Päivän tilanne

Aivan ihanat ilmat olleet nyt pari päivää putkeen. Lumet sulavat ja ihana virtaavan veden ääni kuuluu.

Meidän pihalla kuitenkin on lunta aivan riittämiin. Jotain pitää tehdä, joten leikkelin tänään osan naapurin puolella kasvavaa orapihlaja-aitaa. Se on siis istutettu 50 vuotta sitten naapurin puolelle, mutta ihan tuohon rajalle. Kummaltakaan puolelta siitä ei ole pidetty oikein hyvää huolta, kuten orapihlaja-aidoista usein pidetään. Käytännössä se muistuttaa aidannetta. Villiä ja vapaata. Leikkelen sitä meidän puolelta ajoittain. Usein tähän aikaan tai myöhään syksyllä. Sen sisällä voi kasvaa vattua tai ruusua, joten se on lehdessä ollessaan varsin piikkinen tapaus. Tähän aikaa vuodesta puutarhatöitä on muuten niin vähän ja on pakko tehdä jotain. Meidän piha on muutenkin vähän enemmän villi kuin säntillinen. 

Tässä kuva orapihlaja-aidasta ja siinä kukkivasta valamonruususta.

Pikkasen villi. En ole silti raaskinut hävittää ruusua tuolta. Tähän aikaan vuodesta pääsee parhaiten katkomaan vanhat oksat. Olen myös huomannut, että orapihlajaa ei saa hengiltä millään, vaikka noilla leikkauksilla sitäkin joku vuosi toivoin. Valamonruusuakaan en saanut väärään aikaan ajoitetuilla hoitotoimenpiteillä hengiltä.

Tämän päivän lumikellotilanne on jo varsin ihastuttava. Näiden oikeista lajeista ei ole mitään hajua, olen luullut niitä ihan puistolumikelloiksi, mutta saa oikaista, jos tietää tai tunnistaa toisin.

Tässä kuvassa näkyy meidän pihan lumitilannetta sitten vähän oikeammassa mittakaavassa. Nyt en olekaan sitten yhtään varma, miten tiedän, että onko puksipuu elossa vai menetetty tapaus? Osaako joku kertoa?

Tämä pieni muotopuoli puksipuu oli ilman lumisuojaa silloin tammikuun -27 asteen pakkasilla. Kohta alkaa jännitysnäytelmä kaikkien muidenkin kasvien puolesta.