eniten alaspäin, työt haukkaavat ison osan arkipäivistä ja koronastressi vie sitten loput mitä on jäljellä. Ensi viikon kaksi ylimääräistä vapaapäivää tulee oikeasti tarpeeseen ja ehkäpä myös ennustettu lämpöaalto toteutuu. Vielä reilu pari kiireistä viikkoa töitä ja sitten alkaisi itselläni kesäloma. Uskon vakaasti siihen, että kun puutarhaan ei tarvitse laittaa villasukkia ja toppavaatteita, löytyy uutta intoa tekemiseenkin. Aina se into on löytynyt, vaikka välillä onkin vähän nihkeämpää. Toivottavasti sinulle käy samoin. Tsemppiä! Odotellaan lämpimämpiä ilmoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pukeutumisen helppous puutarhaan on myös toivottavaa. Vaikka joskus siellä jaksaa topattunakin puuhata, niin onhan se helpompaa, kun voi ihan ohuissa vaatteissa painella menemään.

      Poista
  12. Niin tiedän tuon fiiliksen...kylmyys verotti myös minulta intoa kovasti. Eikä sitä jaksa kun on kipuja (minulla muuten sama sairaus kun sinulla ja se migreeni - onkohan noissa kytkös). Korona-aika on ollut hyvin raskas, tai on yhä. Minullakin on ikävä ihmisiä. Toivottavasti lämpö on hellittänyt kipua Sinulla! Ihanaa, että kävit Mustilassa ja löysit liljoja. Onneksi puutarha pärjää hyvin ilman meitäkin silloin kuin ei kauheammin huvita. Halit ♥

    VastaaPoista